Panu Rajala: Mestarin iltapäivä ja muita näytelmiä

Panu Rajala (s. 1945) kirjoitti kaksi näytelmää ja yhden oopperalibreton, jotka julkaistiin vuonna 2017 teoksessa Mestarin iltapäivä ja muita näytelmiä. Kirjan alussa Rajala kertoo otsikon Kolme hämäläistä suurmiestä alla lyhyesti näistä näytelmistään. Minä pyrin myös lyhyyteen kirjoittaessani jotain jokaisesta kirjan näytelmästä.

Mestarin iltapäivä. (vuodelta 2000) Näytelmä Eino Salmelaisesta ja hänen teatteristaan. Näytelmässä päähahmona oleva Eino Salmelainen (1893 – 1975) oli teatteriohjaaja, joka työskenteli 40 vuotta eri teattereissa ohjaajana ja teatterinjohtajana. Hiljattain luin näytelmän Juurakon Hulda, jonka alussa kirjoittajanimimerkki Juhani Tervapää kehuu ja kiittelee yhteistyötään Salmelaisen kanssa. Nimimerkin takana piilotellut Hella Wuolijoki esiintyy tässä näytelmässä, jossa Salmelainen ohjaa Wuolijoen näytelmää Iso-Heikkilän isäntä ja hänen renkinsä Kalle vuonna 1969 Tampereen Työväen Teatterin vanhalla päänäyttämöllä. Ohjaustyö jäi Salmelaisen viimeiseksi. Näytelmä siis kertoo näytelmän valmistelusta. Tarkimmat lukijat huomaavat kenties, että noihin aikoihin Aika oli jo jättänyt Hellasta ja useimmista tämän näytelmän hahmoista. Lavalla piipahtavat Iso-Heikkilän isännän hämäläinen esikuva Roope Juntula ja Bertolt Brecht, joka Hella Wuolijoen luona piipahtaessaan tekee isännästä Puntilan isännän ja rengistä Matin. Kohtaaminen Hellan kanssa saa Salmelaisen selkiyttämään ajatuksiaan hämäläisyyden luonteesta. Samalla pohdinnan alla on se, kenen lapsi näyttämölle päätyvä näytelmä lopulta on. Tästä pieni katkelma:

HELLA: Kenenkäs luvalla sinä niin paljon muuttelet minun tekstiäni? Ja kaiken lisäksi huonompaan suuntaan.

EINO: Omalla luvallani, tottakai. En minä ole koskaan kirjailijoilta lupia kysellyt. Jäljestä päin ovat sitten tulleet kiittämään. Miten siitä näin hyvä on tullut?

Päämäärä Tuntematon. (2017) Näytelmän aiheena on kirjailija Väinö Linna (1920 – 1992) kirjoittamassa sotaromaania, joka tunnetaan nimellä Tuntematon sotilas. Linna luo näytelmäänsä ikään kuin työryhmän tuella. Uusien liuskojen lukemista kuulemassa ja kehumassa on joukko kirjailijatovereita. Ensimmäinen näytös kuluu romaania ylistäessä ja vuorosanoja toistellessa, mikä on välillä puuduttavaakin, kun ei ole ihan vieras teos kyseessä. Juoksu onneksi petraantuu toisessa näytöksessä, jossa odotetaan kustantajan päätöstä ja viimein juhlitaan uunituoretta romaania niin että roikaa. Toini Havun kuuluisa arvostelu saa osansa samoin kuin elokuvaohjaaja Edvin Laineen vierailu kirjailijan tykönä.

Sillanpää. (2017) Oopperalibretto kirjailija F. E. Sillanpäästä (1888 – 1964). Kirjallisuuden nobelisti Sillanpään elämä saa karun puoleisen kuvauksen. Ensimmäisen näyttämön sijaintia kuvataan sanoilla Kammion sairaala, karu selli. Kirjailijan elämän karheutta kuvaavat viinan käyttö, sisällissota ja perheen taloudellinen ahdinko. Lapsikin kuolee pienenä. Ollakseen oopperan sanoitus teksti on ehkä vähemmän laulullisempi kuin voisi kuvitella, mutta runollisuutta kyllä löytyy varsinkin kesäisen luonnon kuvauksessa. Rajala ei tosin ole mitään laulun sanoja useimmiten yrittänytkään vaan silloin kun riimejä löytyy, ne on sijoitettu puhekielenomaisen tekstin sisään. Tämä tekee libretosta helppolukuisen. Oopperan toimivuutta voisi luultavimmin testata sen näkemällä ja kuulemalla. Tunsin muuten erään Sillanpään, jolla oli puhelimessaan soittoäänenä Sillanpään marssilaulu, joka tässäkin oopperassa mainitaan.

Kirjassa on 204 sivua. Lukaisin sen eilisen ja tämän päivän nimiin.

F. E. Sillanpää: Piika ja muita kertomuksia

F. E. Sillanpää (1888 – 1964) kirjoitti nuoremmuuttaan lyhyitä kertomuksia useamman kokoelman. Luin hänen kertomuksistaan kootun valikoiman nimeltä Piika ja muita kertomuksia. Valikoiman toimitti Hannu Mäkelä ja se ilmestyi vuonna 1978. Kirja sisältää yhteensä 20 kertomusta kuudesta eri kokoelmasta, jotka ilmestyivät vuosina 1917 – 1928.

