Arkadi & Boris Strugatski: Hankalaa olla jumala

Neuvostoliittolaiset veljekset Arkadi Strugatski (1925 – 1991) ja Boris Strugatski (1933 – 2012) kirjoittivat yhdessä vuonna 1964 ilmestyneen scifi-romaanin Трудно быть богом. Luin romaanista vuonna 1979 julkaistun, Marja Koskisen laatiman suomennoksen nimeltä Hankalaa olla jumala.

Hankalaa olla jumala sijoittuu kehyskertomusta lukuunottamatta kaukaiselle planeetalle, jota kansoittava ihmiskunta elelee vielä feodaaliaikaa. Arkanarin kaupunkivaltiota hallitsee nimellisesti vanha, heikkokuntoinen kuningas, mutta todellinen hallitsija on hänen julma ja vallanhaluinen ministerinsä don Reba. Maasta lähetetyt tutkijat tai tarkkailijat seuraavat feodaalivaltion kehitystä. Heidän ohjeensa on, ettei vieraan planeetan elämään saisi liiaksi vaikuttaa. Päähenkilö, don Rumata -nimisenä aatelismiehenä esiintyvä Anton, joutuu kuitenkin todelliseen testiin, kun hänen kotiinsa ilmestyy nuori, puhdassydäminen neitonen. Jotkut Arkanarin väestä huomaavat, että don Rumata ei olekaan heikäläisiä. Löytyy niitäkin jotka pitävät häntä peräti jumalana.

Romaanissa pohditaan onko feodaaliajan ihmiskunnalla kyky ja halu hyvään. Onko kehitystasoltaan alkeellisen ihmisyhteisön kehitystä mahdollista vauhdittaa ulkoapäin vai pitääkö ihmisten antaa katkoa toistensa kauloja niin kauan, että järki ja sivistys voittavat? Ja voittavatko ne todella? Erään romaanissa esitetyn teorian mukaan hierarkinen yhteiskunta, jossa ihmiset elävät arvojärjestyksessä kuin säkistä valuneet jyvät, toinen toisensa päällä ja alla, on luonnollisin ja vahvin järjestys. Viisas lääkäri, Budah, esittää näkemyksenään seuraavaa:

Pahaa on mahdoton juuria. Yksikään ihminen ei pysty vähentämään sen määrää maailmasta. Ihminen pystyy vain hieman kohentamaan omaa kohtaloaan, mutta hintana on aina muiden kohtalon huononeminen. Ja aina on oleva kuninkaita, enemmän tai vähemmän julmia, enemmän tai vähemmän hurjia paroneja, ja aina on oleva tietämätöntä kansaa, joka ihailee syvästi sortajiaan ja tuntee vihaa vapauttajaansa kohtaan.

Lukija voi vaistota kirjan kuvauksissa heijastumia kirjoittajien tunteman neuvostoyhteiskunnan järjestyksestä vaikka kirjassa viitataankin hentoisesti Hitlerin valtaannousuun. Jossain kohti tekstissä vilahtaa myös maininta siitä, että yhteiskunta tarvitsee jännitteisyyttä, kaikkien ei tule saada kaikkea ponnistelematta. Muistelen Nietzschen esittäneen jotain tämänhenkistä. Romaanissa päädytäänkin suosittelemaan työnteolle omistautumista ihmiskunnan elämän sisältönä.

Ja totta on sekin, että vaikka filosofista pohdintaa esiintyy, on se kuitenkin kirjassa vähemmistönä. Pääasiassa kyseessä on scifi-seikkailu. Koska viisaustieteellinen pohdinta mielestäni jää aina roikkumaan erinäisten olettamusten varaan, pidän sellaisesta pohdinnasta silloin kun sitä harjoitetaan enempi humoristisessa hengessä. Sama pätee pääosin scifiin. Tämän kirjan tyylilaji on mustempi ja totisempi.

Kirjassa on 235 sivua. Lukeminen kesti melkein viikon. Jonkin verran esiintyi muutakin harrastetta kyseisenä ajankohtana. Pääosan luin eilen ja tänään.

Unohdin sanoa, että kirjan pohjalta on Aleksei German ohjannut elokuvan Трудно быть богом, joka ilmestyi vuonna 2013.