tiistai 31. heinäkuuta 2018

Tuuliviiri perhejuhlaan

Moskovalaisen kustannusliike Radugan julkaisemana ilmestyi vuonna 1983 suomen kielellä antologia nimeltä Tuuliviiri perhejuhlaan, alaotsikkona Liettuan kirjailijoiden nuorisoaiheisia kertomuksia ja novelleja. Kirjassa esitellään kymmenen kirjailijaa ja yksi novelli/kertomus kultakin. Kirjailijain esittelyt teki Georgi Gerasimov. Suomentajia on kolme.

Juozas Aputis (1936 – 2010): Ah, Teofilis (1978). Suomentanut Kerttu Kyhälä-Juntunen. Benas, maalaiskylässä asuva nuori mies, toimii toverinsa kanssa apurina maanmittaritytöille, Mildalle ja Vilijalle. Romanttiselta hehkulta ei vältytä. Sen ohessa taitava kertoja kuvaa liettualaista maalaiskylää sosialistisen maailmanjärjestyksen alkutaipaleella. Romanssit kääntyvät ehtoopuolelle, kun vanhempi maanmittari, sarkastinen ja viinaan menevä Teofilis, saapuu sotkemaan kuvioita.
Algirdas Pocius (s. 1930): Puheenjohtaja Kunčinasin pikkuperhe. Suom. Kerttu Kyhälä-Juntunen. Kolhoosin johtajan vaimo järjestelee kodin huonekalut uudelleen, mutta hänen miehensä käskee laittamaan tavarat entisille paikoilleen. Tähän sisältyvän symboliikan ymmärtää suomalainenkin taikauskoon perehtynyt lukija. Novellista ei käy suoraan ilmi sijoittuuko se Samogitiaan, kuten kirjailijan esittelyssä viitataan.
Raimondas Kašauskas (s. 1934): Aikuisten pelit (1969). Suom. Kerttu Kyhälä-Juntunen. Bronius on yksinäinen susi kuorma-autokuskien joukossa. Hän ei ole kiinnittynyt minnekään, vaikka salaa kaipaa omaa kotia ja elämänsä naista. Lopulta hän kohtaa naisensa kasvoista kasvoihin. Aiheesta on vissiin valmistunut elokuvakin.
Jonas Mikelinskas (1922 – 2015): Nimetön kirje (1970). Suom. Impi Vauhkonen. Syrjäisen Užuberžėn kyläkoulun nuhteettomasta opettajasta on tehty nimetön ilmianto. Hänen väitetään pahoinpitelevän oppilaitaan. Nuori kouluntarkastaja lähetetään matkalle, josta muodostuu hänen elämänsä taitekohta, lahkeetkin likaantuvat.
Leonidas Jacinevičius (1944 – 1995): Suolaheinäkenttä (1968). Suom. Kerttu Kyhälä-Juntunen. Novelli on voittanut Kaunasin silkkikutomon työläisten vuosittain myöntämän palkinnon parhaasta työläiselämää kuvaavasta teoksesta. Sen pohjalta on tehty myös elokuva, jonka nimi suomennettuna on Minne satu häipyy. Minämuotoinen novelli kuvaa pientä kaveriporukkaa ja heidän kasvuaan ulos kotikaupunkinsa Kaunasin ympyröistä. Minäkertoja Martynas pärjää hyvin koulussa, mutta ajautuu sorvariksi metallitehtaaseen.
Mykolas Sluckis (1928 – 2013): Tyttö sateessa (1971) Suom. Annikki Haapalainen. Aniceta-täti niittää heinää vetisellä niityllä toppatakki päällä. Nuoret telttailijat herättävät hänen huomionsa ja palauttavat mieleen kipeät muistot korpiveljien ajoilta.
Viktoras Miliūnas (1916 – 1986): Hunaja (1968) Suom. Annikki Haapalainen. Aikajärjestystä rikkomalla pehmennelty minämuotoinen tarina ex-teiniäitiin rakastuneesta miehestä. Lopummalla sivuvaunumoottoripyöräilyä.
Saulius Šaltenis (s. 1945): Pähkinäleipää. Suom. Annikki Haapalainen. Kerrassaan mainio novelli, jonka mullan ja tulen eksotiikkaa voisi kuvailla maalaisromantiikaksi, joka tuo mieleen naivistisen maalaustaiteen? Tekstiä kaikille aisteille.
Halina Korsakienė (1910 – 2003): Veronan taivas (1969) Suom. Annikki Haapalainen. Nuori pituushyppääjäneito (ennätys 510 cm) on päässyt teatteriin tekemään lavastustöitä. Työn myötä teatterin lumo saa murtumia.
Vytautas Martinkus (s. 1943): Tuuliviiri perhejuhlaan (1978) Suom. Kerttu Kyhälä-Juntunen. Pienoisromaanin pituinen novelli Taurupisin kylässä elävästä Kavoliusin perheestä, jota isä-Jonas ohjailee kuten koko paikkakuntaakin. Käsitettävissä allegoriaksi neuvostomaasta, joka pyrkii tukahduttamaan yksilön omat ajatukset.

Kirjassa on 508 sivua ja se tuli luetuksi kymmenessä päivässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti