Tein netissä maahanmuuttajille tarkoitetun
suomen kielen lukutaito- ja kielioppitestin, ja katso, tein useampia virheitä.
Vaimo teki saman testin ja sai täydet pisteet. Vaimon tulos ei
yllätä, sillä hän on muutaman vuoden minua nuorempi. Minun
tulokseni voisi toki olla parempi, olenhan minäkin syntyperäinen
suomalainen ja suomenkielinen. Lisäksi olen nyt viime vuosina
kirjallisuutta läpikäymällä etsinyt vastausta kysymykseen: olenko
menettänyt jotain oleellista, kun olen lukenut niin vähän?
Luulisihan tällaisen harrasteen vaikuttavan myönteisesti
lukutaitooni. Nyt kuitenkin hutiloin ja valitsin ilmiselvästi vääriä
vastauksia.
Kun muistelen lukemisiani lapsuudessa
ja nuoruudessa, niin aika lailla tyhjää lyö. Luin tosin lapsena
sarjakuvia. 1970-luvulla meille tuli kotiin viikkolehtiä, joita luin
myös. Varsinaisia kirjoja luin hyvin harvoin. Koulussa luetetut
kaunokirjalliset teokset muistan joten kuten. Koulussa tietysti
joutui lukemaan koulukirjoja, mutta eivät nekään kovin jänniksi
osoittautuneet. Onnelliset loput olivat harvassa (vitsi).
Kävin lukion. Kielten lisäksi uskonto
ja historia olivat minusta kiinnostavia aineita, mutta en olisi
jaksanut lukea kokeisiin. Historian kokeissa piti vastata kolmesta
esitetystä kysymyksestä kahteen. Niinpä taktikoin lukemalla
koealueesta vain kaksi kolmasosaa. Sain historian kokeista usein
kiitettäviä arvosanoja, mutta reaalikokeeseen en osallistunut,
koska siihen olisi pitänyt lukea niin paljon. Sen sijaan kirjoitin
lyhyestä matematiikasta ceen opeteltuani pelkästään peruslaskut.
Matematiikassa pärjäsin joten kuten, mutta biologiasta, fysiikasta
ja kemiasta en paljoa ymmärtänyt. Sain niitten kokeista toisinaan
viitosia, mutta opettajat antoivat minulle hyviä loppuarvosanoja,
koska olin noin muuten kiltti poika. Karsin aktiivisesti
lukio-opinnoista kaiken mahdollisen pois lukuunottamatta
vapaatunteja, jolloin kävin kirjaston musiikkiosastolla
kuuntelemassa levyjä.
Lukion jälkeen yritin pyrkiä pariin
yliopistoon, mutta koska niihinkin pääsykokeisiin olisi pitänyt
lukea, en päässyt lähellekään valituksi tulemista. Vuosia
työttömänä oltuani menin kauppaopistoon. Se vaikutti lukiota
helpommalta koululta. Opettajat vetivät oppitunnit ilmeisesti
vuodesta toiseen samalla kaavalla, niin että kokeisiin luettavat
kysymykset näkyivät käytettyinä hankkimistani oppikirjoista eikä
oikeitten koevastausten ulkoa opetteleminen kestänyt kuin tunnin tai
pari. Sain kopiksesta ihan hyvän todistuksen ja töitä löytyi
minulle juuri niin pitkäksi aikaa, että sain opintolainat
maksettua.
Olen ammatiltani pitkäaikaistyötön.
Työttömänä olen ollut parinkymmenen vuoden ajan. Tuona aikana
olen ollut työssä vain työllisyysvaroin palkattuna, yhteensä
kuutisen vuotta puolen vuoden pätkissä. Jos yritän hakea
menneisyydestäni syytä pitkään työttömyyteeni, uskoisin syyn
löytyvän pikemminkin kiltteydestäni kuin siitä, ettei minua
nuorena huvittanut kirjojen lukeminen.
Mutta se suomen kielen taitoni! Voi
hyvinkin olla, että pärjäisin elämässä paremmin, jos
lukutaitoni olisi parempi. Ehkä minäkin korostaisin vankan
lukutaidon merkitystä, mikäli lukisin sujuvammin? Nyt korostan
lyhyitten kirjojen helppolukuisuutta ja sitä miten hienosti niissä
sanoma onkaan kiteytetty.
