Powered By Blogger

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Marina Tsvetajeva: Valitut runot

Marina Tsvetajeva (1892 – 1941) oli venäläinen runoilija. Luin hänen runoistaan koostetun suomennosvalikoiman nimeltä Valitut runot. Suomentajina mainitaan Liisa Viitanen, Sergei Tšerašov ja Hannu Helin. Helin on kirjoittanut kirjan loppuun jälkisanojen sijasta kirjeen Marina Tsvetajevalle Jelabugaan. Kirjeessä Jälkisanan sijasta Helin kuvailee suomennostyöhön liittynyttä reissua Tsvetajevan viimeiselle asuinpaikalle, Jelabugaan, Venäjään kuuluvaan Tatarstanin tasavaltaan. Hän kuvailee samalla myös suomennostyönsä mutkikkuutta seuraavasti:
 
Mutta voiko venäjän sanat vaihtaa suomen sanoiksi, niin kuin ruplat voi vaihtaa markoiksi? ”Onko runo käännettävissä? Vai onko niin, ettei suomentaja olekaan pelkkä välittäjä, kauppias, vaan hänkin tuottaja, joka käyttää materiaalinaan toisenkielistä tekstiä ynnä omaa äidinkieltään? Näin väitän asian olevan.”

Suomennokset myötäilevätkin ilmeisen tarkasti alkuperäisten runojen sanomaa. Sen sijaan niitten muotokieli on suosiolla jätetty rajan taa – loppusoinnut ja runomitat puuttuvat.

Kirjan lopusta löytyvät myös Tsvetajevan elämän päävaiveet pähkinänkuoressa. Niistä selviää, että Tsvetajeva syntyi hyvin toimeentulevaan perheeseen. Hänestä tuli runoilija jo nuorena. Ennen ensimmäistä maailmansotaa häneltä oli jo julkaistu kaksi runokokoelmaa. Niitä runoja ei tämä valikoima kuitenkaan sisällä, mikä on harmi, sillä se vähä mitä niitä oli mukana Neuvostolyriikkaa 3 -teoksessa, teki minuun suuremman vaikutuksen kuin kypsemmän iän runot.

Tultuaan arvostetuksi runoilijaksi jo nuorena Tsvetajeva alkoi ilmeisesti arvostaa runouttaan siinä määrin, että hänelle ei auennut vallankumouksen uusi maailma vaan hän muutti länteen vuonna 1922. Sen jälkeen hän asui myös Prahassa, kunnes muutti Pariisiin. Vuonna 1939 Tsvetajeva palasi Moskovaan. Jokseenkin koko hänen perheensä oli jo silloin jossain leireillä ja runoilija itsekin passitettiin Jelabugaan, jossa hän teki itsemurhan vuonna 1941. Tsvetajevan valikoimasta löytyvä tuotanto koostuu kahdesta osiosta, joista ensimmäinen on nimetty Ennen Eurooppaa ja jälkimmäinen Venäjän jälkeen, joka oli hänen viimeisen runokokoelmansa nimi. Niinpä Tsvetajeva ei oikeastaan sovellu mukaan Leningrad – Ost-Berlin -haasteeseen. Toisaalta vanhan sanonnan mukaan meitä on moneen junaan ja riittääpä meitä vielä asemillekin. Tsvetajeva on eräs niistä monista, jotka jäivät sosialismin junasta pois. Pitäähän laiturilta löytyä junan perään huiskuttajiakin.

Itse runoista minulla on aika vähän sanottavaa. Jotkut säkeet tuntuvat huomiota herättäviltä, mutta niitten käsittely jää kesken. Tai ehkä minä vain kaipasin sitä perinteistä runoilmaisua, jota Tsvetajevan alkuperäisistä runoista muutamien esimerkkien perusteella löysin. Innostuin siinä määrin runojen laulullisuudesta, että suomensin itse yhden lyhyen runon. Tosin kääntyivät ruplat minun käsissäni nikkelimarkoiksi, mutta jotenkin tutummiksi minulle:

Runoni kasvanut tähden, ruusun lailla,
kaunotar perheessänsä tarpeeton.
Kehuihin vastailen käsitystä vailla:
Mistä se luokseni oikein tullut on?

Nukkuessamme kuin läpi kiveysten
puhkeaa kukka tuo vieras, taivainen.
Unessa aukeaa laulu maailmoitten,
lait tähtien ja muoto ruususen.

