Powered By Blogger

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Leo Tolstoi: Tunnustuksia

Pyhän Nikolaoksen kirkon kupoli. Kuopio.
Venäjän kirjallisuuden suuren nimen Leo Tolstoin (1828 – 1910) oman elämän suunnanmuutoksesta kertova kirja Tunnustuksia (Изповедь), julkaistu vuonna 1882, on suomennettu parikin kertaa. Lukemani version suomentaja on Eero Balk, suomennos julkaistiin vuonna 2012. Kirjasta löytyy Torsti Lehtisen kirjoittama esipuhe. Lehtinen pohdiskelee millaista Tolstoin elämä mahtoi olla kirjan syntyaikoihin ja käy läpi kirjasta löytämiään ajatuksia, joita myös toiset uskonasioita pohtineet kirjailijat, filosofit ja teologit ovat kirjoituksissaan esiin nostaneet.

Hieman ennen kuin täytti viisikymmentä vuotta Leo Tolstoi alkoi epäillä elämänsä mielekkyyttä. Hän oli tunnustettu ja taloudellisestikin menestynyt kirjailija niin Venäjällä kuin kansainvälisesti. Kuitenkin elämän nautintohakuinen pinnallisuus ja oman edun tavoittelu kuten myös kinastelu ja keimailu taidepiireissä alkoivat etoa häntä ja kertomansa mukaan hän hautoi jatkuvasti ajatusta itsemurhasta. Kirjassa Tolstoi kertoo alkaneensa vakavasti pohtia elämän tarkoitusta. Lapsuudessa omaksumansa kristillisen uskon Tolstoi kertoo hylänneensä valheellisena, järjettömänä ja siksi tarpeettomana jo nuoruusiässään. Sen tilalle olivat tulleet usko tieteeseen, taiteeseen ja niitten mukanaan tuomaan edistykseen. Nyt kirjailija Tolstoi asetti tämän uuden uskonsa testiin.

Kirjassa lähestytään nykyihmisen maailmankuvaa tieteellisestä näkökulmasta, mutta helposti ymmärrettävin sanoin. Tolstoin mielestä sekä eksakti luonnontiede että abstraktit, humanistiset tieteet (ääriedustajanaan jumaluusoppi) ajautuvat umpikujaan, kun niistä etsitään ratkaisua kysymykseen elämän tarkoituksesta. Yhtäältä Tolstoi päätyi luonnontieteitten näkökulmasta avarille maille, joissa elämän tarkoitusta voisi etsiä yhtä hyvin vaikka ulkoavaruudesta ja toisaalta abstraktien tieteitten kannalta hän päätyy Schopenhauerin kuten myös Sokrateen, kuningas Salomon ja Buddhan tavoin ajatukseen, että ihmisen elämä on kärsimystä, josta on parempi etsiytyä eroon.

Tieteen avulla Tolstoi ei löytänyt selvyyttä. Lopulta hän löysi ratkaisun lapsenuskosta, perinteestä, joka liittää meidät kaikki menneitten sukupolvien ketjuun. Tolstoi hylkäsi elämän halujensa vietävänä ja päätti hakeutua kohti Jumalaa kirkon jäsenenä. Tähän ratkaisuun hänet johdatteli sen seikan hokaaminen, että taidepiirit, joissa hän oli elämänsä viettänyt, eivät edustaneet ihmiskunnan enemmistöä vaan pientä loiseläjävähemmistöä, jonka ei ollut tarpeen tehdä todellista työtä ja rukoilla vaan enemmänkin ainoastaan valita nautintojensa lähteet. 

Ihmiskunnan enemmistö, huomasi Tolstoi, teki ruumiillista työtä palvellen Jumalaansa. Ja tähän väestöön Tolstoi halusi liittyä. Kirkon opetukset olivat hämäriä opetuksia siitä, mikä kirkko oikeastaan jakoikaan oikeaa tietoa Jumalasta ja uskosta. Varsinaisen uskonvahvistuksen Tolstoi sai kiinnittyessään yhteyteen todellisten uskovien (kansan) kanssa - sivistyneistön sijasta. Usko vaan ei kirkko oli oleva hänen elämänsä tarkoitus. Usko johonkin niin abstraktiin, ettei ihmismieli sitä pystyisi vastaanottamaan. Jumala olisi aina ihmisen käsityskyvyn ulottumattomissa. Tolstoin ajatus uskosta vaikutti kiteytyvän rakkauden kaksoiskäskyn tapaiseen ajatukseen. Ihmisen on hakeuduttava kohti Jumalaa tekemällä työtä ja rakastettava myös vihollisiaan.

