Kolme kuunnelmaa

Kuuntelin kolme kuunnelmaa. Kahdessa niistä oli samoja aineksia keskenään, ensimmäisessä taas samoja aineksia kuin Sinuhessa. Kahden ensimmäisen kuunnelman aikana nukahdin 10 – 15 minuuttia, joten ihan aukoton ei taidenautintoni ollut – unet sen sijaan tekivät oikein hyvää.

Timon ateenalainen. Mahdollisesti muinoin eläneeseen henkilöön perustuva kertomus, josta muuan William Shakespeare (1564 – 1616) kirjoitti näytelmän. Kirjoittajana mainitaan myös Thomas Middleton (1580 – 1627). Juha Luukkonen dramatisoi ja ohjasi tarinan radiolle vuonna 2015. Pääosissa ovat Timonina Jukka Peltola ja hänen orjanaan Flaviuksena, oikeastaan kertojana Jarkko Lahti. Kaksiosaisen kuunnelman kesto on 44 + 50 min. Timon on hyväosainen heppu, joka ilmeisesti kohtelee ylettömän maireasti velkaisia kavereitaan ja joutuu sen taotta itse vararikkoon. Yksi toisensa jälkeen kaverit kieltäytyvät auttamasta, mikä katkeroittaa Timonin, hän muuttuu ihmisvihaajaksi, etenkin Ateenan kaupungin ja sen asukkaitten vihaajaksi. Hänelle tarjoutuu tilaisuus kostoon, kun hän löydettyään kultaa tutustuu Alkibiadekseen, joka suunnittelee Ateenan alistamista valtaansa. Entisten frendien anteeksianovat ystävyydenosoitukset eivät enää tehoa Timoniin, mutta eipä hänelle ihan kivasti käy itselleenkään. Tämän kuunnelman asetelmat toivat mieleeni Sinuhe egyptiläisen, joka myös sukeltelee syvällisissä vesissä ja käyttää samantapaisia ilmaisuja kuin tässä kuunnelmassa harrastetaan. Vaikea sanoa ovatko ne ilmiasut peräisin Shakespearelta, Middletonilta vaiko Sinuhelta iteltään... Hieno kohtaus on se, missä Timon tarjoaa "kiitosaterian" hänet pettäneille entisille ystävilleen.

Perättömiä kuulumisia. Englantilainen William Morris kirjoitti vuonna 1890 julkaistun romaanin News from Nowhere. Kuunnelmaksi tarinan sovitti Ari Koskinen ja ohjasi vuonna 1973 Raiku Kemppi. Pääosassa, itsenään Morrisina Lontoossa ja sen liepeillä kuleksii Pertti Weckström. Hänen oppaanaan toimii kankuri Dick, jonka esittäjä kuulosti ihan Veikko Honkaselta, vaikka kuunnelman tiedoissa Areenassa lukee, jotta Stig Fransman. Erehtyy kuka erehtyy… Tämän Morrisin kerrotaan olleen arts and craft-liikkeen johtohahmoja ja sosialisti. Niinpä tarina saakin alkunsa tilaisuudesta, jossa sosialistit keskenään koettavat kuvitella, millainen olisi sosialistisen tulevaisuuden maailma. Yksi toivoo sen perustuvan jatkuvaan talouskasvuun, joka sitten tyydyttää kaikkien immeisten tarpeet, mutta toinen maalailee kuvaa ekologisemmasta elämäntavasta. Tottahan toki kuunnelma sitten esittelee sen jälkimmäisen vaihtoehdon. Morris nukahtaa ja pääsee unessaan kokemaan millainen on tulevaisuuden Lontoo, jossa rahaa ei tarvita vaan kaikkea on tarjolla kaikille ihan veljeyden pohjalta. Kesto 66 min.

