lauantai 21. helmikuuta 2015

Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito

Anna-Leena Härkösen kirjoittama Takana puhumisen taito julkaistiin vuonna 2014. Sain kirjan nimipäivälahjaksi tyttäreltäni toukokuun 25. päivän tienoilla. Käsittääkseni tyttäreni oli saanut kirjan kaveriltaan, joka taas oli saanut sen kirjakaupasta.

Sanon tässä heti kärkeen, että minun oli vaikea löytää mukavaa asennetta kirjassa kerrottua kohtaan. Otin selvästi kaiken ihan tosissani. Niinpä kirjan lukeminen tuntui aluksi epämiellyttävältä, ajattelin tämän kaiken olevan niin eri maailmasta kuin on se mikä minulle on tuttua. Itse asiassa niin varmaan onkin, mutta tajusin vasta pari päivää lukea tahkottuani, että kyseessä on pakinakokoelma! Kirjoittaja karrikoi ja ilmaisee asiat tarkoituksellisesti kärjistäen.

Saattaa tietysti olla, että joku kertoo minulle, että ihan tosissaan ne jutut on kirjoitettu, enkä minä tajua kirjallisuudesta muutenkaan mitään. Joka tapauksessa loppua kohti aloin joissain paikoin tykätäkin Härkösen huomioista, vaikkakin niitten huomioitten esittäjä toden totta tuntuu elävän erilaista elämää kuin minä elän. Eikä kyseessä ole pelkkä sukupuoliero, eikä elintasoero, eikä Helsinki-Siilinjärvi -ero. Oleellisin ero kirjan minäkertojan ja minun välillä on se, että kirjan kertojalla on ilmeisesti kavereita ja minulla ei ole. Tästä syystä minä katselen asioita pelkästään omasta suppeasta näkökulmastani ja Härkösen kirjan kertoja omansa lisäksi myös itsensä kaltaisten kaveriensa näkökulmasta.

Kirjassa on kolmisenkymmentä eri aiheisiin pureutuvaa pakinaa. Sävy on sekoitus kyynistä elämänasennetta ja sydämistyneitä kannanottoja. Kirjan minäkertoja vaikuttaa stressaantuneen moniin asioihin ja niitä seikkoja hän sitten purkaa pakinoissaan. Koska itse olen lukenut aikoinaan Aapelin, Ollin ja Erkki-Mikaelin pakinoita ja tottunut niitten leppoisaan tapahtumainkuvaukseen, tämä Härkösen teksti tuntui aluksi päällekäyvältä, liian todelta. Minun piti totuttautua hänen tyyliinsä. Siinä mielessä on hyvä, että luin kirjaa kolme päivää, enkä hotaissut päivässä.

Tahdon liittää tähän blogiarviooni pienen tekstikatkelman pakinasta nimeltä Revontulien pointti. Pakina käsittelee tyhmyyttä ja koin sen hauskalla tavalla koskettavaksi:

Kouluja käymätön ei välttämättä ole millään tavalla tyhmä. Se taas on, joka on elänyt liian pitkään pussissa omien ajatustensa ja mielipiteittensä kanssa. Rajoittunut ja tyhmä. Ennakkoluuloinen ja tyhmä. Mutta jos ei ole tarpeeksi ennakkoluuloinen, on naiivi ja samalla aivan saatanan tyhmä? Vai onko naiivius ja sinisilmäisyys tyhmyyttä? Eikö se kerro enemmänkin positiivisesta asenteesta elämään?

Omaan yhden miehen viiteryhmääni lukeutuvana koen edellä olevan katkelman paitsi hauskana, myös kosolti kaikenmoisia kysymyksiä herättelevänä. Eräs kysymys voisi olla, kuvaako kirjailija edellä olevassa sattumalta tai tahallaan useampienkin ihmisten näkemystä esimerkiksi minunlaisestani erakkoajattelijasta? Ehkä tyhmyys on muuttunut, ehkä se ei enää tiivistykään joukossa?

Tämän kaiken todettuani totean vielä että kirjassa on 157 sivua (joista osa tyhjiä sivuja) ja sen lukemiseen kului minulta kolme päivää.