Pyhän Nikolaoksen kirkon ovi. Kuopio.
Kirjassa on 128 sivua ja luin sitä kolme päivää. Suosittelen lämpimästi kaikille.

7 kommenttia:

  1. Kiva kun kirjoitit tästä, tämä on lukematta.

    Tolstoin etsinnän ja aatteet näkee myös hyvin lukemalla Sodan ja rauhan tai Anna Kareniinan ja lopuksi 1899 julkaistun Ylösnousemuksen.

    Se, mitä postauksessa mainitaan Tolstoin pohtineen löytyy kaiken muun ohella Ylösnousemuksesta, ja siinä tarkastellaan lisäksi naisen asemaa, ja oikeuslaitosta ja vankilaa.

    VastaaPoista
  2. Minä en valitettavasti jaksa keskittyä niin pitkiin kirjoihin mitä nämä Venäjän huippunimet ovat ikään kuin toisiaan kilvan kirjoitelleet. Saattaa olla, että luen vielä jotain Tolstoin lyhyempiä pohdintoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta on, että Tolstoin teokset ovat mitaltaan mahtavia, Ylösnousemus on niistä lyhin. Luultavasti tämä antaa Tolstoin ajatuksista paremman käsityksen, koska teoksissa aatteet tulevat dialogissa, eli aina Tolstoin oma näkemys ei selviä :)

      Poista
  3. Olen aika ajoin harkinnut lukevani tämän ja nyt näyttääkin siltä että tämä tosiaan kannattaa lukea. Kiitos suositeuksesta.

    VastaaPoista
  4. Teille jotka jaksatte lukea niin paljon, on tämä pieni kirja kooltaan vain välipalanen. Teksti on niin taitavasti kirjoitettua ja helppolukuista, että mikään filosofinen oppirakennelmahirvitys ei ole kyseessä.

    VastaaPoista
  5. Ketjukolaaja, taidan olla lukenut ja omistan ehkä kaikki venäläiset klassikot. Sota ja rauha oli minusta hiukan raskas, mutta Anne Karenina ihana. En tiedä, mitä mieltä on maailma Solohovista, mutta kauhean vähän kirjoitetaan kirjasta Hiljaa virtaa Don, joka oli minulle upea elämys. Tohtori Živago puolestaa vei niin mennessän, että sain Larasta itselleni pariksikymmeneksi vuodeksi pakinoiden kirjoittajanimen.

    Minua ei kauheasti kiinnosta Tolstoin henkilö, mutta sitäkin enemmän Romanovit...kuten ehkä tiedät. ja tietysti venäläinen kirjallisuus, jonka tärkeä osa Tolstoi oli ja on.

    VastaaPoista
  6. Anna Kareninan olen nähnyt vanhana Hollywood-elokuvana Greta Garbo pääosassa. Sota ja rauha on tv:ssä esitetty vaikka kuinka monesti pitkinä sarjoina. Ja taisipa tulla elokuvasarjana sekin Hiljaa virtaa Don. En tosin sitä jaksanut katsella. Tohtori Živagon tunnen englantilaisena elokuvana, joka minulla on kotona, pääosassa Omar Sharif. Siitä taidettiin myös tehdä uudempi tv-sarja, jonka muistelen katselleeni. Tohtori Živago -romaanin lopussa on kai Helvi Juvosen kääntämänä sarja romaanin nimihenkilön runoja, joita joskus vähän vilkuilin, mutta en oikein päässyt jyvälle. Venäjällä taidetaan arvostaa Pasternakia lähinnä runoilijana.

    Lukemassani kirjassa Tolstoi tuo kyllä esille itseään henkilönäkin, mutta pääasiassa hän kertoo suhteestaan Jumalaan ja elämän tarkoituksen etsinnästään.

    VastaaPoista