Solja
Kievari toimitti vuonna 1982 julkaistun valikoiman Suomalaisia
kuunnelmia 1978 – 1981. Alusta löytyy Mirjam Polkusen
kirjoitus Lyhyttä proosaa, jossa todetaan kuunnelman
sijoittuvan lajityypiltään lähemmäs novellia kuin vaikkapa
romaania. Tekstissään Käsikirjoituksesta esitykseksi kuvailee
Solja Kievari kuunnelman toteuttamisen vaiheita ja mainitsee mm.
kuunnelman olleen aiemmin vain näytelmällisen tekstin esittämistä
radiossa, mutta sittemmin kehittyneen omaksi taiteenlajikseen.
Uskallan kumminkin tarjota näitä kuunnelmakirjoja osaksi näytelmien
lukuhaastetta Shakespearen sisarukset.
Lukemani
teos sisältää mielestäni suomalaisen kuunnelman kultakauden
huikeimpia onnistumisia, kuten Pirkko Jaakolan häkellyttävä
Eksyssuon lapset ja Juha Mannerkorven toisenlainen
rakkauden kuvaus Isot lapset leikkii. Suurinta osaa
kuunnelmista en ollut ennen kuullut, niihin oli nyt hyvä syy
tutustua.
Antti
Tuuri (s. 1944): Lintujen kesyttäjä (ensiesitys
13.8.1978). Todella kovan luokan aloitus tälle valikoimalle. Upea
kertomus miehestä, joka on ottanut elämäntehtäväkseen lintujen
kesyttämisen ja siitä, mitä tapahtuu kun hän saapuu uskovan
pariskunnan maalaistaloon viivähtääkseen siellä viikon päivät.
Kuten tunnettua yhteisö tuomitsee erilaisuuden.
Jussi
Kylätasku (1943 – 2005): Uuni (8.10.1979). Perustuu
tositapaukseen. Poika tulee vierailulle vanhempiensa luo. Äitiä ei
kotona näy. Isä väittää äidin menneen jonnekin. Uuniin on
rakennettu uusi muuri. Isä lämmittää uunia vimmaisesti. Käydään
läpi perheen elämänvaiheita. Tästä on tehty myös tv-elokuva.
Aihe ei ole ihan lemppareitani.
Marja
Kurkela (1949 – 2017): Ja 80-luvulla ei mittään
(14.10.1979). Tässä sitten kuunnelma minun mieleeni! Työttömyydestä
kertova satiiri puraisee työttömyyttä pahasti omaan jalkaan
kuvatessaan toimenpiteitä, joilla yhteiskunta työttömiä
toimettomina pitelee. Työttömille tarjotaan terapiaksi puuhastelua
ja visailua. Akateemisille tietokilpailua tai shakkia ja
epäakateemisille jätkänshakkia tai uuninpankolla makoilua.
Eikä puhettakaan työtoiminnasta. Julman hauskaa!
Juha
Mannerkorpi (1915 – 15.9.1980): Isot lapset leikkii
(4.5.1980). Kahden näyttelijän kuunnelma. Pariskunta päättää
nähdä unta tietystä teemasta, joksi valikoituu kuukunanmuna.
Kuulijalle/lukijalle paljastuu pian, että mies on sairas, hänen
kuolioon tummuvia varpaitaan joudutaan poistamaan yksi kerrallaan.
Kuunnelma kertoo lähestyvästä kuolemasta ja silti se on kauneimpia
tuntemiani rakkauskertomuksia.
Hannu
Mäkelä (s. 1943): Surma (17.11.1980): Kauhutarina Suomen
sodan ajoilta. Ei varsinaisesti noussut feivöriitikseni. Loogisesti
etenevä silti, on myönnettävä.
Martti
Joenpolvi (s. 1936): Syyskuussa (16.9.1978): Pelkäsin
tämän olevan päämäärätöntä venerantakävelyä, mutta
kuunnelmassahan onkin hyvä draivi päällä koko ajan! Helena on
hoitanut appivanhempiaan vuosikaudet ja nyt hän puhuu kerrankin
suunsa puhtaaksi, millä on puhdistava vaikutus kuunnelman
lukijaankin. Hyvä Helena!
Esko
Korpilinna (1928 – 1992): Biancan henget (4.8.1979):
Aivan erinomaista ironista revittelyä pienen lapsen vanhempien
tuskaisasta elämäntilanteesta. Erittäin omaperäistä
mielikuvituksen lentoa kirjoittajalta!
Pirkko
Jaakola (s. 1940): Eksyssuon lapset (11.8.1980): Tämä
kuunnelma on kestoltaan vain 24 minuuttia eikä se tekstinäkään
pitkältä tunnu. Jokin siinä kumminkin on, että muistijälki on
niin vahva vielä neljän vuosikymmenen kuluttua. Enkä taida on
ainut, sillä kuunnelman tapahtumapaikalla kuuluu olevan risti ja
siellä vieraillaan tämän fiktiivisen, mutta tositapahtumiin
perustuvan kertomuksen tunnelmissa nykyisinkin. Kuunnelman voi
kuunnella Yle Areenassa.
Ilkka
Kylävaara (s. 1946): Kunnon suhteet (11.9.1980): Mies
ja nainen, nuorna naineet ja eronneet, tapaavat toisensa takanaan
yhteistä riitaa ja rakkautta sekä suhteita muitten kanssa.
Hengästyttävä ihmissuhdetemppurata kuulostaa valitettavan
vakuuttavalta.
Seppo
Urpela (1937 – 1993): Juuret (16.10.1980): Ruotsiin
siirtolaiseksi lähtenyt Kettukankaan Onni ja maata
viljelemään jäänyt Raatikan Armas muistelevat lapsuuttaan,
sadattelevat tämänhetkisiä ja sottailevat tonttikauppoja.
Syksyiset kurjet säestävät.
Tommy
Tabermann (1947 – 2010): Penissimo (21.8.1981): Nimestä
voinee päätellä kuunnelman runollisen haahmon? Ujo,
Surullinen ja Iloinen kertovat jotain itsestään.
Naisääni pelittelee heidän kanssaan samaan pussiin. Luultavasti
omaansa?
Alpo
Ruuth (1943 – 2002) – Harri Huhtamäki (s. 1949):
Syyskuun viidestoista (7.3.1981): Dokumenttikuunnelma, jossa
sodassa havoittunut mies korjailee sotakokemuksistaan tehtyä
dramatisointia ja muistelee tapahtunutta omin sanoin.
Kirjassa
on 232 sivua. Lopusta löytyy lyhyt kuvailu kunkin kuunnelman
kirjoittajasta. Lukukokemus vei minulta pari päivää.
