keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Etelänmatkalla

Terveisiä sieltä etelästä!

Piipahdin vaimoineni pääkaupunkiseudulla sekä Suomessa että Virossa. Suomen pääkaupungissa teki vaikutuksen erittäin tehokkaasti toimiva joukkoliikenne. Varsinaisista nähtävyyksistä tutustuimme ensimmäistä kertaa kasvitieteelliseen puutarhaan. Myös Suomenlinnaan teimme tälläkin kertaa pitkän retken.

Viikunanlehtiä alaviistosta nähtynä.
Kasvitieteellinen puutarha oli hämmästyttävän hieno paikka sekä vanhain aikain tunnelmansa että kivasti esillä olleitten kasviensa osalta. Tietenkin tykkäsimme lummehuoneesta, jonka upeimmat tähdet olivat Amazonasin jättilumpeet. Niitten lisäksi ihastelimme kannukasveja ja löytyiväthän sieltä riisi ja kurpitsakin. Välimeren huoneessa tajusin, miksi Aatami valitsi peitteekseen juuri viikunan lehden.
Suomenlinnan valleilla.

Suomenlinnassa kävimme maanantaina, koska muut museot olivat kiinni. Ehrensvärd-museo Suomenlinnassa oli auki, katselimme esinepaljoutta vähän nenänvartta pitkin, mutta menihän tuo nyt maanantain rattona. Ja oli jännä nähdä miten sisäseinissä raplingin alusta on ensin tikutettu tartuntojen parantamiseksi. Meillä oli tuuria, kun lautalta poistuttuamme emme lähteneet valtavan yleisömäärän mukana saarta samoamaan vaan menimme ensiksi syömään Bistro-ravintolaan, jossa oli tarjolla älyttömän hyvää ruokaa ja siihen nähden ihmeen vähän asiakkaita. Ajoituksemme oli kohdallaan myös tutustuessamme saaren valleihin, sillä lisäksemme siellä kulki silloin vain yksi nuori pariskunta. Pokemon-intoilijat juoksivat meidän ohitsemme, kun olimme poistumassa paikalta.

Tiiliholvi kukkii.
Kadriorgin puiston puustoa.
Tallinnassa menimme kävellen Kadriorgiin. Siellä ihastelimme puiston puuvanhuksia, jotka pudottelivat pähkinöitä ja keltaisia lehtiä. Lapset telusivat lehtien seassa punkkeja pelkäämättä. Minä otin valokuvia ja kameraa taskusta ottaessani naurahdin, kun näin pienen hämähäkkieläimen sen kannella. Lähemmässä tarkastelussa eläin osoittautui punkiksi.

Kadriorgin palatsin edustaa.
 Kadriorgin palatsissa oli nähtävillä vanhaa venäläistä taidetta. Ivan Šiškinin maalaukset tuntuivat vaikuttavimmilta. Oli siellä myös yksi Aivazovskin ja yksi Repinin maalaus. Toiseen päähän palatsia oli pystytetty näyttely, joka esitteli venäläistä grafiikkaa. Vetoavimmat työt käsittivät lastenkirjojen kuvitusta ja ihastuttavaa, monipuolista neuvostotaidetta.

Tallinnan katukuvaa.
Kumussa oli esillä Viron neuvostoajan taidetta, joka antoi oman, tavanomaisesta käsityksestä poikkeavan kuvansa sosialismin ajan taiteesta. Samassa näyttelyssä oli sosialistisen realismin kuvien jälkeen useilta virolaisilta taiteilijoilta kokeilevia, uudenaikaisia töitä, jotka olisivat voineet olla esillä missä tahansa länsimaisessa taidemuseossa. Työt olivat peräisin 1960 – 80 -luvuilta. Näyttelytilaan sijoitetuissa teksteissä kerrottiin, että Virossa oli 1970-luvulla hippejä, että Viroa pidettiin Neuvostoliiton ”läntenä”. Erityisen osastonsa näyttelyyn oli saanut Raul Rajangu (s. 1960) omalaatuisine 1980-luvun töineen otsikolla Neuvostoyö.

Tämän kaiken ohessa tapasimme lapsiamme ja heidän läheisiään siellä etelän kasvukeskuksessa minne Kruunusiltoja kaavaillaan. Kiitokset tarjoiluista, oli oikein hauska tutustua! Kirjallisuusvinkit lisäsin itäblokin lukuhaasteen esittelysivulle. Tyttärelle kiitokset yösijasta, hyvin viihdyttiin!

