Gustaf von Numers (1848 – 1913) kirjoitti vuonna 1891 ilmestyneen näytelmän Bakom Kuopio. Luin siitä vuonna 1957 kirjana painetun suomennoksen, jonka teki Eero Alpi (1885 – 1933). Kyseessä on kolminäytöksinen huvinäytelmä. Asun itse Siilinjärvellä, jonka voi hyvällä syyllä sanoa sijaitsevan bakom Kuopio – entistä Kuopion maalaiskuntaahan Siilinjärvi isolta osin on.
Tapahtumat sijoittuvat yksinomaan maalaiskunnan rovastin asuntoon, sen saliin, jonka kuvaus toi heti mieleeni Gustaf von Numersin näytelmään perustuvan elokuvan Pastori Jussilainen (Matti Kassilan ohjaus vuodelta 1955) ja tosiaankin sama Elias Jussilainen tässäkin näytelmässä julistaa näkemyksiään, joitten mukaan naisen osa on palvella miestään. Lukemassani näytelmässä Kuopion takana elää Jussilainen rovastin talossa apupappina. Hän on kihloissa rovastin tyttären Naemin kanssa. Naemi on tiukasti Jussilaisen talutusnuorassa, kuristushihnaa ei tarvita, sillä Naemi tottelee isäntäänsä kuin sylikoira ainakin. Naemi parsii Jussilaisen vaatteet, lataa hänen piippunsa ja sytyttää sen, kuuntelee miehensä ajatuksia palvoen jne. Ihan niin kuin meillä kotona, paitsi etten minä käy töissä. No, laitan minä ruokia ja siivoan ja käytän kissaa ulkona.
Rovasti ja ruustinna eivät ole läheskään niin tiukkapipoja kuin Jussilainen, mutta kunnon konservatiiveja hekin ovat. Seutukunnan rauha järkkyy, kun taloon saapuu Helsingistä Lilli, rovastin pojan kihlattu. Jo hyvissä ajoin ennen Lillin saapumista vyöräytyvät pastorin rouva, nimismiehen rouva ja kauppiaan rouva odottamaan vierailijaa rovastilan saliin. Lopulta Lilli saapuu uusia aatteita pursuen, hän kiroilee, tupakoi, nauttii likööriä ja kannattaa nuorsuomalaisia. Kirjailija von Numers armahtaa konservatiivikammon ympyröimää katsojaa/lukijaa, sillä kauppiaan rouva pitää johdonmukaisesti uudistusmielisen Lillin puolia. Näytelmän kohtalonkysymykseksi nousee se, päästääkö Jussilainen morsiamensa Naemin matkustamaan Lillin kanssa Helsinkiin, jossa Naemi saisi tutustua naisasialiikkeeseen, käydä talouskoulua ja piipahtaa teatterissa. Tämä ei ole mikään pikkujuttu. Minna Canth on halkaissut maalaiskunnankin Työmiehen vaimolla ja Kuopion yhteiskoululla. Nainen ei ole enää nainen, vaan tahtoo olla tasavertainen.
Koska kyseessä on aika vanha näytelmä ja suomentajan poismenostakin on kulunut jo säädettu aika, liitän tähän pitkähkön katkelman näytelmän ratkaisun hetkiltä. Lilli ja Naemi joutuvat vastakkain, kun Naemi äityy puolustamaan miestään ja hänen näkemyksiään kuten kunnon konservatiivineitosen kuuluukin:
LILLI: Tiedätkö sitten, mikä hänen mielipiteensä on? Se, että hän on kaikki kaikessa, ja että sinä olet mitätön nolla. Kas, siinä sinun avioliitto-tyrannisi koko loistossaan.
NAEMI: Sinä puolestasi tahtoisit, että miehet aina seisoisivat varpaillaan ja ihailisivat sinua. Siinä ei ole mitään syvää. – Mutta rakkaus se on – syvää. Mutta sitäkö te käsittäisitte tanssiaisissanne siellä Helsingissä?
LILLI: Kuulehan, Naemi! Voin ihailla miestä, joka on minua etevämpi, ehkä saatan häntä rakastaakin – mutta naimisiin menen ainoastaan vertaiseni kanssa enkä minkään puolijumalan.
NAEMI: Minä tahdon katsoa mieheeni korkealle.
LILLI: Tai toisin sanoen: hänen pitää katsoa alas sinuun.
Näytelmä päättyy iloisen odotuksen sopusointuun. Kirjassa on 86 sivua. Lukemisen aloitin eilen illalla ja lopettelin sen tänä aamuna.