9 kommenttia:

  1. Olen lukenut aika paljon Härkösen pakinoita, joita on yleensä ensin julkaistu naistenlehdissä ja sitten toimitettu kokoelmiksi. Muistan ainakin seuraavat: Kauhun tasapaino,Terveisiä pallomerestä ja Palele porvari. Olen yleensä pitänyt niiden ronskista huumorista. Tarinat keskittyvät paljolti nuorten, menevien, matkustelevien kaupunkilaisnaisten elämään.

    Viimeisimpiä en ole lukenut. Liekö tyyli muuttunut, mutta tuo sitaatti tuntuu minusta aika omituiselta. En ole kyllä yhtään samaa mieltä siitä, että nämä negatiiviset luonnehdinnat koskisivat yksinäisiä tai yksin viihtyviä ihmisiä ja juuri sosiaaliset ihmiset - ja vain he - olisivat ennakkoluulottomia ja viisaita. Tämä Härkösen mielipide on mielestäni rajoittunut, ennakkoluuloinen, tyhmä, naiivi ja saatanan tyhmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, älä ota näitä minun kirjoituksiani kovin vakavasti! Luultavasti minä vain lukijana kärsin jonkinlaisesta kulttuurishokista ekä osannut ottaa Härkösen kirjoituksia riittävästi huumorin kannalta. Pitää huomioida tuohon katkelmaan sisältyvä loppupehmennys, naiivina ihmettelijänä voisin kantaa sitä kukkana napinlävessä.

      Mitä sitaatteihin tulee, ne avautuvat muusta tekstistä irrallaan usein aika yllättävillä tavoilla, siinä mielessä sitaattien vänkääminen näihin blogikirjoituksiin on vähän niin ja näin.

      Poista
    2. Olen lukenut pari Härkösen kirjaa, enkä aio enempää lukea. Ehkä se johtuu maailmankuvani kapea-alaisuudesta. Kerronta on näppärää, mutta sisältöä vähemmän. Jotenkin hänen kirjansa ovat estrogeenisiä.

      Poista
    3. Mutta Ketjukolaaja! Minähän otan kaikki sinun kirjoituksesi tosi vakavasti. Ymmärsin kyllä huumorisi ja kärjistykset.

      Poliitikothan aina väittävät, että heidän sanomisistaan erotetaan irrallisia sitaatteja tarkoitushakuisesti. ;)
      Sitaateilla voi kivasti painottaa.

      Poista
    4. Jänniä kommentteja tekstiisi kirjasta, joka osui käsiisi pyytämättä. Härkönen on hämmentänyt minuakin, kun joskus harvoin olen tullut lukeneeksi hänen räväköitä kirjojaan, pakinoita en lainkaan.

      Poista
    5. Yritänpähäntä vastata järjestyksessään kommentteihinne:

      Jorma Jormito, onhan tässä kirjassa sisältöä, minä vain otin varsinkin alkuun kirjassa sanotun kirjoittajan omana mielipiteenä (mitä se tietysti voi ollakin!), vaikka lukijan pitäisi kai lukea kirjaa vain sepitteenä, joka toimii omassa maailmassaan vähän niinkuin unet omassaan.

      Marjatta, olen ymmärtänytkin että olet vakavasti ottavaa sorttia, sen vuoksi yritin vähän pehmennellä sanomisiani ja mennä niitten taakse piiloon. Valitsin sitaatin, koska tunsin sen lukiessani piston omissa nahkoissani. On se totta, että jos ei kuuntele muuta maailmaa tai oman aikansa ääniä, muuttuu omalaatuiseksi, mikä helposti vaikuttaa seinätyhmältä joittenkin muitten mielestä.

      Kommentteja tulee myös toisinaan sen lähemmin pyytämättä. Pääsenhän minä niitten kautta kosketuksiin muitten ihmisten kanssa. Ja lääkärikin äsken soitti, niin että viikko on alkanut oikein sosiaalisesti. Niin, ja korostan, että kirjassa ei missään kohdin mainittu sanaa pakina. MInä vain itse tulkitsin niitten olevan semmoisia. Ehkä pakina ja Cliniquen kasvovesi kuuluvat jotenkin eri maailmoihin?

      Poista
  2. Hahaa, minulle tuli tästä vain mieleen tilanne viime syksyisiltä Turun kirjamessuilta; baari-kahviojonossa eräs tunnettu tummatukkainen naispuolinen kirjailija kiilasi meidän ohitsemme sanoisinko hieman koppavaan tyyliin, hänellä oli kuulemma kiire. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että kaikki eivät tykkää jonottamisesta.

      Poista