Powered By Blogger

torstai 14. marraskuuta 2019

Marraskuisia kuunnelmasarjoja

Kun ei lukeminen oikein maistu, kuuntelin tänään kaksi kuunnelmasarjaa. Molemmat kuunnelmasarjat sisältävät jännitystä ja yliluonnollisia ilmiöitä.

William Peter Blattyn (1928 – 2017) vuonna 1971 julkaistuun romaaniin The Exorcist, suomeksi Manaaja, perustuvan, Robert Frostin BBC4:lle dramatisoiman ja Ville Koskivaaran suomentaman kuunnelmasarjan musiikin on tehnyt Max Lilja ja äänisuunnittelun Tuomas   Skopa. Pääosissa kamppailevat Leo Honkonen ja Pihla Maalismaa sekä äitinä Meri Nenonen. Ohjaaja on Maria Veijalainen. Kuunnelmasarjassa on neljä osaa, kokonaiskesto 166 minuuttia.

Manaaja on kuunnelmana ihan ok. Ei se nyt enää ihan sillä tavalla jännittänyt kuin 1970-luvulla, kun luin tämän Apu- tai Seura-lehdestä lyhenneltynä jatkosarjana. Elokuvan näin vasta noin parikymmentä vuotta sitten. Parantelin olosuhteita kotikuuntelua varten jättämällä valot sytyttämättä harmaana marraskuun päivänä. Kävelylenkillä yritin ottaa marraskuisia lepsusti pahaenteisiä kuvia. Lenkin jälkeen söin lihapiirakan kahdella nakilla ja kuuntelin kaksi viimeistä osaa. Välillä tarkkailin jäiselle pihalle satavaa vettä. Tulvariski on otettava huomioon.

En tiedä muistinko jotenkin väärin vai oliko tarinan loppua vähän viilailtu. Muistothan tuppaavat muuttumaan, joten voi olla, että alkutekstissäkin on katseltu muutakin kuin Ecce Homoa. Joka tapauksessa oli oikein kiva kokeilla tätä Yle Areenan kuuntelumahdollisuutta. Luulenpa kuuntelevani usein tämän jälkeen.

Ja koska lupaukset voi joskus pitääkin, kuuntelin samaan syssyyn myös toisen kuunnelmasarjan. Oskar Reposen (1928 – 1997) kirjoittamaan samannimiseen, vuonna 1982 julkaistuun romaaniin perustuvan kuunnelman Hautasi on Odessassa olin kuunnellut jo vuonna 1983, jolloin kuunnelmasarja esitettiin radiossa ensi kertaa. Pidin tuolloin kovasti kuunnelman tunnelmasta, joka silloin meni minuun ihan täydestä. Vielä nytkin kuunnelma tuntuu minusta varsin laadukkaalta. Itse olisin pyrkinyt ehkä hieman tiivistämään tarinaa. Joka tapauksessa dramatisoinnissa on onnistuttu jättämään pois romaanin paikoin arkipäiväistäviä kuvauksia sekä muuta reportterimaista kerrontaa, jotka jossain määrin latistavat hyviä tunnelmallisia virityksiä. Valitettavasti Yle Areenan tiedoista en löydä dramatisoijan nimeä – tosin kirjoittajaksi mainitaan Oskar Reponen itse. Ohjaaja on Rauni Ranta. Tehosteet on tehnyt Merja Pesola. Pääosaa, toimittaja Erkki Saarta, esittää Markku Nieminen.

Jännä kyllä tässäkin kuunnelmasarjassa kävi niin, että olin muistellut loppuratkaisun hieman toisenlaiseksi. Oikeastaan tämä loppu vaikutti aika hyvältä. Kaiken kaikkiaan kuunnelma pysyi oikein hienosti koossa ja jaksoi kiinnostaa loppuun asti. Kokonaiskesto on 256 minuuttia.

Laitan tähän vähän niitä lenkillä ottamiani valokuvia. Ne on otettu vanhan mallisella kännykällä, jossa ei ole kovin kummoinen kamera, mutta jospa ne menettelisivät.


6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Joo, vaimokin kiinnitti huomiota mustavalkoiseen ilmeeseen. Etsiskelin kulkiessani jotain väriläiskää, joessa oli kyllä veden alla polkupyörä, mutta oli turhan hankalasti sillan alla, ei olisi tuolla kameralla kummoista kuvaa tullut.

      Poista
  2. Kuunnelmat ovat kivaa vaihtelua, jos lukeminen ei suju. Voisi joskus kokeilla! Kuvasi ovat hyytävän marraskuisia. Niistä näkee juuri sen, miksi juuri nyt ei jaksaisi kuin syödä ja nukkua... Itse olen kyllä jaksanut lukea ja bloggailla nyt - uudella innolla kuukauden tauon jälkeen! Että sellainen "kaiken loppu" oli se :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on mukava, että sinulle taas lukeminen maistuu. En ole itse mitenkään huolissani omasta tilanteestani, luen sitten kun sille päälle satun.

      Kuunnelmia vaikuttaa löytävän Areenasta aika mukavasti. Mutta nyt pitää ruveta siivoamaan. Kiitos kommentistasi!

      Poista
  3. Tosi tunnelmallisia kuvia. Pidän erityisesti keskimmäisestä. Siinä on hieno utuinen tunnelma. Tähän aikaan on kyllä kätevää ottaa mustavalkokokuvia.

    Voi kun oppisin kuuntelemaan kuunnelmia. Minussa on jotain levottomuutta, mikä estää. Pitäisi olla käsille tekemistä, ehkä hankin jonkun stressilelun, jota voi hipelöidä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei tarvitse kameraa säätää, kun tulee mustavalkoista.

      Minä olen lapsesta saakka kuunnellut kuunnelmia. Luultavasti kuuntelen tänäänkin lisää, kun vaimo on reissussa. Mutta nyt käyn kävelylenkillä.

      Poista