Charles Baudelaire: Välähdyksiä ja Alaston sydämeni

Ranskan ja koko Eurooppa-keskisen maailman suuri runoilija Charles Baudelaire (1821 – 1867) näyttää suunnitelleen useampia töitä samaan aikaan. Eila Kostamo suomensi ja varusti saatesanoilla ynnä kattavilla selityksillä Baudelairen kaksi keskeneräiseksi jäänyttä teosta, nimeltään:

Fusées, suom. Välähdyksiä

Mon Cœur mis à nu, suom. Alaston sydämeni

Kumpikin on julkaistu ensimmäistä kertaa 1887 ranskaksi teoksessa, jonka nimi suomeksi on Jälkeenjääneet teokset ja julkaisemattomat kirjeet. Nyt lukemani teos ilmestyi suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1972.

Välähdyksiä sisältää Baudelairen töihinsä liittyviä muistiinpanoja, paikoitellen tarkkoja luonnoksia tulevista teksteistä sekä muita huomioita kirjallisuudesta ja omasta ajattelusta, loppua kohden myös oman arjen huolista, mm. rahavaroista ja elämän hallinnasta.

Minusta Välähdyksiä avaa varsin kiinnostavalla tavalla Baudelairen ajattelua – olkoonkin, että sen lisäksi olisi hyvä lukaista häneltä myös joku valmiimpi kokonaisuus. Minua ilahdutti seuraava löytö, joka selittää Baudelairen runoissaan suosimaa sanaa ”kuilu”:

Niin henkisissä kuin fyysisissäkin asioissa minua on aina seurannut kuilun tunne, ei vain unen kuilun, vaan myös toiminnan, uneksunnan, muistin, himon, kaipauksen, katumuksen, kauneuden, luvun jne...

Tekstin selityksissä Kostamo toteaa, että Baudelairen viittaavan runoonsa Kuilu (Le Gouffre) vuodelta 1862. Olen koettanut saada selville, tarkoittaako Baudelaire kuilulla hautaa ja nythän se sitten selvisi, että eipä suinkaan pelkästään ja ehkä vähemmän kuin voisi olettaakaan. Käsitän kuilun taipumuksena uppoutua vaikkapa työn tekemiseen tai nautintoihin täysin sydämin. Aikajärjestykseen kirjoitetun tekstin myötä syntyy kuva runoilijasta, joka määrätietoisesti on pyrkinyt toteuttamaan tietyt suunnitelmansa. Hän käy myös jaakopinpainia itsensä kanssa sen suhteen, miten saisi itsensä ohjattua työn tekemiseen niitten tuonnemmaksi lykkäämisen sijasta. Nautinnot, lorvailu, apatia ja sairaudet ovat hidastaneet työhön ryhtymistä, aiheuttaneet velkaantumista ja siten hajottaneet hänen keskittymistään.

Tekstissä vilahtelee Baudelairen ihailemia kirjoittajia, kuten Poe, Swedenborg, Alphonse Rabbe... Kostamo kertoo selityksissä juuri sopivasti, keistä on kyse.

Alaston sydämeni on Kostamon mukaan saanut lähtöajatuksen Edgar Allan Poelta, joka toivoi ihmisten kirjoittavan omasta itsestään avoimen rehellisesti. Miten rehellinen Baudelaire sitten on, jää arvailtavaksi. Kostamo kertoo Baudelairen hautoneen kirjastaan alunperin jonkinlaista koston välinettä, mutta aie lienee laimentunut tai ainakin muuntunut siten, että kirjailija Baudelaire jo alussa tuumii haluavansa olla sekä uhri että pyöveli.

En saa tästä sitä makua, että kyseessä olisi erityisempi tunnustusteos. Parhaimmillaan Baudelaire viihdyttää minua räväköillä nälväisyillään. Hänen mielestään mm. parittelu on rahvaan lyyrisyyttä (kun ei rahvaasta muka sen kummoisempaan kauneuden harjoittamiseen ole). Kaupankäynti taas on saatanallista, se on itsekkyyden muodoista alhaisin ja halpamaisin. Joulun kunniaksi siteeraan loppuun jotain henkisempää:

Jokainen luotu muoto, ihmisenkin luomus, on kuolematon. Sillä muoto on riippumaton aineesta, eivätkä molekyylit ole se mistä muoto koostuu.