6 kommenttia:

  1. Näitä "omia höpinöitä" on mukava lukea! Tuonne kasvitieteelliseen puutarhaan täytyy mennä. Nuo Tallinnan tunnelmat olivat myös puhuttelevia ja sivusivat parhaillaan lukemaani Repinin elämänkertaa. Kumuun täytyisi kaikkien Tallinnan kävijöiden poiketa. Rajangun "Noukogude öön" punatähtiset joulukuuset kyllä liikuttavat katsojaa moneen suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos höpinät kelpaavat.

      Kasvitieteellinen puutarha nousi kyllä tällä kertaa nähtävyyksien ykköseksi. Harmi vain, ettei sen kahvila-ravintola ole viikonloppuisin auki.

      Kumu alkaa minulle olla jo niin tuttu kohde (kahden käynnin perusteella), että en muistanut mainita, että kyseessä on Viron taidemuseo. Siellä on kahvila-ravintola, josta saa myös ruoka-annoksia. Syötiin persilja-porkkanakeittoa lasipurkeista. Rajangun työt näyttäisivät edustavan usein sellaista huumorinsa kautta helposti lähestyttävää nykytaidetta. Siinä huumorissa on tosiaankin monta sakaraa.

      Poista
  2. Kasvitieteellinen oli hieno silloin muutama vuosi sitten kun siellä kävin, nyt siellä on varmaan taas uusia kasveja ja vanhat ovat kasvaneet tai kuolleet...

    Virossa sen sijaan ei ole tullut käytyä vuosikausiin. Vaikka se tuolla melkein näköyhteyden päässä onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tiedä missä määrin kasvilajit muuttuvat kasvitieteellisessä puutarhassa. Ovathan ne tietysti eläviä kasveja ja kuolevat joskus, mutta kaipa siellä pyritään tietyt lajit messissä pitämään. Minuun ja varmaan kaikkiin muihinkin vetosi se vanhanaikainen tunnelma avattavine ja suljettavine ovineen sekä museovieraitten rauhallisuus ilman näkyvää valvontaa. Melkeinpä sadunomainen paikka! Jossain määrin samaa ilmettä on Suomenlinnallakin verrattuna vaikkapa taidemuseoihin, joissa töitä valvotaan joka salissa.

      Kumu, Kadriorg ja Mikkeli muuseum ovat kyllä näkemisen arvoisia. Mikkelissä ei nyt käyty, sen ulkoseiniä remontoitiin, lieneekö ollut aukikaan? Se on siinä Kadriorgin vieressä. Viron reissuissa on pahin se matka meren yli, nyt ei sentään karaokea kuunneltu, mutta bingoa ne siellä pelasivat. Paluumatkalla kuunneltiin siedettävää kuubalaista soitantoa.

      Poista
    2. Kun viimeksi olin niin olin juuri opastetulla kierroksella (en muista saiko siellä opastuksia muutenkin vai oliko tämä kierros hankittu suhteilla...), jossa oppaat sitten osoittelivat ainakin jotain kasveja juuri tulleina tulokkaina, en tiedä sitten tekevätkö poistoja ja kuinka paljon tai kuinka hyvä pärjäämisprosentti uusilla lajeilla on...

      Ajoittain kuulee mainitoja ilkivallasta mutta aika harvoin...joskin ilmeisesti ainakin jotkut hamppukasvit ovat olleet suosittuja (siitä huolimatta että vaikka tieteellisessä nimessä olisi "cannabis" niin se ei ole sitä poltettavaa lajia)

      Poista
    3. Siellä muuten oli yksi naisryhmä odottelemassa jotakin, kun menimme kasvitieteelliseen. Mutta emme nähneet heitä sitten omalla kierroksellamme. Emmekä huomanneet kenenkään esittelevän kasveja. En kyllä olisi halunnutkaan esittelyä, ne tahtovat olla aika pitkäpiimäisiä. Vaimon kanssa kuljettiin kahdestaan ja onhan siellä kyltit, joissa on ihan riittävä informaatio.

      On siellä muuten kameravalvonta ja pääsymaksun maksutapasuositus oli korttimaksu, sillähän voitaisiin tarvittaessa todentaa kävijän henkilöllisyys? Mutta kaikki kävijät kulkivat lauhkeina ja kohteliaina, eikä mitään häiriöitä ilmennyt vaikka käytävät ovatkin paikoin ahtaat minunlaiselleni tankille (T-55).

      Poista