Powered By Blogger

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Juhannuskirkossa Siilinjärvellä

Juhannuksena kävin kirkossa Siilinjärvellä. Heräsin jo puoli viiden seutuun. Yöuneni eivät olleet kovin pitkät. Katsoin illalla Brazil-elokuvan ja puoli yhden maissa joku autoilija herätti meidät kaasuttelemalla järjettömän kovaa juuri meidän talomme kohdalla. Ylösnoustuani nautin aamiaista olohuoneessa ja katselin ruotsalaisen elokuvan Paras kesä. Sitten ajin partani ja kävin suihkussa. Vaimokin heräsi ja kerroin käyväni kirkossa.

Kävelin kirkkoon, sillä juhannuksen aikaan oli tullut liian vähän liikuttua. Kirkkoon on meiltä pari kilometriä ylämäkeen, joten läksin liikkeelle jo klo 9.15. Pihassa näin oravan. Se katsoa nakotti minua vaahteran rungolta. Suojaisella kävelytiellä näin pari linnunpoikasta. Vissiin joitain kerttusia, osasivat jo lentää. Ylämäki sujui pienellä puuskutuksella. Onneksi tuuleksi aika tavalla, niin en ihan sulanut siinä kävellessäni. Kirkolle tultuani pyrin ensitöikseni vessaan. Se oli varattu. Vessasta tuli pian eräs nainen, joka ei koskaan ennen ollut tervehtinyt minua, mutta oli seurannut toilailujani pilkallisesti hymyillen. En muista mitä vastasin hänen huomeneensa. Kun tulin ulos vessasta, seuraavana vuorossa oli pitkäaikainen kirkkovaltuuston jäsen, joka suhtautui minuun erittäin nuivasti ollessamme aikoinaan samalla kirjoituskurssilla kansalaisopistolla. Emme tervehtineet toisiamme.

Menin kirkkoon. Siellä olivat jo istumassa penkissään entiset naapurini. En yrittänytkään tervehtiä heitä. Omalla penkkirivillään istui myös eräs entinen työtoveri. Kirkossa oli puolensataa ihmistä. Laitoin kännykkäni kiinni. Se tuntui herättävän huomiota, sillä ei sitä kirkossa saa olla kännykkää. Ainakaan päällä. Alettiin siinä rukoilla virsikirjan sanoin ja laulettiin virsiä samasta teoksesta. Kirkossa oli joku nainen, joka lauloi kulakalla äänellä ja vähän hitaammalla tempolla kuin muu seurakunta. Kesäkanttorin ääni jäi hänelle toiseksi, mitä volyymiin tuli. Pääasiassa laulattivat tuttuja virsiä, aika tavanomainen show.

Pappi kiipesi pönttöön ja kertoi Johannes Kastajasta, josta juhannuksessa on kyse. Aluksi tuntui menevän hyvän aikaa Johanneksen syntymään liittyneitten tapahtumain kuvauksessa. Ajattelin jo, että mitähän tästä tulee? Puhui pappi kumminkin myös mandealaisista, joitten uskonnon juurien arvellaan olevan lähtöisin Johannes Kastajan julistuksesta. Kuulemma Suomessakin asuu mandealaisia, en tiedä asuuko Siilinjärvellä. Pappi mainitsi siitä miten Johannes kehotti raivaamaan valtatiet meidän Herrallemme ja että Johannes sai loppunsa mestauspölkyllä. Vai sanoiko hän ”mestauspöydällä”? Jotenkin ”pölkky” tuntuisi sopivan paremmin Siilinjärvelle. Täällähän toimi aikoinaan pölkkybaarikin.

Loppuvirtenä laulettiin ”Taas kukkasilla kukkulat”, säkeistöt 1 ja 5. Muinaisesta agraariväestöstä koostunut kirkkoväki esitti sen kauniin heleästi ja tunnevoimaisesti.

