Vuonna
2015 julkaistiin Nuori näyttämö -hankkeen tilaamina neljän
näytelmän antologia, jonka toimitti Inke Rosilo. Hanke oli
kaksikielinen ja sen tavoitteena oli tuottaa 13-19-vuotiaille
suunnattuja näytelmiä. Kirjan neljä näytelmää löytyvät
suomeksi ja ruotsiksi niin, että samalla aukeamalla näytelmän
teksti on luettavissa yhdellä sivulla suomeksi ja toisella
ruotsiksi. Kirjan lopusta löytyy lyhyt kuvaus näytelmien
kirjoittajista.
Tove
Appelgren (s. 1969): Zoo (suom. Liisa Urpelainen).
Luettuna hieman hankalahkosti avautuva henkilögalleria (tusinan
verran väkeä), joka varmaan näyttämöllä toimii ihan kivasti.
Hahmojen ominaisuuksien näkeminen auttaa katsojaa mieltämään
helpommin mistä saattaisi olla kysymys. Näytelmä sijoittuu
maailmaan, jossa ihmisiä tuskin on enää olemassakaan, vaikka
jotkut sellaisina haluavatkin esiintyä. Kaikille hahmoille on
annettu nimet tuotteiden tai tuoteryhmien mukaan: Jaffa, Pepsi,
Kaffe, Lambi jne. Näytelmässä nuorten seurustelunhaluinen ja
olemassaolon salaisuuksista kiinnostunut elämä kuvataan kiehtovan
dystopian sisälle rakennettuna.
Anna
Krogerus (s. 1974): Kaarna
(ruots. Annina Enckell, Karin Barck och jag). Pekko on
sarjakuvataiteilija, joka on alkanut työstää menneisyytensä
tragediaa taiteensa keinoin. Keskiössä on Pekon paras kaveri
Kaarna, naapurin tyttö. Näytelmässä on hyvin kirjoitettua, elävän
tuntuista vuoropuhelua. Tapahtumat vaikuttavat valtaosaltaan
uskottavilta. Hahmoihin pääsee hyvin kiinni ihan lukiessa, mikä
osaksi johtuu siitä, että päähenkilöt on selkeästi korotettu
esille. Sisältää myös parit näytelmät näytelmässä.
Loppuratkaisu on koskettava. Sarjakuvaruutujen esittäminen
näyttämöllä onnistunee, mutta se vaatii paneutumista. Ruudun voi
heijastaa seinälle tai rakentaa vaikka kovitetusta kankaasta, jonka
ripustaa näyttämölle ja tarvittaessa valaista sen, sitten vain
näyttelijät ruudun sisälle tekemään tehtävänsä.
Ari-Pekka
Lahti (s. 1975): Senga sengana (ruots. Jan Nåls). Senga
sengana on puutarhamansikkalajike. Tässä näytelmässä sen osana
on kuvata lempeä. Muutoin näytelmän hahmot ovat poika, sisko, isä,
äiti sekä Jyrki ja huora. Puhutaan pohjanmaan murretta, kirjailija
on Kokkolasta, minä luulin murretta oulun murteeksi. Aiheena on
kypsyminen, senga on kuulemma myöhäinen lajike, isot marjat. Ihan
kiva näytelmä, jossa kaikki hahmot saavat oman puheenvuoronsa ja
siten myös kasvavat todellisemmiksi, mikä vaikutelma saa tukea
murteen käytöstä.
Tuomas
Timonen (s. 1975): Keltainen pallo, eli suomalainen
yksinäisyys (ruots. Anna Simberg, En gul boll, eller den
finska ensamheten). Absurdismiin viittaava aloitus muuttuu
kotimaisen näytelmän ahdistuksen kuvien kulkueeksi. Kuvat kulkevat
rooliensa elämät läpi pikavauhtia ja kokevat puhdistavan
elämyksen. Tämä voi olla hankalin näistä neljästä näytelmästä,
haastetta riittää näytelmän esittäjille ja katsojille. Voi
tietysti olla, että joku poppoo onnistuu keittelemään tästä
kasaan ihan muhevan esityksen.
Luettuna
oikein sujuva, joskin hieman koskenlaskunomainen.
Kirjassa
on 355 sivua, mutta en minä niitä ruotsinkielisiä osuuksia
lukenut. Lainasin kirjan jo ennen keväistä kirjastojen sulkemista,
mutta puolisen vuotta meni ennen kuin sain sen luettua. Aina kiilasi
jokin kirja edellä ja kesällä lukeminen ei oikein maistunut.
Varsinainen lukeminen sujui kahdessa päivässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti