Elvi Sinervo: Vuorelle nousu

Elvi Sinervo (1912 – 1986) kirjoitti vuonna 1948 julkaistun novellikokoelman Vuorelle nousu, alaotsakkeena Kertomuksia ja novelleja kymmenen vuoden ajalta.

Kokoelma on jaettu kolmeen osioon, joista ensimmäinen käsittelee sanotaanko vaikka nuoruutta ja oppimista, toinen sota-aikaa ja vankeutta, kolmas taas aikuisen elämän käännekohtaa. Pari sanaa kertomus kertomukselta, novelli novellilta:

I

Kipeä kesä. Ilmava, kesäinen, minämuotoinen kuvaus ihmisyksilöitten sisällä kihisevästä halusta rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Ahdistus. Maailma esittää erinäiset vaatimuksensa kouluopinnoissa menestyvälle nuorelle neitoselle.

Kympin tunti. Koulutyttö varakkaamman ja tyylikkäämmän tytön opena. Raha ei tuo onnea, mutta köyhä tyttö saattaa tuoda rahaa.

Tie työväentalolle. Mainio novelli nuoren puhujan vierailusta maalaiskylän työväentalolla. Seuraava katkelma kertoo paljon:

Mitä luki vahtimestari? Hän kohotti päätään ja katseli kreppipaperisuikaleita, joita kamiinasta kohoava lämpö heilutteli. Mitä luki se nuori väki, jolla oli karnevaalit viime lauantaina? Ehkei se lukenutkaan mitään. Ja hän menisi pitämään intomielisen puheen työväen suuresta kulttuuriharrastuksesta, sen vaatimuksesta saada hyvää kirjallisuutta...

II

Maisema. Talvisota-ajan vihollisen pommikoneet näyttäytyvät minäkertojalle toivon lintuina ankean kylämaiseman yllä.

Kohtaaminen. Metsäkaartilainen miettii meininkejään jatkosota-aikaan sijoittuvassa novellissa.

Kolme matkasellissä. Naisimmeiset kohtaavat vankilassa. Yksi on poliittinen.

Äitini myy viinaa. Minämuotoinen kertomus poliittisesta istunnasta ilmeisesti Hämeenlinnasta.

Huuto: (minämuotoisia kertomuksia vankeudesta)

Peikko ja koivu. Taiteellinen pyrkimys joutuu itsekritiikin hampaisiin.

Kadonnut muotokuva. Taiteellinen pyrkimys joutuu jonkun toisen hampaisiin.

Huuto. Vankilakaverin sekoaminen nostaa esiin piilevän filosofin.

III

Ihme. Muuten hieno novelli keski-ikäisen naisen elämänmuutoksesta, mutta lopusta en tykännyt.

Irmat. Novelli alkaa sanoilla: He olivat Irmoja molemmat, sekä äiti että tytär. 

Ja isän kaaduttua sodassa he ponnistelevat yhdessä eteenpäin.

Vuorelle nousu. Päähahmoina työväen asiaa ajava, kirjanoppinut pariskunta, joka on kokenut sodan ja vankeuden poliittisista syistä. Heidän elämänsä suurta muutosta edustaa novellissa kuitenkin lasten syntyminen olojen vakiintuessa rauhan aikana. Aiheena on siten nykykeskusteluun hyvin soveltuva äidin puntarointi siitä tehdäkö lapsia vai palatako työn ääreen.

Ihan kiva novellikokoelma työväenluokkaisen, kouluja käyneen naisen elämästä. Osioihin jakamiselle on selkeästi perusteensa. Kerronta ja aiheet kehkeytyvät kypsemmiksi kirjan edetessä.

Kirjassa on 242 sivua. Lukeminen kysyi minulta pari päivää.