Bertolt Brecht: Setšuanin hyvä ihminen

Saksalainen Bertolt Brecht (1898 – 1956) kirjoitti maanpaossa vuosina 1938 – 1940 näytelmän Der gute Mensch von Sezuan. Elvi Sinervon suomennos ilmestyi vuonna 1967.

Näytelmän tapahtumat sijoittuvat Kiinaan, Setšuanin maakunnan kaupunkiin. Kuten yleensä, ajat ovat hankalat, kaupungissa on paljon köyhyyttä. Sen vuoksi vaikuttaakin varsin onnelliselta sattumalta, että kolme jumalaa päätyy Setšuaniin. He ovat laskeutuneet taivaasta maan päälle etsiäkseen hyviä ihmisiä. Hyvän ihmisen kriteeri jumalilla vaikuttaa olevan varsin selkeä. Se ihminen, joka tarjoaa heille yösijan, on hyvä. Vedenkaupustelija Wang, joka sattuu olemaan jumalia vastassa kaupungin laidalla, uskoo kenen tahansa ottavan jumalat vieraakseen. Hän saa kuitenkin koputella moneen oveen ja ikkunaan etsiskellessään taivaan asujille yösijaa. Lopulta ainoa, joka suostuu jumalat majoittamaan, on Šen Te, prostituoitu, joka asuu häätöuhan alla pienessa vuokra-asunnossa. Kun Šen Te valittaa jumalille miten kallista kaikki on, nämä heltyvät ja maksavat muhkean korvauksen yösijastaan. Jumalilta saamallaan reilulla tuhannella hopeadollarilla Šen Te hankkii itselleen tupakkakaupan ruvetakseen viettämään kunniallista elämää. Muitten kaupunkilaisten kurjuus ja Šen Ten hyväntahtoisuus ovat kuitenkin yhdistelmä, joka ajaa hyvän ihmisen hetkessä konkurssin partaalle. Hyväntekeväisyydellään Šen Te onnistuu tulemaan monien ihailemaksi, niin että saa lisänimen ”Esikaupungin Enkeli”. Liiketoimissa hän on kuitenkin auttamattoman löperö eikä pärjäisi ilman salaperäistä auttajaansa.

Näytelmänä Setšuanin hyvä ihminen kysyy, onko ihmisen mahdollista olla yksipuolisen hyvä muita kohtaan. Onko toisten auttaminen ilo vai johtaako se perikatoon ilman vahvoja tukijoita? Näytelmän köyhät ihmiset eivät varsinaisesti loista moraalinsa osalta, tosin heidän joukossaankin on monella tavoin hankalaan tilanteeseensa suhtautuvia. Myös varakkaammalla väellä on omat hyvät puolensa. Näytelmä on toki asetelmallinen ja tietyssä mielessä sitä voi hyvällä syyllä nimittää musta-valkoiseksi, joskin ihan erinomaisen onnistuneella tavalla.

Vaikka kirjassa on vain 138 sivua, meni minulta näytelmän lukemiseen pari päivää. Luulisi kyllä, että tämmöisestä lyhyestä näytelmästä selviäisi parissa tunnissa varsinkin jos jättää väliajan pitämättä.