Anna Bondestam: Kuilu

Anna Bondestam (1907 – 1995) oli suomalainen, ruotsinkielinen kirjailija. Wikipedian mukaan hän piti parhaimpana kaunokirjallisena teoksenaan pienoisromaania Klyftan, joka ilmestyi vuonna 1946 ja kirjan tiedon mukaan vuonna 1961. Elvi Sinervon suomennos ilmestyi vuonna 1967 nimellä Kuilu.

Kuilu on realistinen kertomus, joka sijoittuu vuoden 1918 kapinakevääseen. Tapahtumia tarkkaillaan yksitoista vuotta täyttävän tytön, Rutin, näkökulmasta. Tapahtumapaikka on nimeämättömän kaupungin, ilmeisesti kirjailijan lapsuusajan kotikaupungin Pietarsaaren, työläiskaupunginosa, josta kirjassa käytetään suomennosta Harakka. Pietarsaaresta löytyy puutaloalue nimeltä Skata.

Kirjan alussa Rut makaa vuoteessaan silmät suljettuina ja odottaa pahinta. Omassa kamarissaan ovat isä ja äiti, hekään eivät saa unta. Punakapina on kääntynyt raskaasti tappion puolelle, punaisen hihamerkin riisuneet kaupunkilaiset odottavat kauhulla noutajia, joilla on tapana ilmestyä ovelle öisin. Kirjan suuri kysymys on noudetaanko isä ja jos noudetaan, käykö hänelle kuten monille muillekin noudetuille, jotka ovat ”kadonneet”. Lapsi kuulee karmaisevia huhuja, joista monet osoittautuvat tosiksi. Vanhemmat eivät jaksa huomioida häntä, Rut muuttuu hiljaiseksi, kauheitten tapahtumien myötä hänen uskonsa ihmisiin ja lopulta myös Jumalaan järkkyy. Katkelma tekstistä:

Se saattoi tulla aivan äkkiä. Kun seisoi pihalla tai leikki korttelin kavereitten kanssa tai puuhasi jotakin muuta, niin samassa se tuli. Yhtäkkiä oli vain tyhjyys, äkkiä näki kaiken läpi ja silloin käsitti, ettei oikeastaan ollutkaan mitään nähtävää, ei mitään minkään alla tai takana tai sisällä, ja sinä hetkenä koko olemassaolo oli paljastettu.

Kaikesta päätellen kirjailija tietää todella tarkkaan, mistä hän kirjoittaa. Silti romaani ei ole mikään paljastuskertomus, se kyllä kohdistaa syytöksiä joihinkin tiettyihin kuvitteellisiin henkilöihin, mutta ei niinkään kollektiivisesti eikä umpimähkään. Pääasiassa kuvataan sitä miten Rut kasvaa näkemään aikuisten maailman kaikessa raadollisuudessaan aivan liian nuorena. Tosin en tiedä mikä voisi ollakaan sodan sallittu katseluikäraja. Vaikka kirjassa ei kuvata taistelua, on kyse Suomen sisällissodan likaisesta jälkiselvittelystä, jossa taisi väkeä menehtyä siinä missä sotatantereillakin.

Bondestamin kerronta on selkeää ja kai tämä kirja soveltuisi nuortenkin luettavaksi, vaikka tämmöiselle hempeälle setämiehelle se ehkä juuri lapsinäkökulmansa vuoksi oli aika rankkaa legendaa. Romaanista on valmistunut vuonna 1973 Tuija-Maija Niskasen ohjaama tv-teatterin elokuva Klyftan, josta katkelmia voi katsella Svenska Yle Arkivetin sivuilta.

Kirjassa on 124 sivua ja luin sen parissa päivässä.