Ostin ennen
joulua Rosebud-kirjakaupasta Kuopion kauppahallista kohtuullisella
hinnalla pokkarin, josta löytyy kahdelta kirjoittajalta seuraavat
lyhytproosakokoelmat:
Mooses
Mentula (s. 1976): Musta timantti,
ilmestynyt alkujaan 2011
Miina
Supinen (s. 1976): Apatosauruksen maa, ilmestynyt alkujaan
2010
Luin
ensin Mentulan novellikokoelman ja kirjoitin siitä edellisessä
tekstissäni. Supisen novellikokoelman olin lukenut joskus vuosia
sitten ja nyt luin sen uudelleen. Novelli novellilta jotain:
Hieno
ihminen, paitoja, Amy Kakkunen.
Nuori toimittajaopiskelija etsii työtä ja työn teettäjät
kaipaavat halpoja opiskelijoita. Aikaisemmasta lukukerrasta muistan
isän ja opiskelijatyttären puhelinkeskustelun.
Tavarat/ihmiset.
Nina kiertelee maaseudulla ostelemassa rustiikkiroinaa. Häntä
häiritsee se, miten ihmiset valittavat (”tilittävät”)
asioistaan. Novellin voi tulkita ainakin parilla tapaa, Nina joko
järkyttyy kohtaamastaan tai sitten hänessä elelee nahkaisista
lampunvarjostimista diggaileva sosiopaatti. Niinpä onkin
merkillistä, etten muista tästä mainiosta novellista mitään
aikaisemmalta lukukerralta!
Kitkerä
– aistimellinen teos. Turhautuneen taidemuseon vahtimestarin
päiväkirja.
Miinus
200 astetta. Tämän omituisen hoitokeinon muistin edelliseltä
lukukerralta. Myös jäntevän naisvartalon vertaaminen loheen
muistui mieleheni.
Maustepippuri.
Teatterkoulukkaat kananesittäjinä.
Vaari
ja ravintola. Vaarista ja ravintolayrittäjänaisesta kertova
tarina on sukkelasti ja mehevästi kirjoitettu, mutta ei vain oikein
jaksa iskeä, varmaan johtuu minusta.
Vaari
ja viidakko. Sama kuin edellisessä, melkeinpä parasta tässä
on sinkkisalva, vain helokkiöljy puuttuu.
Luolamies
sytytti nuotion. Nätti kertomus menneiltä ajoilta. Näin muuten
sapelihammastiikerin Leningradin luonnonhistoriallisessa museossa
vuonna 1982.
Timanttinappi.
Väsynyt äiti on avun tarpeessa. Huonomminkin hänen voisi käydä.
Norsu!
Norsu! Arkkimandriitan ohjeella valmistettu lammas jää raa'aksi
ja perunat samoin. Voikohan seitanin kanssa käydä niin?
Carl
Larsson. Kauniitten kotinäkymien maalaajasta siirrytään arjen
lemahduksiin ja valloittaviin vihreän sävyihin ei-toivotuissa
paikoissa.
Yliponin
valtakunta. Kallis leluponi kuumentaa tunteita.
Tämä
ei ole lukusali. Vessassa on lämmin tunnelma ja paljon
luettavaa.
Ympyrässä
niin kuin jumantsuikka käärme. Naapurin isäntä rulettaa ja
jyrää. Muut kuuntelevat.
Takkiasuiset
supersankarit. Kuka on rikollinen ja onko lapsikaan oikeastaan
viaton?
Pue
vähemmän. Lapsuusaikojen tuttava antautuu kertojan
palveltavaksi.
Dekadentteja
liköörejä. Saara tilaa puvun mittojen mukaan.
Suuhygienisti
ja taiteilija. Suuhygieniä ei maistu, mutta kaunis kannelrokki
maistuisi.
Apatosauruksen
maa. Kaamosmasennus mulla varmaan.
Elinvoimakakku.
Pikkuhampahin siementää syöpä.
Vesivärimeri.
Maailmanlopun myrsky.
Tässä
kokoelmassa on isompi kirjasinlaji kuin Mustassa timantissa,
sivuja on 173. Luin parissa päivässä. Kertoo enempi ihmisen
sisäisestä maailmasta kuin yhteiskunnasta. Absurdismia tai
huumoria. Voi olla molempia. Ensimmäinen lukemani kirja vuonna 2019.
Tekstiä
on muokattu hakurobottien invaasion patoamiseksi. Muokkaus purettu
12.4.2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti