Sisko Latvus (s. 1945) kirjoitti vuonna
2011 julkaistun romaanin nimeltä Kaukana omalta maalta. Luin
sen.
Romaani kertoo inkerinsuomalaisen
Muurikaisen perheen vaiheista toisen maailmansodan aikana.
Minäkertoja, kirjan alussa 13-vuotias Paavo,
asuu äitinsä ja kahden nuoremman sisaruksensa kanssa Leningradissa.
Eletään talvea 1941 – 1942 ja saksalaiset piirittävät
kaupunkia. Asukkaat näkevät nälkää. Perheen isä on armeijan
palveluksessa linnoitustöissä. Eräänä päivänä äiti kertoo
lapsille, että kaikki suomalaiset siirretään pois kaupungista.
Matkan aikana Paavolle paljastuu vähän kerrassaan, ettei heitä
siirretä turvaan vaan että heidät karkotetaan Siperiaan. Nälkä
ja hätä Leningradissa vaihtuu nälkään ja kylmään Jenisein
varrella.
Kaukana omalta maalta on
kirjoitettu nuorisoromaanin tyyliin, kerronnassa painotetaan
tapahtumia tunnekuohuissa vellomisen tai poliittisen pohdiskelun
sijasta. Rationaalinen asenne osoittautuu elintärkeäksi Muurikaisen
perheelle. Elämä Siperiassa on hengissä pysyttelemistä, joka
edellyttää toimimista omaksi ja lähipiirin parhaaksi usein
todennäköistä tuhoutumista vastaan. Nuorisoromaaniksi kirjassa
käsitellään siten todella kammottavia näkymiä, joitten laajana
taustana on pienen kansan osa suuressa neuvostomaassa. Seuraavassa
katkelmassa Paavo pohtii suomalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa
kohtaloonsa:
Neuvostoliitto
oli niin valtava, että päätäni pyörrytti, kun ajattelin
pelkästään sen mittasuhteita kartalla. Sehän oli melkein puoli
maailmaa. Me olimme sen sisällä olemattomia pikkuruisia pisteitä,
joilla ei ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa siihen, missä
meidän kokoiset hiukkaset tässä maailmanpuolikkaassa sijaitsivat.
Sen takia oli parasta vain unohtaa koko politiikka ja elää siellä
minne milloinkin vietiin niin kuin parhaiten pystyi.
Vaikka
politiikka ei nousekaan suoranaisesti kirjan pääaiheeksi, käyvät
karkotetut henkilöt omaa hiljaista, vihan sävyttämää
keskusteluaan Neuvostoliitosta ja varsinkin sen johtajasta
Stalinista. Kirjailija on kaiken kukkuraksi sijoittanut kartotetut
samalle pienelle paikkakunnalle, jossa Stalin itsekin aikoinaan oli
karkotettuna. Eri kansojen erilaiset näkemykset asioista luovat myös
jännää ristivalotusta tapahtumiin.
Kirjan
synkät ja lohduttomuutta hohtavat tapahtumat perustuvat
inkerinsuomalaisen miehen kertomukseen. Fiktiiviseen romaaniin on
Sisko Latvus kuitenkin kutonut valoisuutta antamaan myös
rakkauskertomuksen, joka piristääkin kirjaa miellyttävällä
tavalla. Nuoren pojan arat, lemmekkäät mieluilut on kuvattu
uskottavan tuntuisesti.
Kirjassa
on 216 sivua. Aloitin lukemisen perjantai-iltana autokorjaamolla ja
pääosan luin lauantaina. Kuulin kirjasta Ainon Sheferijm-blogista.
Kiitos hienosta lukuvinkistä! Kirjailija Latvus pitää myös blogia
ja kirjadivaria, olen itsekin tilannut häneltä yhden kirjan viime
vuonna. Tämän kirjan lainasin Kuopion kirjastosta, jossa se on sijoitettu nuorten aikuisten hyllyyn.
Hauskaa, että on voinut innoittaa jotakuta hyvän kirjan äärelle ja kiintoisia ajatuksia olet nostanut esille kirjasta, sellaisia, mitä en itse osannut sanoiksi pukea.
VastaaPoistaBlogia pitäessä kannattaakin tuoda kirjasta esille juuri se, minkä itse katsoo huomion arvoiseksi. Erilaisten blogiarvioitten kautta sitten blogien lukijat saavat sekä lukuvinkkejä että kirjan lukeneet eräänlaista "vertaistukea" omille käsityksilleen.
PoistaTämä on hieno kirja mielenkiintoisesta aiheesta, joskin itse pidin hitusen enemmän Ruta Sepetyksen erittäin samantyylisestä kirjasta Harmaata valoa.
VastaaPoistaLatvus on muuten kirjoittanut tälle kirjalle jatkoakin, tavallaan. Kaksi sateenkaarta sijoittuu lähemmäs nykyaikaa, mutta Paavo on mukana siinäkin.
Kiitokset tiedosta! Varmaan hienoja kirjoja molemmat. Liettualaisista ei ole tullut niin kovin paljon luettua, tosin muistelen, että juuri Sisko Latvuksen tai oikeastaan Pörstin divarista taisin hankkia liettualaisten novellien valikoiman.
PoistaLaitanpa nämä molemmat mieleen ensi vuotta varten, silloin ajattelin lukea pohjoisen Euroopan kirjallisuutta - siinä ne menevät Sibirin muistelot samalla. Tosin taitaa olla amerikkalainen tuo Sepetys, mutta mitäs sitten.