Powered By Blogger
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ritva Laitinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ritva Laitinen. Näytä kaikki tekstit

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Ritva Laitinen: Kadoksissa: identiteetti!

Suomalaissiirtolaisten kokemuksista Ruotsissa kertoo Ritva Laitisen vuonna 2007 julkaistu lyhyt romaani Kadoksissa: identiteetti!

Kirjassa kuvataan ylioppilaaksi valmistuneen Marjan matkaa kielikurssille Ruotsiin vuonna 1970. Marja lienee kotoisin jostain Sonkajärven suunnalta. Tapahtumista osa sijoittuu takaumajakson kautta myös Siilinjärvelle, jossa Marja käy parantolassa tuberkuloosin vuoksi. Suurimmaksi osaksi seikkaillaan kuitenkin Tukholmassa. Kielikurssilla Marja käy parikin kertaa myös Lontoossa. Kielten opiskelu venähtää vähän kerrassaan pitemmäksi oleskeluksi, kunnes Marja ei enää ole varma siitä onko hän tullut Ruotsiin hotellisiivoajaksi vai oliko tarkoitus tavoitella jotain muuta. Sivuhenkilöitten kautta kuvataan suomalaisten siirtolaisten kohtaloita Ruotsissa.

Romaani ei anna siirtolaisten elämästä Ruotsissa yksinomaan synkeää kuvaa. Marja löytää töitä ja asuntoja varsin helposti. Hän hakee mieleistään ja vaikkei täysin tyydyttävää paikkaa löydykään, elämä sisältää myös ilonaiheita ja mukavaa muisteltavaa. Marja tutustuu työkavereihinsa, kirjassa kuvataan heidän kohtaloitaan, poikaystävät vaihtuvat ja syntyy pareja eikä kaikille käy huonosti. Tietenkin haavekuvat elämästä vauraassa Ruotsissa romahtavat, mutta niinhän haavekuville tuppaa käymään missä tahansa. Ehkä suomalaisten halussa integroitua ruotsalaiseen yhteiskuntaan on silti ollut omat erityisongelmansa. Romaanin alussa ja lopussa kerrotaan faktatietoa suomalaissiirtolaisten vaikeuksista Ruotsissa:

Tilastot kertovat korutonta kieltä siitä, kuinka suomalaissyntyisten miesten ja naisten itsemurhafrekvenssi Ruotsissa on huomattavasti suurempi kuin ruotsalaisten tai muiden siirtolaisryhmien.
- - -
Suomalaisella naisella Ruotsissa on 58 prosenttia suurempi riski joutua psykiatriseen hoitoon kuin ruotsalaisella.

Kaikin paikoin romaanissa ei ole liiaksi yritetty ympätä kaikkien hahmojen elämänvaiheita osaksi yhtä yhtenäistä tarinaa vaan kirjailija on toisinaan kertonut hahmon sivuhenkilön tarinan kerralla loppuun. Minusta tämä on ihan toimiva ratkaisu ja saattaa jopa helpottaa lukemista. Näin myös henkilöhahmoista tulee esimerkinomaisia tapauksia, joitten vaiheet lukijana hahmottaa selkeämmin, kun niitä ei ole väkisin ripoteltu pitkin päätarinaa.

Kirjassa on 95 sivua ja luin sen tänään.