Utopia. Kuunnelman on Thomas Moren (1478 – 1535) kertomuksen pohjalta kirjoittanut Ari Koskinen. Vuonna 1973 valmistuneen kuunnelman ohjasi Marja Rankkala. Päällimmäisiä osia esittävät Jaakko Pakkasvirta ja Pertti Roisko. He ovat merimiehiä, jotka pelastautuvat haaksirikosta Utopian saarelle, jossa kaikki jutut ovat eri lailla kuin Britanniassa tuohon aikaan. Utopiassa vallitsee kommunismin kaltainen yhteiskuntajärjestys, jossa rahaa tai vastaavaa vaihdannan välinettä ei tunneta vaan kukin saa luvan ansaita elantonsa joka päiväisellä työnteolla, mikä tarkoittaa yleensä maatalousduunia. Meripojat eivät ole mitään himokitkijöitä, mutta muut himot pursuavat pintaan. Utopiassa on niin paljon kultaa, ettei sitä arvosteta, vaan kullasta tehdään sylkykuppeja ja alusastioita tai vangeille kahleita. Alkoholia käytetään vain eläinten puhdistukseen. Irtonaiset sukupuolisuhteet ovat saarelaisilta kielletyt. Samoin kennenkään tappaminen. Nämä kaikki asjat nousevat tapeetille merimiesten risteillessä tällä oudon ihanteikkaalla ja muutoinkin kukoistavalla saarella. Muistan kuunnelleeni tämän joskus 30 - 40 vuotta sitten, oli kiva uudistaa tuttavuus. Kesto 68 min.

Ej på bare veggerne

Ejlen seurasin miten kissa katseli ja kuunteli tarkkaavaisesti presidentin uuden vuoden puhetta televiisiosta. Ej puhunut Sauli tyhjille seinille. Kuuntelin minäkin siinä sivussa. Sauli arveli asenteen koronaa kohtaan herpaantuneen viime aikoina. Puheen päätyttyä esitettiin televiisiossa Strauss-konsertti suoraan Wienistä. Juontaja sanoi tunnelman olevan aivan erilainen kuin viime vuonna, kun musiikki esitettiin ilman salissa olevaa yleisöä. Nyt saliin oli päästetty vaivaiset tuhat henkilöä tiukkojen koronatoimien vallitessa. Katselin penkkirivejä sillä silmällä, että tuskinpa olisin mahoineni mahtunut sinne istumaan, niin näyttivät tiukoilta koronatoimet. Prosit Neujahr!

Eilen alkoi myös tipaton tammikuu. Miten paljon sitä onkin ehtinyt tapahtua tämän vuoden aikana! Irwin jo aikoinaan lauleli, ettei tippa tapa ja ämpäriin ei huku. Minä ajattelin, että ei sitä ihmisen tarvitse alistaa itseään millekään hevoskuurille heti vuoden alkajaisiksi. Ostin halpahallista kotikaljaa ja ykkösolutta ja saunan jälkeen rakensin niistä nerokkaan sekoituksen. Kaadoin tuoppini puolilleen kotikaljaa ja täytin sen sitten ykkösoluella. Kotikaljan alkoholipitoisuus on 2,2 % ja ykkösoluen 2,8 %. Tällä tavoin sain itselleni kaksi kaljagrogia, joitten yhteenlaskettu alkoholipitoisuus kohoaa viiteen prosenttiin. Tai ainakin prosenttiyksikköön. Näin toimien tipaton tammikuu alkoi suorastaan subutekstuaalisen mukavissa merkeissä. Ei tehnyt enää mieli valvoa ja katsella elokuvia myöhäiskeskiajalle saakka vaan rupesimme nukkumaan jo Chaplinin Nykyajan rullatellessa.

Otin näistä molemmista edellä kuvaamistani tapahtumista valokuvia kännykälläni, mutta en saa niitä ladattua tälle nykyiselle bloggerille, joten mitäpä me näistä Kaanaan häistä. Mistä tulikin mieleen, että tänään esitettiin televisiossa vanha jumalanpalvelus Hyvinkäältä ja siinä tuntui olevan aiheena juuri nämä taannoiset häät. Koska olin sitä ennen katsellut ohjelman Aamos Reksin muinaista Eptyykkiä kuvaavasta näyttelystä, jossa kerrottiin, ettei tällaista näyttelyä ollut ennen Suomessa järjestetty, mitä nyt joskus 1970-luvun alussa, vaikkakin kävin itse Tampereen taidemuseossa 1990-luvulla järjestetyssä niinikään muinaisen Eptyykin esineistöä esittelevässä näyttelyssä, jätin tämänpäiväisen jumiksen nyt väliin ja keskityin tämän hauskan tuotokseni kirjoitteluun. Vasta eilenhän katselin vanhan jumiksen, jossa nykyinen arkkipiispa toimi vielä maalaispappina Seinäjoella. Voihan ihminen itseltään kaikkea vaatia, mutta paljon helpommalla pääsee, kun on vaatimatta. Sanovat jotta vaatimattomuus kaunistaa.