Kuunnelmia vankeudesta – ja sinne joutumisesta

Heta-muorin pitkä reissu. Hella Wuolijoen kirjoittama ja ohjaama kuunnelma kertoo tarinan sisällissotavuodelta 1918. Kuunnelma sai ensiesityksensä vuonna 1948. Kertojilla on laaja osuus, niinpä kertojia onkin kaksi, he hoitavat kerrontatehtävät kuin keskenään jutustellen. Kertojina rupattelevat Carl-Erik Creutz ja Reino Valkama. Heta-muorina Henny Valjus. Köyhän Heta-muorin pojat ovat joutuneet pois kotoa, kaksi on kuollut ja yksi varmaan Vennäällä ja yksi on vankileirillä ja häntä Heta lähtee Muumäeltä tapaamaan ja viemään pojalleen evästä. Matka on pitkä, mutta niinpä se vain taittuu, kun välillä saa kyytiä ohi ajelevilta. Luin tämän kuunnelman tuossa joulukuun alussa ja nyt sitten kuuntelin sen, kun kerran oli tilaisuus. Wuolijoki kertoo lyhyen kuunnelman kautta paljon oleellista sisällissodan jälkeisistä tunnelmista. Pieni ihminen tekee toisten puolesta suuria uhrauksia, joille toiset vaisusti hymähtelevät tai sitten nauraa hekottelevat. Kesto 36 min.

Kyyhkyslakka. Pekka Koskisen ohjaama kuunnelma vuodelta 1983. Kirjoittaja Tauno Kaukonen, jonka tunnetuin teos on romaani Klaani. Pyttyläistä esittää Reino Kalliolahti. Hän istuu kaupunginvankilassa. Mutta ei istu yksin vaan kuuden miehen sellissä. Siellä ovat myös Kulkukauppias ja Ryöstäjä. Lisäksi tuodaan Poika ja Murhaaja sekä Ukki. Pakoahan siinä aletaan miehissä yrittää. Samalla otetaan selvää toinen toisistaan. Erkki Thilin esittämä murhaaja on koskettava hahmo, hän on muistamattomassa humalassa tappanut kirveellä entuudestaan tuntemattoman ryyppykaverinsa. Kesto 65 min.

Naavankaira. Väinö Karihtalan kirjoittama kuunnelma, joka voitti Sokeain kuunnelmapalkinnon vuonna 1974. Lukaisin tämän tammikuussa ja halusin kuunnella sen, kun näkyy olevan kuunneltavissa. Toni Edelmanin musiikki vaikuttaa alussa turhan kauniilta tähän rujoon tarinaan kahdesta työttömästä miehestä, jotka päättävät lähteä 80 km päähän metsätöitä kyselemään. Miesten välit aluksi kiristyvät vaan sitten lämpenevät heidän jäädessään asustamaan metsään, jossa he ravitsevat itseään luvattomalla luonnonmuonalla. Eräs selviytymiskeino kylmässä maailmassa on hommautua lusimaan ja alussa pari miestä sinne jo viedään. Kesto 48 min.

Iltamien jälkeen. Sokeain kuunnelmapalkinnon vuonna 1970 voittaneen kuunnelman kirjoitti Leo Kalervo. Lukaisin tämän kuunnelman tammikuussa. Olen myös katsellut aiheen pohjalta tehdyn tv-elokuvan. Talollisen nuorin poika lähtee iltamiin, jossa juopottelee muualta tulleen miesseurueen kanssa. Syntyneen riidan päätteeksi hän ampuu kuoliaaksi yhden ryyppykavereistaan. Käsittääkseni aika tyypillinen henkirikos Suomessa. Kuunnelma keskittyy kuvaamaan tunnelmia ampujan kotitalossa seuraavana aamuna. Kesto 63 min.

Kirje tuomarilleni. Belgialais-ranskalaisen Georges Simenonin kuunnelman kanssa samannimiseksi suomennettuun romaaniin perustuva kuunnelma vuodelta 1999. Maalaislääkäri on elänyt lapsesta asti köyhänpuoleista elämää, mutta hänen valmistuttuaan lääkäriksi tahti muuttuu. Äiti hoitaa kotia kera vaimon, jota lääkäri rakastaa aika kylmäkiskoisesti. Kaupunkireissulla lkri tapaa Martinen, joka on lähtöisin Liègestä, Belgiasta. He rakastuvat intohimoisesti ja lääkärin rikos on samaa luokkaa. En oikeastaan ymmärrä ollenkaan tämän tarinan logiikkaa ja olen siitä todella onnellinen. Kuunnelmassa lääkäri kirjoittaa tuomarille vankilan sairasosastolta yrittäen selittää tekoaan. Parasta on äänitausta, joka sisältää synkeän jähmeäliikkeistä konemusiikkia, vankilan ääniä sekä muuta tapahtumiin liittyvää. Kesto 58 min.

Seuraavaksi kuuntelen jotain muuta kuin rikosjuttuja.