(Marina Tsvetajeva, nimeämätön runo elokuulta 1918)

Suomentamani runon voi lukea venäjänkielisenä ainakin wikipediasta. Yritin laittaa tähän linkinkin, mutta se ei nyt onnistunut. Runo alkaa sanoilla: 
Стихи растут

Kirjassa on 130 sivua ja lueskelin sitä ainakin viikon. Välillä puuhailin kaikenlaisia keväthommia.

8 kommenttia:

  1. Marina Tsvetajevan runot löytävät yhä lukijansa, jopa kääntäjänsä. Osaat siis ranskan lisäksi melkoisesti venäjää. Hienoa!

    Myös muiden muassa Riikka Pelo tarttui samaan runoilijaan niin, että kaiketi lähes samastui häneen. Sellaisen vaikutelman sain Pelon romaanista Jokapäiväinen elämämme. Onko kirja lukuohjelmassasi? Minulta opuksen lukeminen jäi kesken, kun en kestänyt rämpiä Stalinin ajan neuvostokauheuksissa. Tulin aikoinaan lukeneeksi niistä näköjään tarpeeksi, ellen peräti liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä osaan venäjää vain vähäisen määrän, mutta sen verran nyt kumminkin, että erotin mikä runo oli kyseessä ja osasin erottaa runomittaa ja riimejä niistä netistä löytyvistä runoista - lienevätkö kaikki wikipediassa? Ainakin hirmuinen määrä.

      Vantaalla käydessä oli kirjastossa ilmaisjakelussa Jokapäiväinen elämämme, mutta en sitä raaskinut ottaa, kun on niin pitkä tarina. Sen sijaan nautin kirjastossa huokeat ja maistuvat pullakahvit.

      Eivät minuakaan neuvostokauheudet kiinnosta vaan se hyvä mitä sosialistimaitten kirjallisuus tietenkin myös sisältää.

      Poista
  2. Tsvetajeva on nimenä hyvinkin tuttu kiitos tuon Pelon kirjan ja että yksi tuttuni kirjoitti mm. väitöskirjansa hänestä...
    Mutta silti ei ole ikinä oikein tullut luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukemani valikoima taitaakin olla ainoa Tsvetajevan runojen suomennettu valikoima? Tietysti siinä Neuvostolyriikkaa 3 kirjassa on jonkin verran hänen runojaan. Tykkäsin itse siitä missä nuori neitonen puhui ohikulkijalle haudastaan.

      Löysin tämän valikoiman sieltä Kuopion kirjaston neuvostoruno-alttarilta. Näköjään Kuopion kirjastossa on Tsvetajevan kertomuskokoelma Piru ja muita kertomuksia. Voisikin olla ihan kiinnostava!

      Luulen että pitäisit noista Tsvetajevan moderneista runoista. Hän ihaili mm. Aleksandr Blokia.

      Poista
  3. Bravo! Hienosti käännetty minusta tuo runo, minusta se on vaikuttava. Tsvetajeva tuli minullekin tutuksi Pelon Finlandia-palkitun romaanin kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, Leena, nyt juon kyllä kahvit noitten kehujen jälkeen!

      Tsvetajeva ja Jesenin ja moni muukin 1900-luvun alun venäläinen runoilija on kai suomalaisille tutumpi nimeltään tai muitten elämänvaiheittensa kautta kuin itse runoistaan.

      Poista
  4. Sattuipas somasti, minä nittäin nyt odotan tulkittuina juuri Tsvetajevan runoja eräältä hyvin taitavalta...,mutta annetaan hänelle työrauha.

    En osaa venäjää, joten vaikea arvostella, ei ole mihin verrata, mutta minusta käännöksesi soi! On paljon tärkeämpää tavoittaa runoilijan mieli, kun sanatarkka kieli!

    Kiinnostuin sekä Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme että Ahmatova -yhteyksien takia Marinasta. Hänen perheesä kuoli leireillä ja hän itse kuoli omankäden kautta.

    (Minäkin olen kääntänyt yhden runon saksasta ja yhden englannista:) Piäitis varmaan ne hävittää, mutta ovathan ne jonkinlainen muisto yritteliäsyydestä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Anneli Heliö on kai suomentanut Tsvetajevaakin, vissiin Marja-Leena Mikkolakin.

      Minusta runojen suomentamisessa pitäisi jossain määrin, mahdollisuuksien mukaan pyrkiä välittämään myös vaikutelma alkuperäisen runon ulkoisesta muodosta eli mitasta ja loppusoinnuista.

      Minä tuossa tekstissäni lyhyesti kerronkin Tsvetajevan elämänvaiheista. Lukemassani valikoimassa on vielä enemmän tietoa.

      Minä en vielä kehtaa tuota suomennostani hävittää, pitää antaa maineen kasvaa, heh-heh!

      Poista