Ihmislapsia elämän saatossa (1917):

Kodin helmasta. Koskettava kertomus kovapintaisen nuorukaisen itsenäistymisprosessista. Työteliäät vanhemmat saavat jäädä mökkiinsä kupajamaan, kun poika lähtee maailmalle.

Piika. Sanni kohtaa ylioppilaan, saa tältä kultarahan, tekee lapsen, päätyy piiaksi, herää tansseissa tajuamaan missä mennään, mikä seikka asettaa mielen koetukselle.

Vanhan Siinan vierailu. Siinaa itkettää, kun maailma kiinnostaa opiskelijapoikaa enemmän kuin vanha äitimuori. Siinapa kettää kuitenkin lohtua luonnon helmasta. Tästä katkelma:

Ja luonnon voimakas alkuhenki tuudittelee häntä yhä syvemmälle siihen ajattomuuteen ja asiattomuuteen, joka kaikessa olevaisessa on pohjimmaisena, ja jonka täällä tajuaa heti tultuaan, mutta joka metsänlaidassa jo rupeaa hukkumaan ajan ja asian aallokkoon.

Niinkuin huhtikuun päivä – . Alaotsikko Maisemapiirroksia. Sillanpää kuvailee sanallisesti miltä keväällä näyttävätten koivikko, haavikko ja pajukko eri valoissa.

Rakas isänmaani (1919):

Aviopuolisot. Vahvalla näkemyksellä ladattu, vuoteen 1916 sijoittuva kuvaus työläisperheen saamattomuudesta oman elämäntilansa kohentamiseksi, vaikka mukuloita on kuin hiiriä.

Enkelten suojatit (1923):

Johdannoksi. Sillanpää muistelee lapsuuttaan onnellisena aikana. Kuvaus on tehty pääosin pienen pojan näkökulmasta. Lopussa Sillanpää kertoo menevänsä joskus lapsuutensa purovarteen vanhan myllyn paikkeille ja vuntierailevansa kaiken katoovaisuutta.

Kemppasen mukulat. Köyhäinapua nauttivan perheen kesäiset päivät sisältävät auringon lämpöä, selkäsaunan, vatsanväänteitä heinäpellolla ja naapurien yksimielistä ylenkatsetta.

Lumituisku. Pienen tyttösen yksinäisiä kuvitelmia tuiskun aikana.

Muuan Tellervo-niminen. Hyväoppinen ja raikeaääninen, mutta ikuisesti hajanainen huutolaistyttö Tellervo saa kokea kovia itseään parempien keskuudessa. Minäkin muuten sairastuin keuhkokuumeeseen kastuttuani sateessa, nykylääkkeet minut pelastivat.

Koulu. Aluksi väläytellään vastoinkäymisiä ja vaikeuksia, mutta edetessään kertomus asettuu koulukuvaukseksi.

Maantieltä maantielle. Minäkertoja ottaa talouteensa apulaiseksi 13-vuotiaan tytön, joka varastaa markan ja kymmenen penniä ja joutuu takaisin taipaleelle. Kertojan lujat itsesyytökset tuntuvat oikeutetuilta ja tarina valitettavan todelta.

Maan tasalta (1924):

Vanha valtias. Talolliset voittivat sodassa torpparit, mutta maat jaettiin siitä huolimatta. Pärsän vanhaa isäntää tämä kyrsii.

Erään talollisen jouluaatto. Miina-mummosta tuli talollinen torpparilain ansiosta, mikä teki seudun talolliset nyreiksi. Jouluaattona Miina hilpaisee kerjuulle tyttärentyttären kanssa.

Erään isän kuolema. Suutari jää kiinni pirtukanisterin kanssa, mikä osoittautuu kohtalokkaaksi.

Paluu. Alaotsikkona Historiallinen kertomus vuodelta 1920. Mies palaa kotiin vankileiriltä, käsi löytää tutuimman ovenrivan, mutta keitäs sen oven takana on?

Muuan mies. Muuan mies asuu vanhan äitinsä kanssa torpassa. Yhdessä he hoitavat taloutta siivosti, vaan mitenkäs käypi, kun äitistä aika jättää?

Töllinmäki (1925):

Talon tytär. Kartanon kaunistuksen ei erityisen kiinnostava kohtalon päivä.

Viimeinen näytös. Tämän hienon novellin olin lukenut jo aiemmin, se on edelleen mainio kuvaus sisällissodan rujoista jälkikiemuroista. Suosittelen.

Rippi (1928):

Hyödyllinen palvelija eli Juhdan vaiheet. Hevoinen on myös saanut osansa sisällissodan loppunäytöksistä, jotka ainakaan minua eivät tässä tapauksessa ihmeemmin kiehdo.

Unelma joulusta. Unelma on kyllä sopiva sana. Nukkuneen rukous on myös aika sopiva. Mutta joulusaunalle pojot.

Näissä Sillanpään varhaisissa kertomuksissa kuvataan paljon torppareitten ja vastaavien pieneläjien niukkaa taistoa puutetta ja muuta nälkiintymistä vastaan. Tässä taistossa useampi keino on sallittu ja yleisesti hyväksytyt keinot on usein aikoja sitten käytetty. Ihan viimeisen päälle roisia toimintaa ei silti esiinny yhtä novellia lukuunottamatta.

Kirjassa on 240 sivua ja sen läpilukeminen sujui muutamassa päivässä.