Rohkea teksti tämä kirjoittamasi, kiitos siitä. Minulle äidinkielen taito on ainakin väline muuhun tekemiseen. Muistan nuorena lukiolaisena kesäni Ruotsissa. Kuinka puutteelliseksi koin sinänsä hyvän ruotsin kielitaitoni, kun en osannut ilmaista itseäni riittävän hyvin.
VastaaPoistaSe sanoman kiteyttäminen tekstissä on muuten melkoinen taito! Hyvää kesää ja sykähdyttäviä lukukokemuksia!
Muitten kielten taidosta jäikin sanomatta se, että vaikka koulutodistuksissa minulla on hyviä arvosanoja kielissä, ei se vielä ole tarkoittanut vankkaa käytännön kielitaitoa. Maahanmuuttajien kannalta asiaa ajatellen saattaa olla niinkin, että rohkeasti ihmisten kanssa kontaktia ottava maahanmuuttaja omaksuu suomen kielen nopeammin kuin pulpetin ääressä sijamuotoja opetteleva. Käytännön kielitaito on nähdäkseni se väline muun tekemiseen ja itsensä ilmaisemiseen ennemmin kuin teoreettinen tieto indikatiivin preesensistä vai mitähän niitä olikaan.
PoistaJoo, kiteyttäminen on kunniassaan ainakin tämän blogin pitelijän mielessä. Aion verkostoitua keskenäni ja näitten kirjojeni kanssa pitkin pitkää kesää, samaa iloista mieltä sinullekin!
Ketjukolaaja, sinä olet jotenkin ihmeellinen ihminen. Valitat huonoa suomen kielen taitoasi ja vähäistä lukeneisuuttasi, mutta kirjoitat varmalla otteella ja persoonallisesti. Lisäksi monet blogiaikana lukemasi kirjat ovat klassikoita ja muuta 'vaikeampaa' kaunokirjallisuutta. Et päästä itseäsi helpolla.
VastaaPoistaEi kirjojen ymmärtämisessä varmaan tarvitakaan muuta kuin paljon lukemista. Se on sillä tavalla tasavertaista hommaa. On toisaalta pitkälle opiskelleita ihmisiä, joita kaunokirjallisuus ei sytytä yhtään.
Tuo kiltteystulkinta työttömyyden selityksenä tuntuu minusta oikealta. Ärhäkämmät ihmiset pystyvät kauhomaan paremmin kilttien ohi opiskelussa ja työnhaussa.
Minäkään en pidä turhan rönsyävästä tyylistä, joka johtaa tiiliskiviromaaneihin. Tiivistäminen on monesti tyylikkäämpää.
Odotan kesäkirjoituksiasi! Tuo loppulauseesi äskeisessä kommentissa on niin ketjukolaajaa "aion verkostoitua keskenäni ja näitten kirjojeni kanssa pitkin pitkää kesää". Kuulostaa ihan pitkään työstetyltä proosaruonon säkeeltä. Tämän tyylin takia pidin sinua pitkään nimimerkin takana kirjoittavana kirjailijana.
Tekisi mieleni aloittaa vastaukseni kommentoimalla kommenttisi lopun proosarunosäkeen työstöhistoriaa. En tiedä, enkä tiedä tietävätkö kirjailijat aina itsekään miten mikin säe syntyy, mistä kaikkialta se on lähtöisin. Tuossa lainaamassasi kohdassa olin lähettävinäni Kirjakolle viestin, pienen ja huomaamattoman, keksin sen ohimennen, enkä tiedä mitä Kirjakko siitä ajattelee, toivottavasti pelkkää hyvää, sillä niin se oli tarkoitettu.
PoistaKun sanot, etten päästä itseäni helpolla lukiessani klassikoita, voidaan tietysti väittää myös päinvastoin. Olen ikäänkuin odottanut ulkopuolista tulkintaa siitä, mitkä (tai ketkä) ovat klassikoita ja kohdistanut ponnisteluni usein vain niitten varmojen kirjojen läpikäymiseen.
Lukemisen epätasavertaisuudesta lienee juuri ollut kyse, kun on haluttu kannustaa poikia lukemaan. On käsittääkseni esitetty teoria, jonka mukaan vähäinen lukeminen lapsena ja nuorena on johtanut siihen, etteivät pojat ole menestyneet. Ainakaan opinnoissa, luulisin. On jopa puhuttu syrjäytymisriskistä vähän lukevien osalta. Menestystä on tietenkin monemmanlaista, voi tienata hyvin rakennusmiehenä, voi hankkia ja pitää yllä kovaa fyysistä kuntoa kätten töissä, siitä voi olla hyötyä terveyden kannalta ja lavatansseissa jne.
Kiitos kauniista ja rohkaisevista sanoistasi! Nyt minäkin odotan kesäkirjoituksiani.
Yhdyn edellisiin puheenvuoroihin. Tai siis kommentteihin. Kiitos tekstistäsi. Se on hyvin piristävä. Kaunokirjallisuudesta minulla on samanlaisia ajatuksia: tiivistäminen on taitavaa, siitä tulee usein hiottua ja toisaalta samalla usein arvoituksellistakin, joka jää mukavasti nakertamaan päähän.
VastaaPoistaKiitos kiitos! Tuo arvoituksellisuus tiivistämisessä on jännä ajatus. Voitpa olla siinä hyvinkin oikealla polulla.
PoistaSuomen kielen taidon rajallisuus ei ole ollut havaittavissa blogissa :)
VastaaPoistaLyhyet kirjat ovat mitä mainioimpia joskin tuossa juuri toisaalla oli puhetta että eivät sellaisinaan ole aina kaikkein helppolukuisimpia, osa kokee monet novellit liian epämääräisiksi verrattuna isommissa romaaneissa harrastettuun laveaan tarinankerrontaan, ja kielenkään vaativuudesta ei kirjan pituus sano mitään...
Noin muuten tuntuisi että ainakin vieraissa kielissä sellainen hyvä tasapaino teorian ja käytännön välillä pitäisi löytää, ei pelkällä teorialla pärjää mutta toisaalta se auttaa jäsentämään uutta opittua materiaalia ettei ole ihan fraasien varassa...(ja siltä kannalta myös jonkin indikatiivin preesensin tietäminen ei äidinkielessä ole ehkä kaikkein hyödyllisimpiä tietoja mutta siitä on huomattavaa apua kun alkaa oppia muiden kielten rakenteita).
Niin, varmasti löytyy sellaisia paksuja kirjoja, joitten lukeminen on varsin vaivatonta ja jotka jaksavat kiinnostaa. Joskus vain vaikuttaa siltä, että jos tarinaan kertyy koko maailman ilmiöitten kirjo, on vaikeampi saada selvää mikä oli se tarinan sanottava. Tolstoi pohti Tunnustuksia-kirjassaan onko kirjailijoilla ylipäätänsä jotakin sanomaa välitettävänä kirjoissaan. Hän kertoi päätyneensä kirjoittamisen sijasta opettamaan lapsia kouluun, mutta tajunneensa, ettei oikeastaan tiennyt mitä hänen niille lapsille pitäisi opettaa.
PoistaTekisi mieli vähän väittää vastaan vieraitten kielten fraasi-tekniikan puolesta. Minä arvelen, että fraaseja oppimalla pääsee vierasta kieltä käyttävien maailmaan sisään ja se saattaa rohkaista yrittämään lisää. Oppikirjojen kautta saattaa oppia ymmärtämään yhtä sun toista, mutta käytännön kielitaito on ehkä tärkeämmältä osaltaan itse puhumista eikä vain muitten puheen ymmärtämistä. Siis puhuminen on kyllä vuorovaikutusta molempiin suuntiin, mutta innostus ja rohkeus kielen käyttämiseen syntynee omien ajatusten saamisesta ymmärretyiksi.
Minä olen neuvonut joitakin kielen kertaajia kirjoittamaan päiväkirjaa vieraalla kielellä. Siinä on pakko hakea sanoja ja kirjoitettu jää hyvin mieleen.
PoistaNuoret pojat oppivat nykyään englantia hyvin nettipeleissä ja mitä kaikkea vuorovaikutusta, nettikeskusteluja jne. he sitten harrastavatkaan tietokoneella. Viimeisinä työvuosinani pojat olivat erityisen motivoituneita. He olivat aina kyselemässä ja briljeeraamassa erikoissanastollaan.
Minusta se nettipelien ja muunkin viihteen, esim. elokuvien ja musiikin, kautta hankittu englannin kielen taito on erinomainen esimerkki siitä miten juuri mahdollisuus edistää omaa asiaansa vaikuttaa kielen oppimiseen innostavasti verrattuna Keskeisen sanavaraston tankkaamiseen. Kouluissa on mielestäni ylipäänsä liian vähän käytännön osaamisen harjoitteita. Tietokonepelejä voisi hyödyntää nykyistä huomattavasti laajemmin ja jokseenkin kaikissa aineissa. Eiväthän ne ole opettajalle sen vaikeampia omaksua kuin uudet oppikirjatkaan, ja jonkinlainen pelikone taitaa nykyään löytyä melkein kaikilta oppilapsilta.
PoistaPäiväkirjan pitämisen sijalle lienevät nykyään ennättäneet nämä feisbuukit ja blogit ja ties mitkä. Niissäkin kielirajat ylittyvät sujuvasti, olen huomannut.
Olet oikeassa. Kieliä kutsutaankin välineaineiksi. Lapsi on helppo motivoida sellaiseen, mihin hänellä on välitöntä käyttöä. Englannin osaaminen kasvaa huimasti koko ajan, koska se on mukana nuorten elämässä, mutta muiden kielien kanssa on vaikeampaa.
PoistaEnglannin kieli on nykyinen maailmankieli. En pidä huonona asiana sellaista. Eikä englanti suinkaan ole vaikeimmasta päästä kieliä. Eikä ole ruotsikaan. Minun olisi kovin vaikea suositella lapselle ruotsin kielen asemesta venäjän tai saksan opettelua, vaikka ne ovatkin tärkeitä kieliä. Saksan kielioppi on sen verran tekninen että se teettää työtä omaksua. Venäjän kielessä pitäisi opetella uudet aakkoset. Ranskan kielessä ääntämisen hallinta on tärkeää myös kuullun ymmärtämiselle.
PoistaOlen ollut muutaman päivän tervehenkisesti metsässä, joten jälkijunassa kommentoin. Rehellistä, rohkeaa, vau! Kiitos tästä. On kiinnostavaa kuulla taustoistasi.
VastaaPoistaSe lukutaito taitaa nyt tosiaan olla ja pysyä tapetilla. Kiitos, kun olet osallistunut blogini keskusteluihin ja ollut kriittinen. Kiltteys on totta vieköön sellainen asia, johon pitäisikin paneutua enemmän. Uskon sillä olevan luonteenpiirteenä suuria vaikutuksia – kiltti ajattelee ehkä enemmän muita kuin röyhkeä ja tulee siten antaneeksi tilaa muille, omalla kustannuksellaan.
Minusta on hienoa, että korostat lyhyitä kirjoja ja tiiviyden tärkeyttä. Lavertelua ja jorinaa on maailma pullollaan jo muutenkin, mutta tiivis, hiottu ilmaisu on taitolaji.
Toivotaan nyt kaikki, että jos se lukutaito on tapetilla, sille ei käy kuin kärpäselle, joka tapettiin tapettin (vanha vitsi). Ehkä minä näissä nettikirjoituksissa en ole niin kiltti kuin olen ollut tai saattaahan se olla, että nyt vasta näen itsekin miten röyhkeä oikeasti olenkaan? Mutta ainakin lukemisten suhteen kirjoitukseni on rehellinen ja tosi, sillä olen lukenut ennen blogiaikaani niin vähän kirjoja, että jokseenkin kaikki pystyn muistamaan, vaikken aina täsmälliseltä nimeltään tai varsinkaan sisällöltään.
PoistaTiivistämisen arvostaminen kohdallani saattaa liittyä siihenkin, että luin nuorempana myös Valittuja Paloja, joissa oli niitä kirjalyhennelmiä ja taisi sellaisia olla viikkolehdissäkin jatkokertomuksina. Lisäksi kotona harrastettiin runojen lukemista ja lausumista, mikä myös lienee jotenkin vaikuttanut, vaikka aika lailla samoja värssyjä siellä vedeltiin vuodesta toiseen.
Tämä "heikko suomen kieli" lienee postauksesi huumoriosio. Kun vaikkapa muistelee viime heinäkuun kirjallisuuspastissejasi, tulee ihan muihin aatoksiin. Vedet silmissä nauroin Kinttu Nausikan ja Bezerk Herumschweberin "teosten" arviointeja. Magda Puuhuusin "Paperinukkien selät" oli myös nerokas romaani Herta Müllerin henkeen. Luulenpa, että moni muukin sai ja saa iloa ja oivalluksia elämäänsä kirjoituksistasi. Ehkä lukukairoksesi on juuri nyt.
VastaaPoistaJonkinmoiset kairaukset tässä on menossa. Tuo kielitaitokysymys liittyi Suketuksen blogissa käytyyn keskusteluun, jossa nähtiin tärkeäksi kannustaa poikia lukemaan. Emmin pitkään, uskallanko osallistua keskusteluun ja se johti sitten tällaiseen. Herta Müller, pitääpä ottaa selvää. Sydämellinen nimi ainakin.
Poista