Theseus on Troizenin kaupunkivaltion
kuninkaallista sukua, hänen äitinsä on paitsi kuningatar, myös
maan äidin, Dian, ylipapitar. Isättömänä kasvanut Theseus uskoo
olevansa Poseidonin poika, hänellä on kyky ennakkoon tuntea
maanjäristyksen tulo. Vasta vartuttuaan Theseus saa kuulla, kuka
hänen todellinen isänsä on. Hänen seikkailunsa käynnistyvät,
kun poika lähtee tapaamaan isäänsä toiseen kaupunkivaltioon.
Seikkailut ovat tarunomaisia ja juonikuvio sopisi varmaankin
nykypäivän fantasiakirjallisuuteen. Kirjailijan pyrkimyksenä on
kuitenkin ollut kuvailla tapahtumia jonkinasteisella todentunnulla.
Kaikissa taruissa lienee myös totta takana. Näin asiaa
pohdiskelevat Theseus ja Deloksen pappi:
Papin
lopetettua kertomuksensa minä kysyin häneltä: ”Hän ei itse
puhunut siitä. Mahtaako se olla totta?”
”Totuutta
on niin monenlaista”, vastasi Deloksen pappi. ”Totta se omalla
tavallaan on.”
Noin puolet romaanin tapahtumista sijoittuu Kreetan saarelle, Knossoksen palatsin
härkätanssijoitten pariin. Kirjassa Kreeta on saavuttanut
hegemonia-aseman itäisellä Välimerellä faraoitten Egyptiä
lukuunottamatta. Pienet kaupunkivaltiot maksavat Kreetalle veroa
nauttiakseen Kreetan merivoimien suojeluksesta. Jalometallien ja
elintarvikkeitten lisäksi veroon kuuluvat nuoret pojat ja tytöt,
jotka lähetetään Kreetalle härkätanssijoiksi. He ovat ihmisuhri
Kreetan jumalalle.
Uhraaminen, myös itsensä uhraaminen,
on eräs teema romaanissa. Toinen on Theseuksen tehtävä suurena
uudistajana, ”maan tärisyttäjänä” yhteiskunnissa, jotka ovat
aikansa eläneet. Theseus itse esitetään syvästi jumaliin uskovana
nuorena miehenä, joka on halukas auttamaan itse itseään. Hän on
kuningas, joukkonsa arvostama johtaja, joka ajattelee joukkonsa
parasta. Sen sijaan Knossoksen palatsin ylhäisö kuvataan
ylellisyyteen väsähtäneenä juhlakansana, jonka usko jumaliin ja
kaikkeen muuhun paitsi uusiin huvituksiin on täysin kadonnut.
Theseus sanoo Kreetan ylhäisön elävän toista lapsuuttaan.
Härkätanssi esitetään romaanissa
paitsi pyhänä tanssina myös jonkin verran espanjalaista
härkätaistelua muistuttavana tapahtumana. Katsojia on tuhansia ja
vedonlyönti kuolleitten ja haavoittuneitten tanssijoitten määrästä
on yleistä kansanhupia. Koska härkätanssijoita tuodaan Kreetalle
kaikkialta, on heidän joukossaan monenmoista väkeä. Erään
Sauromantian neitosen kohdalla kuvaus uhosi niin kotoisaa
savolaisuutta, että liitän sen tähän loppuun:
Tullessaan
hän vaikutti kovin oudolta topatussa takissaan ja
kauriinnahkahousuissaan ja haisi hapantuneelta vuohenmaidolta. Hänen
kotimaansa on koillistuulen takana, Kaukasian tuolla puolen, ja
siellä riisuudutaan vain kerran vuodessa.
Tämän luettuani päätin, että ehkä
jo ensi viikolla vien villapaitani pyykkikoriin.
Kirjassa on 443 sivua ja kymmenisen
päivää sen lukemiseen elämää kulahti.
