Rassi kertoo jälkisanoissa, että
kirjan kertomukset ovat vuosilta 1922 – 1927. Seitsemän kertomusta
julkaistiin Berliinissä ilmestyneessä neuvostomyönteisessä
emigranttilehdessä, jota tuotiin myös Neuvostoliittoon. Kyseiset
kertomukset kuvaavat neuvosto-Venäjän elämänmenoa ja ilmiöitä
räväkän kaunokirjallisella tavalla. Minua ne eivät jotenkin
suuremmin koskettaneet. Monet niistä ovat siihen joko liian
konstikkaita tai latteita. Tosin Bulgakovin kuvaus itsestään
porvarillisen ja neuvostolaisen kansanosan väliinputoajana on
kieltämättä koskettava ja kuvannee hyvin monien aikansa
taiteilijoitten tuntoja.
Kiinnostavimmat tarinat löytyivät
niminovellista Morfiini ja novellista Kaanin tuli. Ehkä
keskityn tässä niihin.
Morfiini kertoo houreisen
tarinan nuoresta lääkäristä, joka lemmensuhteen kariuduttua
korjaa tuskaista oloaan huumeella. Novelli on todella uskottavan
tuntuinen kuvaus huumeriippuvuudesta. Mies jää koukkuun ekasta
piikistä. Suomentaja Rassi paljastaa jälkisanoissa, että kuvaus
saattaa olla osin omaelämänkerrallinen – Bulgakov kuului
kärsineen morfiiniriippuvuudesta toimiessaan maalaislääkärinä.
Novelli koostuu pääosin päiväkirjamerkinnöistä. Todentuntua
lisää se, että osa merkinnöistä on revitty pois. Tämän lisäksi
kirjoittamisen taso on korkeaa luokkaa, novelli on vuodelta 1927 eli
teoksen tuorein. Laitan tästä pikku katkelman, jossa kuvataan sitä,
miksi huume on käyttäjälleen alkuvaiheessa maistunut, myöhemmin
häneltä ei juuri omaa tahtoa kysellä:
Kaikki epämiellyttävät tuntemukset
loppuvat kokonaan. Se on ihmisen henkisen voiman ilmenemisen
lakipiste, ja jos lääketieteellinen koulutus ei olisi pilannut
minua, sanoisin, että vasta morfiinipiikin jälkeen ihminen pystyy
työskentelemään normaalisti.
Kaanin tuli sijoittuu entiseen
kaanin palatsiin jossain Venäjällä. Vallankumouksen seurauksena
palatsi on muutettu kotimuseoksi, johon vierailijaryhmät voivat
kolmena päivänä viikossa käydä tutustumassa ohjatusti. Museon
esimiehen sairastuttua esittelijänä toimii palatsin herrasväen
entinen palvelijatar Iona, jonka mielipiteet eivät asetu
vallankumouksen puolelle. Pääosin nuorisosta koostuvassa
vierailijajoukossa on mukana lähes alastonta totuutta esittävä
oppinut neuvostohenkinen mies, jonka mielestä eukko sopisi itsekin
museoitavaksi. Kaikki vierailijat eivät kuitenkaan ole
neuvostovallan kannattajia, mikä tekee novellin asetelmasta
mielenkiintoisen. Tämä kertomus voisi toimia paremmin, jos
loppuratkaisusta olisi rakennettu tehokkaampi.
Koska Bulgakov oli koulutukseltaan
lääkäri, käsitellään muutamassa novellissa lääkärin työtä
varsinkin kuppataudin hoidon parissa. Hienoa, että tietyn alan
osaajat ryhtyvät kirjailijoiksi ja voivat siten vaikka tarinoitten
kautta kertoa lukijoille millaisena elämä näyttäytyy heidän
ammatinsa näkökulmasta.
Kirjassa on 200 sivua ja lukaisin sen
parissa päivässä. Aluksi oli tarkoitus lainata kirja nimeltä
Kohtalokkaat munat, mutta tämä oli lyhyempi.
