Aleksis Kivi: Teokset 1 (osa alusta)

Aleksis Kivi (1834 – 1872) eli valitettavan lyhyen elämän, mutta kerkesi kirjoittaa monenlaista. Siilinjärven Jätekukon kierrätyskontista nappasin kyytiini kirjan, joka sisältää yhtä sun toista ja alkukoristeena Väinö Linnan kehuvat alkusanat. Aleksis Kiven tyylilajiksi nimetään wikipediassa realismi, mutta minä näen tekstit myöhäisen romantiikan kaartiin kuuluviksi. Mutta minä nyt olenkin vain höpsö merkonomi. Romantiikan tyylilajin piirre käsittääkseni ovat päähahmon elämän vahva nousukausi, joka kääntyy hurjaan laskuun tai päinvastoin laskukausi, jota seuraa huimaava nousu. Tarinat muistuttavat siten entisaikain maanteitä, joita pitkin uudemmilla autoilla hurjasteltaessa sai alhopaikoissa kokea mukavat muljahdukset vatsanpohjassaan. Näistä rallivaiheista esimerkeiksi kelpaavat osaksi lukemani opuksen alkupuolen tarinat ihan komeesti.

Koto ja kahleet. Eerikki asuu maalla omassa talossa, turvallisesti vaimonsa, poikansa ja vanhan isänsä kanssa. Kaapuntireissulla asiat menevät hullusti. Eerikki joutuu kahleisiin ja tutkintavankeuteen. (1852 - 1855)

Eriika. Eriika elää hyvässä talossa, josta tarvitseva löytää aina turvan ja elo on niin nuhteetonta että jotta. Joku päivä heinäpellolla Eriika sitten tuntee voimakasta heikotusta, lavantautiko lienee, sillä eiväthän hänen asiansa voi olla hullusti. (1859)

Mansikoita ja mustikoita -albumin (1860) runot:

Unelma. Vieraalla maalla unelma kotiseudusta ja kiharaisesta immestä hekuman herättää.

Kaunisnummella. Lapsen katoaminen saa äidin ja lapsen pelästymään, mutta myös kässäämään hyvän osansa.

Kullervo. Kivi on sovitelnut tämän Kalevalan kertomuksen Kullervosta näytelmäksi. Hahmojen ratkaisuja käydään läpitse ei niinkään armahtaen vaan selittäen syitä syviä. Selittämistä riittää, sillä Kullervo on täynnä vihaa ja kostonhimoa:

Oi! olis tämä keihäs Ukon vasama ja minä pitkäisenä pilven partaalla istuisin, niin tietäisinpä työni: Kulovalkean hurjan ympäri mailmaa sytyttäisin, jyristen kukistaisin taivahat maan helmaan, ja syvyyteen kaikki vaipuisivat viimein. Niin lakeutta tekisin ja ilman herrana valtaistuimellani istuisin noilla tasaisilla tantereilla. Niin juuri. Mutta miksi tämä? Mitä kaikesta tästä? – Ei autuutta jumalien, ei kirottuin öitä Tuonen tulisilla paateroilla eikä näitä päiviä täällä, vaan kaikesta loppu! Mitättömyys paras, ja kaikki antaisin jos saisin tyhjyyden.

Kullervo on selkeästi näytelmän keskushahmo, hän saa aikaan sekaannusta, tuskaa ja tuhoa missä kulkeekin. Muista hahmoista hän vaikuttaa tunteettomalta, ehkä se on vain kuori, sotisopa, jonka hän lopussa riisuu ja ilmaisee pelkonsa tulevasta tuomiosta ennen kuin surmaa itsensä. Tyylilaji ei ainakaan ole realismia, näen Kullervon luonnonvoimana, jota näytelmän muut, itsekin enemmän tai vähemmän ryvettyneet hahmot voivat kavahtaa. Sitä tehen sitten Kullervo on yhden miehen armeijana Luonto vastaan muut humut. Kivi kääntää romantiikkaan liittyvän ihmisen kamppailun luonnon voimien kanssa luonnon kamppailuksi ihmisen kanssa. Hämmentävää on että luonto kärsii tappion.

Näytelmä on kuulemma kirjoitettu vuonna 1859 johonkin kilpailuun runomuotoisena, mutta Kivi on sittemmin (1860) muokannut siitä suorasanaisen. Sanasto on osaksi vanhaa, esim. käsittää tarkoittaa käsiinsä saamista. Kiven Kullervo on wikipedian mukaan esitetty eka kerran vuonna 1882 Helsingissä Suomalaisessa Teatterissa. Tampereen Teatterin avajaisjuhlassa vuonna 1904 on myös esitetty Kullervo (lähde: Tampereen Teatterimuseon nettisivut).

Jalkapalloa mikkelinpäivän aattona

Olin oppikoulussa, kun opettaja puheli luokalle, että juhannuksesta käynnistyy kirkossa juhlaton aika, että ei ole juhlapyhiä ennen pyhäinpäivää – niin paitsi mikkelinpäivä. En varmaan sitä ennen ollut edes kuullut koko mikkelinpäivästä, enkä silloinkaan sen olemukseen ihmeemmin perheytynyt. Tänään on mikkelinpäivä, arkkienkeli Mikaelista nimensä saanut.

Sen eteläisemmän Savon pääkaupunki on Mikkeli, ruotsiksi S:t Michel. Täällä pohjoisemman Savon puolella pääkaupunkina toimii Kuopio, ruotsiksi Kuopio. Olin varmaan silloinkin aloitteleva oppikoululainen, kun Kuopion Palloseura, lyhyemmin KuPS, pelasi taas kerran Väinölänniemellä jalkapalloa vastustajanaan Mikkelin Palloilijat, lyhyemmin MP (lausutaan empee).

Isäni halusi käydä katselemassa tuon kamppailun osana sankkaa yleisömerta. Hän hankkiutui istumaan pääkatsomoon. Minä taisin majailla kentän luoteispäädyn alueella.

Sinipaitaisesta vierailijajoukkueesta jäi mieleeni Vilho Rajantie. Kovin selvää mielikuvaa ottelusta ei ole jäänyt, peli varmaankin aaltoili puolelta toiselle ja molemmilla oli vissiin mahdollisuutensa voittoon. Kuopiolaisten pettymykseksi voiton peri MP lukemin 2 – 3.

Isäni, joka oli Varkaudesta, kannusti vierailijajoukkuetta. Ainakin hän kertoi huutaneensa ”Hyvä Empee!”, jolloin joku oli heittänyt häntä selkään ohjelmalehtisnipulla. Sanotaan, että tapakulttuuri maassamme olisi heikentynyt viime aikoina, mutta tällaiset hauskat muistumat antavat ymmärtää, että on sitä osattu ennenkin ja ehkäpä vielä räikeämmin kuin näinä päivinä.

Jokunen vuosi sitten vierailin vaimoni kanssa Mikkelissä kesälomareissulla. Sain ohjelmaan sovitettua käynnin Urskilla, Mikkelin Urheilupuistossa, MP:n kotikentällä. Siellä pelattiin ottelu, jossa MP joutui nöyrtymään Paraisten Piffenille, lyhenne nimestä Pargas Idrottsförening (PIF). Lukemat olivat kiinnostavat 2 – 3. Saatiin pelin loputtua ostettua viimeiset grillimakkarat. Seuraavan aamuna hotellin aamiaispöydässä kohtasimme kaksi paraislaista miestä, jotka eivät tienneet ottelusta tuon taivaallista.

Tällä kaudella MP ja KuPS Akatemia (KuPSin kakkosjoukkue) ovat pelanneet samassa sarjassa. Se on Suomen kolmanneksi korkein sarjataso, tästä syystä nimenä on Ykkönen. Koska syksy oli vielä kohtuullisen lämmin, vain hieman alle 10 ºC, päätin käydä katselemassa ottelun.

Ajelin Kuopioon ja tankkasin Prisman ABC:llä, jossa bensa oli litrahinnaltaan 5 centtiä halvempaa kuin Siilinjärvellä. Sain auton parkkiin ihan kentän viereen, puoliajalla vilkuttelin autolle ohi kulkiessani. Pääsymaksu eläkeläiseltä oli 5 euroa. Sain otteluohjelman samaan hintaan. Minut turvatarkastettiin, jonka jälkeen kävin pissillä ja sitten kävelin aurinkokatsomoon, joka sijaitsee pääkatsomon vastapuolella. Olin ainoa katsoja siellä, tosin kamera-aitiossa oli ottelun kuvaaja ja kenties selostajakin. Katsojia vaikutti olevan noin sata henkeä, vaikka pelin jälkeen väitettiin katsojia olleen 250. Suurin osa kuulosti saapuneen Mikkelistä. Sieltä oli tultu seuraamaan tätä ottelua, jossa MP:n oli mahdollista varmistaa nousunsa Ykkösestä Ykkösliigaan, jonne joukkue hyvin sopisi. KuPS Akatemia oli päättänyt tehdä tästä noususta kivikkoista.

Ottelu oli hyvin tasainen ja vauhdikas. Tuomari Minka Vekkeli salli monessa kohdin nk. railakkaat taklaukset. Jossain vaiheessa hän näytti ulkomaalaistaustaiselle Mikkelin miehelle, että häntä oli työnnetty olkavarrella, mikä onkin hyväksyttävää. Yksi rankkari ottelussa oli kumminkin tuomittu, mutta se tuli niin pian toisen puoliajan alettua, että olin silloin pissillä. Viileähkö sää saa tällaista aikaan. Rankkarista syntyneen maalin ehdin nähdä. Peli oli vähällä päättyä MP:n tai KuPS Akatemian voittoon 3 – 2, mutta sen sijaan se päättyikin tasapeliin 2 – 2. Tämä oli sarjataulukon kannalta molemmille joukkueille vähän hankala tulos.

MP johtaa sarjaa kuuden pisteen erolla Oulun Luistinseuraan (OLS). Tosin OLS:lla on yksi ottelu vähemmän pelattuna. OLS luultavasti voittaa Jyväskylän JJK:n ja viimeinen peli molemmilla on Mikkelissä, jossa MP ja OLS sitten ratkaisevat kumpi nousee Ykkösliigaan. KuPS Akatemia kamppailee enää kolmannesta sijasta Kokkolan Pallo-Veikkojen (KPV) kanssa. Nimittäin jos JJK ei voita OLS:ia.

Kotimatkan aluksi Justas Stasevskij toivotteli radiossa Herojem slava! Sen jälkeen hänen sisarensa Dalia Stasevskan johtama Lahti Sinfonia esitti osan Helvi Leiviskän sävelteoksesta. Kultainen kauris-patsaan jälkeen oli pellolla kaksi kaurista. Kotona odotti lämmin sauna.