Aikoinaan tietokoneella tekaisemani kehäristi.
Kun pappi oli toivottanut hyvät kotimatkat koko porukalle, hän kiirehti hyvää vauhtia kirkon ovelle. Saapuessani hänen vaikutuspiiriinsä hän pyysi saada käyttämäni virsikirjan ja toivotti minulle hyvää juhannusta, mihin vastasin kiitollisena samaa hänelle toivottaen ja ojensin hänelle virsikirjan. Vasta kotimatkalla aloin miettiä miksi papilla oli niin kiire saada virsikirja kädestäni. Halusiko hän tarkistaa, olisiko siinä jäljiltäni jotain mandealaisia merkintöjä?

Toivotin hyvät juhannukset sille entiselle työtoverille ja ihmettelin pitkäksi kasvaneita keltanoita kirkon nurmialueella. Paluumatkalla näin toisen oravan. Käveltyäni kotiin kävin uudestaan suihkussa, sen verran veti hikeen se reissu. Sitten söimme juhannuslounaaksi paistettuja perunoita ja kuorellisia pirkkanakkeja.

6 kommenttia:

  1. Että semmoista muinaista agraariväestöä teillä päin :) Osan kanssa olet ihan lauhkeissa väleissä, ja osan kanssa et niinkään. Hyvin pääsi tunnelmaan tästä kertomuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väestöä oli kirkossa puolensataa henkilöä. Mainittu loppuvirsi todellakin laulettiin huomattavan kauniisti, tottuneen heleästi ja eläytyen. Ensimmäinen säkeistö alkaa sanoilla:
      "Taas kukkasilla kukkulat,
      oi Herra, kaikki vyötät
      ja laumat lukemattomat
      taas laitumilla syötät."

      Aamulla huomasimme muuten kotimme edustalla sijaitsevalla tiellä kuolleen oravan. Oravia juoksentelee täällä ihan solkenaan. Eilen näkemistäni oravista toinen piiloutui auton alle. Ja nyt oli siis yksi jäänyt auton alle. Tai kovaäänisen mopon.

      Poista
  2. Kiitos tästä, olipa hauska kirkkoreissupostaus! Mitä pitemmälle luin, sitä hilpeämmäksi kävi! Nuivasti suhtautuvat ihmiset, muinainen agraariväestö ja mahdolliset mandealaiset merkinnät virsikirjassasi :) Mandealaisista en muuten ole kuullutkaan.

    Ne kaikkein kovaäänisimmin veisaavat ihmiset kirkossa laulavat yleensä ihan omassa tahdissaan tai nuotin vierestä. Silloin kun heitä tapaa :)

    Noin muuten minulla voisi olla aika samat fiilikset, jos menisin kirkkoon sillä paikkakunnalla, josta itse olen alun perin kotoisin... nuivasti suhtautuvia ihmisiä myöten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että tekstini herättää huvittuneisuutta. Ehkä olen siinä vähän pöllyttänyt omia vaivaantuneita olojani.

      Juhannus on kesäaikaan sellainen ajankohta, jolloin voi käydä kirkossa melko lailla rauhassa, muutoin täyttävät konfirmaatiotilaisuudet kirkon. Täällä päin taitaa liki 90 % nuorista käydä rippikoulun. Siitähän saa aika hyvät boonukset rippilahjojen muodossa. Joskus olen erehtynyt konfirmaatiokirkkoon arkisissa verkkareissani. Takapenkissä on tuolloin sama meininki kuin kuulemma eteläisen Euroopan kirkoissa: miehet juttelevat vaihtoautoista ja pistäytyvät välillä tupakalla. Vetele siinä sitten virsiä.

      Poista
  3. Olihan kirkkoreissu! Henki liikkui omalla tavallaan. Tuo mandealaisjuttu oli kyllä herkullinen, varsinkin tuo sinun vetosi mandealaisista merkinnöistä. Oli myös monenlaista kirkkokansaa ja kaikenlaisia muistoja. Hauska ja liikuttava kirkkomatka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, monenlaista asiaa voi minunkin pienessä mielessäni liikehtiä. Lisäsin tuohon tekstin oheen kuvan kehärististä, jonka joskus väsäsin. Tunnus kai jotenkin liittyy gnostilaisuuteen vaikkei ehkä mandealaisuuteen. Minun on vaikea nähdä mihin minä itse liittyisin, joskin eroamassakaan en ole.

      Poista