Ernst Lampén (1865 – 1938) kirjoitti
koko joukon matkakirjoja sekä matkailua käsitteleviä lehtijuttuja.
Vuonna 1918 julkaistiin hänen teoksensa Suomea maitse ja meritse.
Se sisältää alkusanojen lisäksi yhdeksän tekstiä, jotka
kotimaan eri matkakohteista kertoen hahmottelevat huumoristisella
otteella Suomen ja suomalaisuuden ääriviivoja tähtäämättä
silti mihinkään kaiken kattavaan lopputulemaan. Lampén kertoo
syntyneensä Kuopiossa, mutta Rantasalmi tuntuu olleen hänen rakas
kotiseutunsa. Rantasalmen menneisyydestä kertova neliosainen teksti
onkin pisin kaikista lukemani kirjan teksteistä. Niinikään
savolaisuus on Lampénin sydäntä lähellä, Savon mailla liikutaan
Rantasalmen lisäksi neljässä muussa tekstissä.
Matkailutuulesta. Kirjan
alkusanoiksi asetettu teksti Matkailutuulesta on vuodelta
1901. Tuuli ei tässä tarkoita ilman liikettä vaan matkailijan
mielialaa, saksaksi Laune. Lampén toivoisi suomalaisille
matkailijoille enemmän saksalaista asennetta, jossa matkakohteitten
arkipäiväisistä näkymistäkin osataan innostua.
Savonlinnan radan vihkiäiset.
Helmikuussa 1908 valmistui rataosuus Elisenvaara – Savonlinna.
Turistiyhdistyksen edustajana Lampén matkusti tuolloin Savonlinnaan
juhlajunalla Helsingistä ja osallistui juhlapäivällisille. Minun
isoukkini oli muuten rakentamassa kyseistä rataa, mutta tuskin
osallistui kertomuksessa kuvailluille päivällisille, vaikka
olisikin mukava niin ajatella.
Meriemme ulkoriutoilta.
Ilmeisesti ennen ensimmäistä maailmansotaa sai Lampén tilaisuuden
matkustaa luotsilaiva Valvojalla matkan Helsingistä Itämeren
ulkosaarien ja Ahvenanmaan kautta aina Pohjanlahden perukoille Kemiin
saakka. Häntä kohdeltiin hyvin, sillä häntä luultiin
luotsihallituksen kamreeriksi. Teksti sisältää paikoin pahasti
vanhentunutta huumoria, mutta myös hauskoja huomioita saariston
meriluonnosta. Varsinkin riskilät ovat miellyttäneet Lampénia.
Juhani Ahon poikavuosilta.
Lampén kävi koulua Kuopiossa ja asui tuolloin kortteerissa samojen
täti-immeisten luona kuin tuleva kirjailija Juhani Aho
veljinensä. Niinpä Lampén muistelee koulukasaikaansa, jota hän
vietti yhdessä Brofeldtin poikain kanssa.
Keski-Savo: Rantasalmi. I Vanha
kulttuuriseutu. Lampén kertoo Rantasalmen viljavuudesta,
vauraudesta ja korkeasta väestöntiheydestä. Rantasalmella
vaikuttanut Krogiusten pappissuku ja paikkakunnalle kartanoitaan
kohottaneet kolkytvuotisen sodan upseerit saavat oman
pienoishistoriikkinsa. Vanhojen uhripuitten kaataminen ja muitten
kalevalaiseen perinteeseen kuuluneitten pyhien paikkojen hävitys oli
kohdannut sitkeää vastarintaa Rantasalmella.
II
Triviaalikoulu. Pikkuvihan jälkeen 1743 Lappeenranta tuli
kuulumaan Venäjän valtakuntaan. Siellä sijainnut triviaalikoulu
(suunnilleen oppikoulu ja lukio) siirrettiin vuonna 1749 vauraalle
Rantasalmelle, jossa se toimi vuoteen 1788. Eikä ilman kommelluksia.
Sittemmin koulu siirrettiin Kuopioon, jossa siitä tuli myöhemmin
Kuopion kimnaasi ja sittemmin Kuopion Lyseo.
III Savon kieliseikoista.
Monenlaisten viittauksien kautta Lampén vahvistaa kuvaa siitä,
miten tärkeä suomalaisille on suomen kieli. Laitan tähän erään
kiinnostavan huomion 1700-luvun suomalaisen papiston asenteista
heidän tuomiokapitulille lähettämiinsä kirjeisiin perustuen:
Kaikki Savon rovastit, kun he lainaavat
suomalaisia sanoja kirjoituksissaan tuomiokapitulille, käyttävät
aina seuraavaa lausetapaa: ”eli niinkuin se äidinkielellämme
kuuluu”... Suomi oli siis heidän virallinen äidinkielensä. Ja
tämä lausetapa esiintyy kirjelmissä 1700-luvun alkupuolella,
rovastien käyttämänä, jotka olivat syntyneet 1600-luvulla.
