Kirjoja, jotka olisi parempi jättää kirjoittamatta

Tässä listaa kirjoista, joita kenenkään ei kannata ryhtyä kirjoittelemaan. Saa nähdä onko listasta mitään hyötyä vai kirjoittaako joku nämäkin. Kyse on kotimaisista lukuromaaneista, sivumäärä 500+. Liitän otsikon oheen lyhyen kuvauksen romaanien sisällöstä.

Transmissio. Lähetystyöstä haaveileva pastori koettaa auttaa ihmisiä Transnistrian orjamarkkinoilla. Pastori tulee kumminkin hyljeksityksi eivätkä ihmisiä kauppaavat julmurit kohtele häntä mielin kielin. Pastori pakataan rahtilaivaan, joka kuljettaa hänet Etelä-Afrikkaan. Siellä hän kokeilee perustaa transsendentaalisen hammashoitoklinikka Edenin, jossa ikenet saatetaan kuntoon myönteisen ajattelun voimalla sekä hedelmiä popsimalla. Paikalliset poppamiehet katsovat pastorin tunkeutuvan reviirilleen ja ajavat hänet Transvaalista länteen. Köyhän kansanosan keskuudessa pastori löytää tehtävänsä, samoin kuin etsintänsä alkulähteen. Kirjalle lupaillaan jatko-osaa nimeltä ”Mangustia maistellessa”.

Etäisyyksien äärillä. Suuren suomalaisen ajattelijan romaanissa käydään ajattelemassa Lapin erämaissa, Itämeren tyrskyissä ja muutamissa taidenäyttelyissä. Sisävesillä liikutaan kaikkina vuodenaikoina, sanottavaa löytyy pilkkimisestä, retkiluistelusta, soutamisesta ja huopaamisesta. Kirja käynnistyy sumuiselta peltotieltä ja aikamoiseen sumuun jäädään pitkin matkaa muutoinkin. Tämän fiktiivisen ajatuksenvirtaromaanin kantavana tekijänä toimii kuuluvuus. Hyväkään radio ei riitä, jos vastaanottokyky ei jekkase.

Macron ja Merkel peittoa jatkamassa. Erottamattomat ystävykset Macron ja Merkel yrittävät jatkaa peittoa etelän puolelle, vaikka siellä on muutenkin lämpimämpi. Apuun saapuvat pohjolasta Pekka ja Pätkä, jotka ensitöikseen kääntävät peiton niin, että lämpimämpi puoli on pohjoiseen päin ja vasta sitten leikkaavat pohjoisen puolelta kyynärän verran kangasta pois jatkaakseen sillä eteläpäätyä. Saamme nauraa monet naurut näitten ystävysten touhuja seuratessamme tässä humoristiseksi tarkoitetussa, mutta yhteiskuntien rakenteita syvästi rokottavassa velmuiluromaanissa.

Karanteenirannikko. Seikkailukirjallisuuden kultakausien perinteitä jatkavassa ja toisaalta niitä mennen tullen rikkovassa pikareskiromaanissa merirosvokapteeni kuulee kulta-aarteesta, joka on kätketty kapealle hietaniemelle maailman matalimman pilvenpiirtäjän juureen. Niemi sijaitsee karanteenialueella, mutta kapteenia se ei hidasta, sillä hän on työskennellyt käytettyjen autojen myyjänä ja tuntee sopimustekstien kiemurat vakuutuksista ja takuista. Eipä aikaakaan kun kapteenin melkein merikelpoinen alus suuntaa kokka kohisten kohti Karanteenirannikkoa.

Laatta rinnuksilla. Koskettava romaani pureutuu koti-isien arkeen. Lapsilla on koliikki ja laatta lentää kaaressa röyhtäyttäjän rinnuksille. Isät kamppailevat ehtyvin voimin lastensa puolesta. Riittävätkö resurssit? Kuka pesisi isien pukluiset paidat? Murtuuko selkäranka, kun koliikki kestääkin neljä kuukautta lupaillun kolmen kuukauden sijasta? Romaani isistä baby-bluesin kourissa.

”Älä haro partaasi tv:ssä!” Vanhempi tapakasvattaja on kouluttanut useita sukupolvia eurooppalaisessa käytöskoulussaan. Kun hänet satunnaisessa yhteydessä kutsutaan vanhaan kotimaahansa, hänet istutetaan myös tv-haastatteluun, jonka koko kansa näkee suorana lähetyksenä. Unohtuvatko omat opit, kun vastapäätä istahtaa hehkeä juontaja piikkikorkoineen.

Taistelevien valtioiden kausi. Valtiotieteen opiskelija hurahtaa kiinalaisen Sun Tzun teokseen ”Sodankäynnin taito”. Hän näkee kaikkialla ulkovaltojen juonikkaita interventioyrityksiä ja keisarillisten hovimiesten niskalettejä. Isänmaallinen nuorukainen tekee voitavansa ja vähän enemmänkin estääkseen sodan syttymisen. Tulisiko hänen päivitellä vain omiaan vai ovatko hänen päivänsä jo luetut jossakin toisaalla? Kirjan nimi liittyy Kiinan historiaan kuten muutama muukin ilmiö näinä päivinä.

Bride Belarus 2020. Vitsebsk, Valko-Venäjä, lokakuun lopulla 2020. Tuntematon Chagallin maalaus ”Kaksi morsmaikkua” löytyy navetan vinniltä, jossa se on toiminut pakkassuojana ilmanvaihtokanavan edessä vuosikymmeniä. Teos kuvaa kahta Vitebskin yllä lentelevää morsianta, jotka näyttävät laulavan säestäjänään viulua soittava kukko. Kestääkö valkovenäläinen sielu tätä morseinten välistä rakkautta? Musertuuko koko partisaanivaltio tähän paljastukseen? Joutuvatko Lukashenka ja jääkiekkokisat eläkeputkeen? Vai kasvattavatko Valko-Venäjän naiset itselleen siivet ja nousevat lopultakin lentoon?

Turvaväli 500 metriä. Nuorehko keski-ikäinen nainen saa perinnön ja muuttaa maalle erakoituakseen ja kasvattaakseen lampaita. Hän rajaa lampaitten laitumeksi laajan alueen, jonka aitaa korkealla susiaidalla. Ahmaa aita ei kumminkaan pidättele. Nainen kutsuu paikalle krouvinpuoleisen petoasiantuntijan. Kumpiko perii maistuvamman saaliin: petomies vai ahma? Vai terottavatko lampaat hampaansa?