Albanialainen Ismail Kadare (s. 1936)
kirjoitti vuonna 1971 julkaistun romaanin Kronikë në gur.
Vuonna 1976 julkaistiin Kyllikki Villan romaanin
ranskankielisestä laitoksesta laatima suomennos nimellä Kivisen
kaupungin kronikka.
Kivisen kaupungin kronikka sijoittuu
Girokasterin kaupunkiin (kirjoitusasu nykyään Gjirokastër)
eteläiseen Albaniaan. Englanninkielisen wikipedian artikkeli
kaupungista on laaja ja suositeltava. Vuorten ympäröimässä
Girokasterissa on mm. bysanttilainen kastro,
kaupunkilinnoitus, jonka alapuolisessa laaksossa sijaitsee
varsinainen kaupunki, kiviperusteisine ja kivikattoisine
rakennuksineen. Kaupunki vaikuttaa erittäin viehättävältä.
Kadare oli itse kotoisin Girokasterista, samoin Albanian tuleva
kommunistijohtaja Enver Hoxha.
Kadaren romaanissa eletään
Girokasterin kohtalonvuosia, italialaisten hallitseman kaupungin
perinteinen rauha järkkyy vähän kerrassaan, kun syttyy toinen
maailmansota. Tapahtumia kuvataan pienen pojan näkökulmasta. Sota
ja uuden aikakauden alkaminen repivät kivisen kaupungin kivettyneet
perinteet rikki. Verenvuodatus tekee tuloaan hitaasti, kaverinsa
Ilirin kanssa poika vaistoaa pinnan alta kohoavat jännitteet, uudet
aatteet, vanhan järjestyksen särkymisen tarpeen. Silti kaikki tulee
kaupunkilaisille yllätyksenä, kaikille paitsi suurille
vanhoille, vanhuksille, jotka ovat eläneet kymmeniä vuosia
poistumatta kotoaan nähtyään sitä ennen maailmanmenoa
kyllästymiseen asti. Kun levottomuudet kääntävät kaupunkilaiset
veriseen vastarintaan, heidän neuvoaan kysytään:
Maailma vaihtaa verta, hän sanoi
osoittamatta sanojaan kenellekään erityisesti. – Ihminen vaihtaa
verensä joka neljäs tai viides vuosi, maailma joka neljäs- tai
viidessadas vuosi. Me elämme nyt sellaista aikakautta, näinä
veritalvina.
Näin sanottuaan hän lähti kotiinsa.
Hän oli satakolmekymmentäkaksivuotias.
Kaupungin hallinta vaihtuu jossain
vaiheessa italialaisten ja kreikkalaisten välillä melkein
päivittäin, sitten italialaiset ovat taas jonkin aikaa
vallanpitäjinä. Englantilaiset pommittavat kaupunkia päivittäin
tiettynä kellonaikana. Pojan elämä etenee pojan elämän
mukaisesti. Hän ihmettelee kaupungin tapahtumia. Tärkeä ihastuksen
kohde on italialaisten läheiselle tasangolle rakentama lentokenttä,
jota poika voi tarkkailla kotinsa ikkunasta. Hän ihailee
italialaisten lentokoneita, kunnes isoäiti vihaisena huomauttaa
niitten menevän pommittamaan jotain toista kaupunkia.
Kadare kertoo kaupungin ja pojan
tarinan selkeästi, varmalla otteella. Romaani on jaettu
kahdeksaantoista lukuun, joita seuraavat kaupungin kronikoitsijan
merkinnät ja lyhyet katkelmat kaupungin tapahtumista. Vähän
reiluun kahteensataan sivuun Kadare saa hyvin ilmavasti mahdutettua
kerrottavan, josta riittäisi paljon laveampaan sepittelyyn, mutta
sellaiseen Kadare ei sorru. Romaani sisältää mielestäni hienon
elokuvan ainekset, ihmettelen, ellei sitä ole joskus filmattu.
Leningrad – Ost-Berlin -haaste olisi jäänyt pahasti
vajaaksi ilman tämänkaltaista albanialaista näkökulmaa.
Kirjassa on 234 sivua. Luin sen
kolmessa päivässä, päivän verran puuhailin muuta.
Albanian kommunistiaikoja on ajatellut sulkeutuneisuudesta käsin joten en ollut oikein edes ajatellut että sieltä olisi sen aikana juuri kirjallisuutta ulos tullut...
VastaaPoistaKadarelta olen itse lukenut yhden kirjan joka kyllä on teoksena selvästi kommunismin jälkeiseltä ajalta.
Tämä kirja kertoo kuten edellä kuvailen, sota-ajasta. Se kuitenkin selkeästi nimenomaan "liittyy" kommunismin tuloon Albaniaan. Kirjan ansio kommunismin tarkastelun kannalta on se, että se kuvaa sitovien, tiukkojen perinnäistapojen vanhentuneisuutta ja siten tarvetta muutokselle. Koska Kadare on hieno kirjailija, ei tätä kaikkea kuvata yksipuolisesti, vanhassa kaupungissa nähdään myös paljon hyvää ja kiehtovaa. Voisi melkein ajatella, että kirjassa kuvataan kehitystä, jossa sekä Albania että albanialaiset yksilöinä kulkevat kohti suurempaa itsemääräämisoikeutta. Jos tämä uhkaa kuulostaa naurettavalta, niin voi mielessään arvuutella naisen asemaa ennen sotia ja sotien jälkeen.
PoistaKadare ei ilmeisesti ollut kommunistihallinnon suosiossa, vaikka tässä kirjassa mainitaankin tuleva kommunistijohtaja. Minä löysin koko Kadaren samoin kuin muut Balkanin alueen kirjailijat vasta viikko pari sitten Kansalliskirjaston melinda-tietokannan avulla.