IV Haapaniemen sotakoulu.
Vuosina 1779 – 1819 toimi Rantasalmella Haapaniemen sotakoulu.
Niinpä paikkakunnalla vaikutti kaksi merkittävää sivistyslaitosta
kymmenisen vuotta. Sotakoulu levitti kulttuuria Rantasalmelle
kadettien pitäessä yhteyttä paikalliseen väestöön mm. näytelmiä
sisältäneitten illanviettojen myötä. Monet nimet Kadettikoulun
oppilasluettelosta ovat tuttuja Runebergin runoteoksesta
Vänrikki Stoolin tarinat. Kirjoituksen laatimisen ajankohta
on huhtikuu 1918, jolloin ”konekiväärit papattavat ja
kuularuiskut räiskävät Helsingin kaduilla”, niin että kynä
Lampénin kädessä tutisee.
Ensi retkeni Oulun koskille.
Koskenlaskua voiveneessä matkalla Kajaanista Ouluun suurena
vesikesänä vuonna 1899.
Hellekesänä 1901. Lampén oli
Iisalmessa Runnilla terveyslomalla nauttimassa kuulua
lähdevettä. Enemmäkseen kirjoitus keskittyy kuitenkin savon
murteen taitajan, Anna Sohv' Ryynäsen jututtamiseen ja
naisten yöpaidan ylistämiseen miehellekin soveltuvana helleasuna.
Myös asennetta alastomuuteen pohditaan. Sitten jutussa hypähdetään
Tehin rantamille Sysmään viettämään kesäpäiviä
purjehduksen parissa.
Pohjanmaan halki. Lampén teki
matkan biilillä halki Pohjanmaan. Hän istui kyydissä
ainakin Lapualta Jepuan kautta Uuteenkaarlepyyhyn ja siitä sitten
Raaheen ja Ouluun ja aina Tornioon saakka. Kuvaillessaan
peräpohjalaista kansaa Lampén keksii verrata heitä saksalaisiin,
joitten on valittava helles oder dunkles – vaalean ja tumman
väliltä. Tätä kysytään saksalaisilta kuulemma olutta ostaessa,
kirsikoita valittaessa ja kenkäkaupassa. Peräpohjalaiset taas ovat
joko suruttoman maailmallisia tummia tai sitten uskonnollisia
vaaleita. Lampénin Pohjanmaan reissu muuten päättyy Luulajaan.
Niin ne Suomen ja suomalaisuuden rajat ovat aina vuotaneet ja
toivottavasti vuotavat jatkossakin.
Pieksämäelle. Kirjan
hersyvintä humoristista antia edustaa kertomus matkasta Pieksämäelle
helmikuussa joskus 1910-luvun puolivälin paikkeilla. Tuomas,
sanavalmis savolaismies kyyditsee reessään Lampénia, joka on
tullut tutustumaan vuokrattavana olevaan huvilaan. Tekstin lopussa
Lampén yltyy runolliseen ylistykseen Siilinjärven ja Kuopion
väliselle eteläisen Kallaveden selälle, jonka sivuitse moottoritie
Kallansiltojen ylitse nykyjään männä humistaa:
Ollappa nyt veneessä Toivalan ja
Kelloniemen välillä soutaja Ulla airoissa, Puijo edessä, Uuhmäki
takana ja ilma täynnä hienoa metsä- ja suopalon tuoksua ja taivas
autereinen ja pilvetön. Minun syntinen ruumiini ja sieluni eivät
ymmärrä kaivata suloisempaa taivaan esimakua.
Itämeren jäitä murtamassa.
Kotimaan matkailuun on Suomessa kuulunut jo vuosikymmenien ajan
Tukholman risteily ja senkaltainen matka on tässä kuvauksen
kohteena jäänmurtajamaustein. Koska englannin kieli ei tuolloin
vielä ollut sellainen maailmankieli kuin nykyään, on
risteilyaluksen nimi paluumatkalla Bore.
Kirjassa on 318 sivua ja paljon kuvia.
Lukeminen vaati minulta usemman illanistujaisen.
Lampén-Iso-Keisari on suomalaisen matkakirjallisuuden klassikkoja, jonka huumori on, kuten mainitset, usein pahoin vanhentunutta. Sen antaa anteeksi, kun lukee kuvauksia maailmasta, joka on jo kauan sitten kadonnut. Suomea ristiin rastiin ja Värmlannin matka on tullut luettua. Lampén on ollut aikanaan varsinainen hahmo, sen vahvisti minulle Lampénin lapsenlapsi joskus 1970-luvulla.
VastaaPoistaOn varmaankin ollut hahmo tämä Lampén, kyllä se kirjassa tulee esiin ihmisten puheenvuoroista. Nuo lukemasi kirjat olisivat varmasti ihan yhtä kiinnostavia kuin tämäkin, joka sattui löytymään antikvariaatin hyllystä. Hyvin sopi Suomi100v-aiheeseen.
Poista