Kun luin loppuun Välähdykset ja Alastoman sydämen (yhteensä 137 sivua) vuoden pimeimpänä päivänä, oli kynttilälläkin sydän sykkyrällään.

Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. (Joh. 1:5)  

Valoisaa Joulunaikaa!

Matti & Teppo: Joulu on rakkautta

Tällä kertaa joulukertomukseni ei olekaan perinteinen disnitarina eikä edes viskimurina vaan kirjoitan c-kasetista, joka on tullut merkitsemään joulunaikaa meidän perheessämme. Laulajaduo Matti ja Teppo, Ruohosia molemmat, levytti vuonna 1989 kasettinakin julkaistun joululaulujen koosteen nimeltänsä Joulu on rakkautta. Tästä kasetista on nyt kyse – varmaan tarkkaavainen lukija aavisti sen jo otsikosta.

Muistelen ostaneeni kasetin 1990-luvun puolivälin paikkeilla Siilinjärven Kesoililta. Tuo huoltoasema on kadonnut aikoja sitten, sen paikalla on nyt Abc-liikenneasema. Moni muukin ilmiö yhteiskunnassa on tullut ja mennyt, Matti & Teppo sen sijaan pitävät pintansa. Tietysti kasettia kuunnellaan meillä vain joulun seutuun, tänä jouluna vaimoni kuunteli sen pari kertaa läpi pipareita paistellessaan. Meillä on myös muuta hienoa jouluista musiikkia, mutta jostain syystä Joulu on rakkautta soi joulun tunnelmaa kaikkein lämpöisimmin. Käyn nyt läpi kaikki kasetin esitykset kepein kommenttiraidoin:

A-puoli

1.Joulusikermä (sisältää katkelmat lauluista Koska meillä on joulu, Porsaita äidin oomme kaikki, No onkos tullut kesä, Joulupuu on rakennettu, Joulu on taas). Sikermän alussa todetaan koulun herenneen rasittamasta. Muutoinkin monet valituista lauluista tuovat mieleen koulussa harjoitetun joululauluohjelmiston. Kyseessä on avaus, josta kasetilla siirrytään etiäppäin vatsa täynnä puuroo.

2.Tonttuparaati. Reippaan viihdemusiikin säestämä tonttuosasto vyöryy Korvatunturilta hyvien tarkoituksien ja lahjain kera.

3.Joulu on rakkautta. Kasetin nimikappale on saavuttanut tajunnassani legendan aseman. Legendaa ei oikeastaan pysty selittämään. Huomaan, etten kovin hyvin edes ole sisäistänyt V-P Lehdon tekemää sanoitusta. Tuntuu että tärkein yksityiskohta, kertosäkeessä toistuvat hu-huu ja uu-uu, ovat merkittävimmällä tavalla määrittäneet suhdettani tähän legendaan. Aikoinaan esitin kotioloissa toisintoa kappaleesta Esa Pakarisen äänellä (huhuu, kukkuu). Vaikka lapset pyysivät minua lopettamaan, he kumminkin nauraa kihersivät. Musiikki hehkuu rauhoittavaa joulun lämpöä. Asuimme erämaassa, keskellä lumilakeuksia kylmän ja lumen keskellä – joulu toi kaivatun levähdyksen hetken. Joulu on rakkautta on minulle jouluisen iskelmämusiikin Lumihiutaleitten valssi.

4.Petteri Punakuono. Kelpo esitys tunnetusta jouluiskelmästä.

5.Jollei jouluna ole lunta & Joulupukki matkaan jo käy. Potpurrisovitus piristää näitä tunnettuja jouluiskelmiä.

6.Rekiretki. Hilpeä ja silti tasapainoinen esitys tunnetusta joulujollotuksesta. Perinteinen talvitunnelma välittyy mainiosti.

7.Klingelingeling. Tämä juhlavapoljentoinen, vissiinkin saksalainen joulusävelmä tuli minulle tutuksi tältä kasetilta. Ei huperompi.

8.Kulkuset. Reipas joululaulu A-puolen päätteeksi.

