lauantai 19. lokakuuta 2019

Riistetty elämä

Vuonna 2014 julkaistu novellivalikoima nimeltä Riistetty elämä sisältää alaotsikkonsa mukaisesti rikos- ja kauhunovelleja. Kirjan lopusta löytyy tietoa novellien kirjoittajista, joita on mukana seitsemän. Kirjoitan jotakin kustakin kirjan novellista:

Henry Aho: Nimettömät. Lyhyt tarina, jossa näkökulma vaihtelee kahden henkilön välillä. Tämä vaihtelu tekee kerronnan otteesta napakan, väkivalta vain ei houkuta. Liikutaan kauhun ja rikoksen selittämättömillä rajaseuduilla.
Suljettujen ovien takana. Selkeästi kauhunovelli. Perintötalossa hengittää jokin, jota ei nää.
Katja Alm: Meimi-tädin muistolle. Tässä novellissa kirjailija on mielestäni antanut lukijalle mehevän hahmon Meimi-tädin muodossa. Olisi ehkä kannattanut kehitellä itse juonta pitempään, Meimi-tädissä olisi aineksia, mutta kertomus ratkee kovin perinteiseen tyyliin.
Vanha valokuva. Kauhunovelli. Kirjailija lienee Sirpa Tabetin romaanien ystäviä. Ainakin paikoitellen tuli Punainen metsä mieleen tästä novellista, vaikkakaan yhtäläisyydet eivät sinänsä ole mitenkään täsmällisiä. Tätäkin olisi ehkä voinut kehitellä pitemmälle, tosin tykkäsin loppuratkaisusta.
Kari Hanhisuanto: Elämän ruletti. Lääkäri Jani etsii kiksejä kansainvälisesti tunnetusta hurtista huvittelusta, jossa krupieeri ei totea: ”Ei enää panoksia.”
Maria. Novelli taiteilee onnistuneesti kauhun ja rikoksen rajamailla. Joku olisi ehkä siirtynyt suoremmin kauhuosastolle, mutta toimii näinkin.
Unto Kettunen: Koskenlaskijan morsian. Kirjaan valituissa Kettusen novelleissa väkivalta on rakenteellista. Tässä novellissa käsitellään kunnallispolitiikkaa kaavoituksen osalta. Pienen kaupungin päätöksenteon kuvaus vakuuttaa minua.
Tuhottu elämä. Erikoista tämäntyyppisessä valikoimassa on nostaa Suomen sisällissota tapeetille. Suoraan sanoen olisin mieluummin lukenut novellin tapahtumista ilman sotaisia kytköksiä.
Juha Mäntylä: Kosto. Lyhyt ja tiivis novelli, jossa alun nettituttavuuden kuvaaminen tuntuu mainiolta. Itse kosto-osio tuntuu jotenkin eri tyypin kirjallisuudelta, niin saumattomasti kuin se alkupuoleen soveltuukin.
Olavi. Hyvin mielenkiintoinen novelli vanhemman mieshenkilön jaakopinpainista. Näkisinpä näin, että tässä nousee esiin riistetyn elämän ohessa sen riistäjän oma elämä, mikä on erinomainen laajennus aiheeseen.
Kimmo Puustinen: Pummi. Väpä ja Pete sopivat hyvin nimiksi tämän novellin sankaruksille. Tunnelma on alusta lähtien hyvin rikoksellinen ja draaman kaari sen mukainen.
Matti Rautiainen: Daavidin tähti. Napakasti etenevä novelli kylmäverisestä murhasta ja sen tutkinnasta. Toissapäivänä juuri ihmettelin daavidin tähtiä Siilinjärven rautatieasemarakennuksen seinäkoristeina.

Kirjassa on 235 sivua. Se oli minulla matkalukemisena Helsingin reissulla. En ihan saanut kaikkea luettua, joten lopettelin kirjan tänään. Sanokaamme lukemisen kestäneen kolme päivää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti