Hella Wuolijoki: Niskavuoren nuori emäntä

Hella Wuolijoen (1886 – 1954) näytelmä Niskavuoren nuori emäntä on vuodelta 1940. Lukemani painoksen alusta löytyy Pirkko Kosken kirjoittama esipuhe, joka käsittelee Wuolijoen näytelmätuotantoa yleensä.

Niskavuoren nuori emäntä jakautuu kolmeen näytökseen ja niistä kukin kahteen kuvaelmaan (kohtaukseen). Kaikki tapahtuu sisätiloissa, Niskavuoren rusthollissa, Hämeessä. Tapahtuma-ajankohdaksi on määrätty 1880-luku.

Saaroisten Loviisa on naitu emännäksi Niskavuoreen. Hänen miehensä Juhani on Niskavuoren tilan isäntä. Loviisa ei ole valloittanut Juhania kauneudellaan, vaikuttaa siltä, että kyseessä on Juhanin kannalta ollut naimakauppa rahojen takia. Loviisa on riuska työihminen, mutta hieman turhan luottavainen. Näytelmän ensimmäisen kohtauksen aikana hänelle paljastuu, että Juhanilla on suhde talon meijerskan, Malviinan kanssa. Seuraavan kohtauksen aikana Loviisa hitaasti toipuu järkytyksestään. Ensimmäinen näytös loppuu vertauskuvallisesti. Niskavuoren vanha emäntä kuolee keinutuoliin ja hänet kannetaan vuoteeseensa. Yksin tupaan jäävä Loviisa poimii lattialta vanhan emännän kädestä pudonneen omenan. Loviisa istuutuu vanhan emännän kiikkustuoliin ja lausuu itsekseen:

Enkä itke!

Loviisa istuutuu kiikkutuoliin kuin nousisi valtaistuimelle, valtakunnan omena kädessään. Tällaista symboliikkaa ymmärtää jokainen. Varmuuden vuoksi tosin kirjailija on sijoittanut kohtauksen juuri ennen väliaikaa, että hitaimmat ehtivät sen hokata kahvia juodessaan. Tai ehkä joku avittaa. Tarina Niskavuoren nuoresta emännästä sisältää minun nähdäkseni kuningatardraaman ainekset siirrettynä autonomian ajan Suomeen. Tämä on draamaa, jonka perinteet ulottuvat niin kauas kuin sielu sietää kurkotella.

Tämän lisäksi näytelmän kakkosaiheena on suomalaisuusaate. Juhani Niskavuori on valittu valtiopäiville ja häneltä odotetaan suuria. Ollakseen suuri, Juhanin olisi kohottava suurten luokkaan myös miehenä, eikä siihen rooliin kuulu meijeristin kanssa rakastelu. Tavallaan näytelmän voi nähdä kuvauksena siitä, miten kaiken takana on nainen, niin suuren kuin pienenkin miehen.

Näytelmässä on aika paljon henkilöhahmoja, mikä hankaloittaa tapahtumiin pureutumista. Henkilöhahmojen suurelle määrälle keksin kuitenkin parikin selitystä. Ensinnäkin Juhani on perheen pää, mutta sisaruksia on muitakin tilan omaisuutta kärkkymässä. Toiseksi näytelmän alun kannalta on ollut syytä rakentaa asetelma, joka ei olisi liian itsestään selvä, niin että Loviisan luottavaisuus olisi jotenkin ymmärrettävissä. Nyt Juhanin salattu suhde Malviinaan häviää kohinaan, kunnes se nousee esiin intiimissä kohtauksessa.

Vuonna 1946 valmistui Valentin Vaalan ohjaama elokuva Loviisa, Niskavuoren nuori emäntä. Pääosissa näyttelevät Emma Väänänen ja Tauno Palo sekä Malviinaa Kirsti Hurme. Elokuva on mielestäni Väänäsen ja Palon kuten myös ohjaaja Vaalan parhaita. Suomalaisuusaate nousee jonkin verran esiin, mutta pääpaino elokuvassa on Loviisan ja Juhanin avioliiton draamalla, heidän toisistaan erovien odotustensa vuoropuhelulla. Elokuva loppuu näytelmän tavoin ilman kyynisyyden häivää Loviisan esittämään yksinäiseen pyyntöön Jumalalle.