maanantai 9. heinäkuuta 2018

Vilna

Terveiset Liettuan pääkaupungista Vilnasta! Käväisin siellä vaimon kanssa muutaman yön reissulla.

Helpotuksena matkustamiselle oli se, että molemmat lennot olivat Finnairin tytäryhtiön Norran operoimia, joten selvisimme suuntaansa yhdellä check-inillä ja turvatarkastuksella. Matka-aikaa kumminkin kertyi aika tavalla. Kotoa Siilinjärveltä lähdettiin lentoasemalle ennen viittä ja perillä hotellilla Vilnassa oltiin joskus yhden-kahden seutuun. Koska olemme tottumattomia matkaajia, meille semmoinen tuntui aika rankalta. Onneksi matka kotiinpäin kesti vain kymmenisen tuntia, sehän tuntuu aina lyhyemmältä.

Pilvenpiirtäjät
Hotelli sijaitsi pilvenpiirtäjäin juuressa, Šnipiškesin kaupunginosassa. Neris-joen toisella puolen sijaitsevaan vanhaan kaupunkiin – varsinaiseen matkailunähtävyyteen – ei ollut kuin parinkymmenen minuutin kävelymatka, joten emme käyttäneet julkisia kulkuneuvoja. Kävely ei tunnu meistä rankalta, sen aikana näkeekin yhtä ja toista paremmin kuin bussin ikkunasta.
Kansallisgalleria 

Vilna vaikutti ihan kivalta kaupungilta matkailijalle. Hintataso oli meille edullinen eikä keli ollut liian paahtava. Tosin jalkakäytävät oli jaoteltu pyöräilijöille ja jalankulkijoille niin eriskummaisesti, ettemme aina ymmärtäneet, miksi kaistat vaihtuivat puolelta toiselle. Lisäksi sekä toiset matkailijat että paikalliset kulkijat eivät aina nähneet erityisen tärkeäksi väistää vastaantulijoita. Mitään törmäämisiä ei kumminkaan tapahtunut, osaammehan me väistää. Jossain vaiheessa kokeilimme käsikynkkäkävelyä, jonka olimme todenneet jo Turussa lomaillessamme oivaksi keinoksi saada vastaantulijatkin välillä väistämään meitä.

Minä ja Mindaugas
Kirkot ovat Vilnan tärkein nähtävyys lukumääräisestikin. Kävimme muutamissa, kaikki olivat roomalaiskatolisia. Mater misericordiassa oli meneillään puolankielinen jumalanpalvelus, joten poistuimme paikalta vähin äänin. Puolan kieltä kuulin sittemmin vain kerran kaupungilla, venäjää sitäkin enemmän. Liettuan kieli kuulosti juuri niin tuntemattomalta kuin olin odottanutkin. Viimeisenä päivänä venereissulla sain selville, että esim. nimi Vytautas pitäisi kai lausua ”Viitoutas” ja Mindaugas ”Mindougas”.

Viimeinen päivämme Vilnassa sisälsikin meille Mindaugasin-mittaisen yllärin, kun kaupungilla kuljeskellessamme huomasimme, ettei juuri ketään ollut liikkeellä. Paljastui, että valtakunnassa oli kansallinen juhlapäivä suuriruhtinas Mindaugasin kruunaamisen kunniaksi. Ja oli jo aikakin, sillä hänet kruunattiin Liettuan kuninkaaksi joskus 1200-luvulla. Oikeastaan päivä taisi olla vain sopiva hetki juhlistaa sekä Liettuan satavuotista itsenäisyyttä että Vilnassa meneillään olleita laulujuhlia. Väki kerääntyi pääkatu Gediminolle ja tuomiokirkkoaukiolle. Näimme jotain pieniä maistipaloja juhlista, mutta jätimme liettualaiset juhlimaan omalla porukallaan ja siirryimme veneisiin.
Kansallispukuja tuomiokirkkoaukiolla.

Teatternornat
Opimme muutamassa päivässä tuntemaan Vilnan kaupungin kuin omat taskumme. Tosin Helsingin lentoasemalla tajusin hävittäneeni silmälasini ja Mynttooni-rasian, jotka olin kuvitellut laittaneeni taskuihini. En löytänyt niitä etsimälläkään, kunnes vähän aikaa torkuttuani muistin, että liivintaskujen sijasta olin laittanut ne paidan rintataskuihin. Niin että vaikka tuntisi omat taskunsa, voi niitäkin joskus olla enemmän kuin muistaakaan.

Kaupunginpuistossa.
Ja sekin nyt vielä, että aamupalalla hotellissa nautin liettualaista ruislimppua ja maalaisjuustoa, jotka olivat aika mauttomia, mutta muuten ihan pureskeltavissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti