Meinasi unohtua tämä potsaus. Onneksi ei jäänyt viime tippaan kumminkaan.
Kesäkuu on matkailun aikaa. Monilla myös heinäkuu menee samaan sivakkaan. Minne sen matkailun anti sitten menee, luultavasti sen kanssa käy kuten elämässä käy muutoinkin. Minulle se on tarkoittanut sitä, että kiville mennään. Mitään dramaattista ei tapahdu hyvässä eikä pahassa. Loma osoittautuu arjen pyhäpäiväksi, jonka jälkeen voi laskeskella kannattiko satsaus. Aina sanotaan, että matkailu avartaa. Jotkut lisäävät, että avartaa ainakin rahapussia. Toisaalta eikö olekin avartaa älytä, että jossain toisessa paikassa asiat eivät ole sen paremmin, korkeintaan vähän toisella tavalla. Odotukset elämältä ovat juuri senlaatuisia, että niitten suhteen kannattaa säilyttää maltti. On ihan sama mennä vain katsomoon ja istua kuten muutkin ja sitten poistaa tomumajansa paikalta, kun sen on aika.
Ensimmäinen kuva on Kilpisjärveltä. Tai oikeastaan Kilpisjärvestä. Ajankohta on kesäkuun 17. päivä vuonna 2005. Kävin perheeni kanssa lomamatkalla Lapissa. Ajeltiin ensin Kuusamoon, sieltä Soankylän kautta Kilpisjärvelle, Suomen suurtunturialueelle. Tiesin kyllä etteivät Suomen tunturit kovin suuria olisi, joten jatkoimme matkaa Norjan puolelle. Näimme siellä ohimennen Lyngenin Alpit ja jotain lampaita, ehkä ne olivat niitä rasvahäntälampaita? Norjasta päästyämme majoituimme johonkin mökkiin, jossa laipiosta tipahteli tukkimiehentäitä. Mitätön pikku juttu, jollainen ei edes jää mieleen, jos sen lisäksi tapahtuu jotain oikein kivaa. Nari-nari, sanoisi joku, eikä olisi ihan väärässä.
Toinen kuva on otettu 28. päivä kesäkuuta vuonna 2009. Olimme mökkilomalla Heinävedellä. Uimarannasta löytyi iilimato, grillin ympärille kerääntyi sisiliskoja ja autoon piti vaihtaa akku. Ilmeisesti myös auton radioantenni pöllittiin – luultavasti kylällä käydessä. Yritimme päästä venereissulle Saimaalle, mutta sekään ei luonnistunut. Uitiin rannassa ja nähtiin komeita kallioita. Lähdettiin pois päivää etuajassa, kun lapsia alkoi kyllästyttää.
Kreetalla kävin vaimoni kanssa jonkinlaisella 25-vuotishäämatkalla. Vaimo on myöhemmin sanonut, että ei se nyt mikään häämatka ollut. Laitan tähän sitten kuvan jostain fossiilintapaisesta, jota emme suinkaan itse löytäneet vaan jonka meille esitteli pienen eläinpuiston ystävällinen työntekijä. Onko kyseessä aito fossiili vai pseudosellainen, en tiedä. Siellä eläinpuistossa oli kameleontti, jolle tämä työtekijä ystävällisesti syötti eläviä kaskaita. Kun kuvasin innolla vuohia, hän ihmetteli, eikö Suomessa ole vuohia. Ei kai sitten ole, kun pitää vuohia ja rasvahäntälampaita lähteä ihmettelemään ulkomaille?
Minulla on vanha valokuva suvunsukua, jostain 20-30-luvun tietämiltä, jossa on vuohi. Pitäisiköhän ottaa ja tutkia vuohien kasvatusta Suomessa?
VastaaPoistaOn Suomessa tietenkin vuohia, mutta ei sillä tavalla kuin Välimeren alueella, jossa vuohi on aika tavallinen tapaus.
PoistaNetistä näkyy löytyvän tietoa vuohenkasvatuksesta Suomessa, mm. Suomen Vuohiyhdistyksen sivuilta. Tekoälykin näkyy jotain tietävän.
Raamatun mukaan väki jaetaan loppuaikoina vuohiin ja lampaisiin ja oliko niin, että vuohet viskataan tuliseen järveen? Minusta tämä on aika törkee juttu vuohien kannalta. Kaaheita tietoja Välimeren lämmöstä tuli tänäänkin uutisissa, kertoivat Espanjassa olleen 46 astetta lämmintä. Meillä lampaitten laidunmailla odottelevat jotkut hellekelejä. Ei jaksa ajatella mitä tästä vielä tulee.
Me oltiin Rodoksella 25-vuotishäämatkalla. Tänä kesänä tulee 50 vuotta eli kultahäävuosi menossa, ja menemme syksyllä uudelleen samaan lomapaikkaan katsastamaan, onko se muuttunut yhtä paljon kuin me.
VastaaPoistaHyvä mennäkin vasta syksyllä, koska nyt siellä ei ole hyvä olla liian kuumuuden vuoksi - sanon minäkin, joka rakastan helteitä. Syyskuun lopussa ja lokakuussa on varmaan merivesi ihanan lämmintä ja ilma sopivaa.
Lampaat on mielieläimiäni. Kävin viime viikolla pojantyttären kanssa halailemassa Olgan farmin lampaita Iitissä. Siellä on suomenlampaita ja vankkoja Oxford Down -lampaita sekä vuohia ja muita entisajan maatilojen eläimiä lehmistä kanoihin.
Kreetalla teimme rotkokävelyn, jossa näimme matkan varrella paljon pieniä vuohia liikkumassa ketterästi äkkijyrkillä kallion seinämillä.
Siis Kreetallakin olen käynyt kauan sitten. Se on jylhempi kuin Rodos.
PoistaMulta on näköjään unohtunut merkitä milloin se meidän Kreetan matka oli. Kuva on otettu 22.6.2014. Tosiaan silloin oli Suomessa juhannus, mutta Kreetalla ei ihan vielä. Ovat vähän jäljessä Suomen ajasta.
PoistaMe käytiin ihan alussa yhtä sellaista rotkopolkua, mutta opas varoitteli menemästä kovin pitkälle ilman paikallista ohjaajaa. Siellä saarikierroksella nähtiin partakorppikotkia. Opas kysyi, että miltäs ne näyttää. Liitelivät siellä muutaman sadan metrin korkeudessa. Sanoin, että on nuo varmaan varista isompia.
Meidän tytär oli pääsiäisenä Rodoksella muutaman yön reissulla. Kattelivat uskonnollisia kulkueita.
En minä lampaista enkä vuohista tiedä mitään. Itse tykkään lehmistä, koska ne ovat yhtä rauhallisia kuin minäkin, vaikka välillä tulistunkin aivan järjettömästi. Kyllä lehmätkin kauhistuvat, jos ovat salamointiaikaan yötä laitumella. On tullut nähdyksi.