Elekeehän mittään! Käötiin vaemon
kanssa reissussa, ku ol juhlapäevä. Ajettiin Kuhmoon. Minähän se
ajoen ja vaemo kahtel tievvarren nähtävyyksijä. Aeka paljon ol
matkav varrella valtijon mehtee. Mikäpä hänessä. On Suomella mitä
myyvvä vappusatasen eistä.
Satasta minnäe ajoen pitkät tovit,
toesinaan ol joku rajotus, mutta eepä taennuna tulla lappuva eekä
vappuva. Teihin ol routa väsännä hijasteurat joka viijjen metrin
välille, mutta ei se suuremmalti haetanna, kun tiijjettiin jotta
hyvvee ol luvassa.
Ensmäeseks käötiin talavisovan
taestelupaekoella. Tosin jälellä ee ollunna talavee eekä sottoo,
kun kevät tunki kasvuvaan ympäriisä. Luelahen motin muistomerkillä
näen piäskysijä. Jollaen motilla käyvvessä lenti korppi meijjän
ylite ja kaovvempana kurlas karmeella iänellä jokkuu petolintu.
Muute ol hilijasta. Ee ollunna muita kävijöetäkää. Viimesellä
motilla kukku mulle Kaenuun käk kymmenen kertoo. Siitä kiännyttiin
takasin, oltiin jo meleko lähellä itärajjoo. Lähempänä Kuhmoo
käötiin siinä kohin, mihin neuvostojoukkoen hyökkäös ol
pyssäötetty. Panssaresteitä nähtiin.
Kuhmossa syötiin kuntootuskeskuksessa.
Jottaen kalloo siellä ol ruokana. Ja toskakaakut piälle –
sellaset vähärasvaset. Sitten mäntiin hotellille Kalevalan
kankahille. Hississä ol ihan avaruuselokuvviin iänet, mikä lie
hurissu. Oesko ollunna sotasualismoottor? Kuleksittiin järven
kuppeessa kaoniilla männikkökankaalla. Järven reonaan ol luonto
kasanna kappeen kannaksen, josta varmaan matalamman vein aekaan
piäsis kävelemmään suareen. Nyt ee kehattu yrittee. Sev verran ol
vettä suopursuin piällä.
Sen sijjaan kateltiin Kalevalan vallan
aekasta kyllee. Jonniiv verran ol piässy kylär raetti
aotijoetummaan, mutta se taetaa kylijen olemukseen kuuluva. Paljon ol
silti nähty vaevoo sitä kyllee rakentaessa, jotta toevottavasti osa
voejjaan siästee näötteenä hirsrakennusten pykkeemisestä.
Ampumahiihtoraan penkan piällä ol kaoniilla paekalla pisteaetoo.
Tutustuttiin Kuhmon keskustaan.
Pajakkakosken rannalle ol rakennettu kulukusilta kävelijöelle. Se
meitä viehätti. Mitä uppein paekka, eekä kettään muita kum myö
kaks siitä naottimassa. Aorinko näöttäöty sev verran, että
käväsin valohuoneessa.
Illaks mäntiin tietysti hotellille,
siellä ol peli. Nimittäen televiisijossa. Jiäkiekkojoukkuveet otti
yhteen ja Suomi voetti. Vaemo sano, että tämä onnii hänen
ensmäenen mualimanmestaruutesa, kun ei ou kehanna ennen niitä
pelittelyjä niin kuikuilla. Yö myö nukuttiin. Onhan se vieraella
pehkuilla aena outoo muata, vuan mänhän tuo. Uamulla saen juuvva
uamukahvit katetulla verannalla. Vaemo otti oekeen valokuvan minusta.
Mäntiin talavisotamusejoon, missä
sottoo esiteltiin tavallisen immeisen näkökulumasta eekä vuan
rategijoetten yhteentörmäöksenä. Pikkulottiin Kultasissa sanoessa
luk viijjentenä: ”Ole hyvä.” Jokkaesella lotalla ol valakonen
kaolus, tae aenae melekein. Palavelu musejolla ol ystävällistä,
henkilökunta taes koostuva naesista.
Juminkeko-talossa kävästiin ja
suatiin miellyttävän rento ja kanssakulukeva opastus. Katottiin
vilimi Lönnruutin Kajjaanin vuosista. Ostin sieltä par kirjasta,
jotkol alunperin rajan takkoo. Syömässä käötiin Kaesaen
ruokalassa. Hyvvee on tuo lihaton sili con jaohis.
Kotmatkalla vähän eksyttiin, mutta
takasin piästiin kuhmolaesen kulttuurin kyllästäminä.