Suomalaisen ääniä – Suomalaisia kuunnelmia 1970 – 74

Vuonna 1976 ilmestyi yhdeksäs Yleisradiossa esitettyjen kuunnelmien valikoima. Sen toimittivat tänäinen nimipäivänsankari Solja Kievari ja Terttu Talonen. Alun saatesanoissa toimittajat kehuvat kirjan kuunnelmavalikoimaa edustavaksi. Kuunnelmissa on tärkeää mitä sanotaan ja miten sanotaan.

Väinö Karihtala: Naavankaira. (1974) Rehelliseksi realistiksi mainittu kirjailija on tehnyt mielestäni lähinnä veijaritarinaa muistuttavan kuunnelman, jossa työttömät lappilaiset metsätyömiehet pyrkivät pysymään leivänsyrjässä keinoja kaihtamatta. Jotkut ovat hiihdelleet rajan yli Neuvostoliittoon, jotkut katsovat parhaimmaksi hankkiutua vankilaan velkojen takia ja muitten on etsittävä särpimensä toisin tavoin. Kaksi sankaria päättää ruveta luvatta possauttelemaan riistaa, jota metsissä riittää.

Seppo Urpela: Matti Joenmutka matkalla Jäämeren tielle. (1973) Erikoinen karikatyyrinomainen kulkuritarina. Nuori mies lukee kirjasta Jäämeren rannoista ja päättää lähteä sinne kesken heinänteon. Junasta löytyy matkaseuraksi kertomansa mukaan aivopuoli kulkuri.

Leo Kalervo: Iltamien jälkeen. (1970) Muistelin nähneen tämän perusteella tehdyn tv-elokuvan ja Elonetistä löysin tiedon, että sellainen onkin valmistunut vuonna 1980 Maikkarin tuotantona. Elokuvassa Aulista esitti Tom Pöysti, kuunnelmassa itseään seuloo Kari Franck. Kuunnelma sai vuonna 1970 Sokeain kuunnelmapalkinnon. Tiivistunnelmainen kuvaus varsin tyypillisestä väkivaltaisesta kuolemantapauksesta ja varsinkin sen karuista jälkiselvittelyistä.

Jukka Pakkanen: Tunti kerrallaan. Kuunnelmallinen kertomus tangosäveltäjän elämästä ja kuolemasta 1960-luvun Suomessa (1972) Heti perään toinen Maikkarin tv-elokuvaksi tekemä kuunnelma. Kuunnelmassa tangosäveltäjä Unto Monosen roolissa Martti Tschokkinen, tv-elokuvassa Esko Pesonen. Molemmissa tärkeää sivuosaa Monosen kannustajana eli itsenään esittää M. A. Numminen, jolle Mononen sävelsi tangon Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa. Unto Monosen tunnetuin tango on Satumaa.

Maijaliisa Dieckmann: Ari Virtanen, 8 vuotta. (1974) Kansakoulunopettajan kuunnelma maahanmuuttajalapsen ongelmista. Minusta tällä kuunnelmalla on sanottavansa tänäkin päivänä. Pitääkö lapsen saada kasvaa tekotiloillaan vai voiko maasta toiseen siirtyä ja pärjätä niinkuin kennenkä poeka? Voi tätäkin nimittää yksittäistapaukseksi ja voi olla nimittämättä.

Jussi Kylätasku: Matti Väkevä. Kuunnelmaooppera (1972) Matti Väkevä, peltonsa paketoinut pientilallinen lähtee Ruotsiin töitä etsimään monen muun tavoin. Kivikkoinen tie odottaa Suomen miestä naapurissa, eikä syyllistä kehnoon kohteluun löydy ei sitten kapitalismistakaan. Pirullista huumoria ja hauskahkoja heittoja aikaisempiin tunnettuihin runollisiin lähteisiin sisältää tämä keveästi riimitelty draama.

Esko Korpilinna: Uuteen maailmaan. (1973) Puhtaaksi kuunnelmakirjailijaksi mainittu Esko Korpilinna asui Ruotsissa. Tämä kuunnelma voitti vuonna 1973 Sokeain kuunnelmapalkinnon. Siirtolaisuus on vahvana aiheena esillä jo kahdessa aikaisemmassa kuunnelmassa, tämä on sitten kolmas samaa jatkumoa. Merellinen matkanteko saa absurdeja käänteitä laivan henkilökunnan omituisen asenteen myötä. Piinaavalla tavalla vauhdikas mustan huumorin kuunnelma.

Hannes Tompuri: Kun jata elää. (1974) Merelle mennään tässäkin kuunnelmassa. Kolme miestä on kalassa Suomen puoleisen itäisen Suomenlahden ulkosaarilla. Pääosaa, Topia, esitti Esa Pakarinen. Topi kertoo lapselleen kalasadun, miehille saaressa kalajutun. Välillä ajatukset luisuvat myös idästä kohoavaan punaiseen auringonnousuun, jos tällainen kuvaannollinen politisoiva retoriikka sallitaan.

Kirjassa on 266 sivua. Lopussa on luettelo vuosien 1973 – 1974 kuunnelmista. Lukaisin kirjan parissa päivässä. Kaikki kuunnelmat on alunperin kirjoitettu suomeksi. Kuolemantapauksia neljässä kuunnelmassa kahdeksasta ja lisäksi yhdessä on piakkoin luvassa useampia.