B-puoli

1.Nyt syttyy valot tuhannet. B-puolen rauhallisempi ja juhlavampi ohjelmisto alkaa tällä sävelmällä, joka on tullut minulle tutuksi tältä kasetilta.

2.Varpunen jouluaamuna. Suomalaisen joulumusiikin huippuihin kuuluva laulu oivallisesti tulkittuna.

3.Marian poikalapsi. Jännästi lopussa ripeytyvä tempo pysyy hienosti laulajan hallinnassa tässä hittimittoihin kehittyneessä jouluiskelmässä.

4.Valkea joulu. Jouluisista iskelmistä ja hiteistä puhuen, täs siul on toinen. Ja täydestä menee.

5.Konstan joululaulu. Kasetin loppuosa kallistuu kotimaan puoleen. Tässä tapauksessa suorastaan kalmistoon.

6.On hanget korkeat nietokset. Muinoinen ministeri ja kirjailija Vilkku Joukahainen on sanoittanut tämän lapsuudesta tutun sibeliaanisen laulun.

7.En etsi valtaa loistoa. Toinen Topelius, eikä kun Sibelius päättää kasetin juhlavan ja harrastunnelmaisen B-puolen.

Teeman elokuvafestivaali syksy 2019

 

Katselin muutaman elokuvan Teema-kanavan elokuvafestivaalilta. Aiheesta pari sanaa.

Ildikó Enyedi: Kosketuksissa (Testről és lélekről, engl. On Body and Soul, vuodelta 2017). Unkarilainen draamaelokuva teurastamossa työskentelevistä ihmisistä. Mies on talouspäällikkö, nainen laaduntarkkailija. Heidän välilleen pyrkii syntymään suhde melkein kuin heidän tahdostaan riippumatta. Hahmot ovat juuttuneet rooleihinsa antiikin draamojen tapaan. Liikahdukset tapahtuvat hitaasti tai ei ollenkaan. Aikaa kuluu.

Talveen hyytyneessä metsässä liikuskelevat isokauriit – uros ja naaras. Ne lähestyvät toisiaan hitaasti, vertauskuvana tarinan pääparille. Mies ja nainen näkevät yö yöltä samaa unta isokaurisparista. He tajuavat kuuluvansa yhteen, mutta jokin kipinä puuttuu, kenties uskallus, ehkä parisuhde on heidän sisimmästään poissuljettu mahdollisuus?

Teurastamossa tapetaan nautaeläimiä. Veri valuu lattialle pahaenteisenä. Se houkuttelee mieleeni Polanskin elokuvan Inho, jossa nainen ei kykene intiimiin suhteeseen miehen kanssa. Myös tässä elokuvassa päädytään siihen, että veri pulppuaa ihmisestä. Joskus uskottiin suoneniskun tervehdyttävään voimaan. Onko kuitenkin kyse siitä miten sattuma jakaa kortit tai siitä miten paljon aikaa ja sisäistä painia uskaltaminen vaatii?

Billy Wilder: Piukat paikat (Some Like It Hot, vuodelta 1959). Perjantai-iltana ei ollut alkuillasta oikein muutakaan elokuvaa, joten katseltiin tätä moneen kertaan nähtyä. Kyseessä onkin ihan kelpo komedia. Sammuin siinä vaiheessa kun Tony Curtis peruutteli veneen takaisin laituriin huvijahdilta. Olin kuitenkin herännyt vielä kattamaan pöydän valmiiksi aamiaista varten.

Aamulla herättyäni ajattelin millaista olisi ollut, jos Marilyn olisi katsellut elokuvaa meidän kanssamme. Varmaan hän olisi mennyt sohvalle pitkälleen. Vaimo ja minä oltaisiin neuvottu, että ei kannata panna päänaluseksi sitä paksumpaa tyynyä. Se on sohvalla vain vaimon neulomistyötä varten käsivarren tukena. Jos nukkuu se pään alla, ruppee niskoo pakottammaan. Olisimme keskustelleet maraschino-kirsikoista ja sanonnasta jello on springs. Arvoitukseksi jää olisiko Marilyn sammunut ennen minua.

Ali Abbasi: Raja (Gräns, vuodelta 2018). Tina on toisenlainen, Vore toinen samanlainen. Elokuvassa liikutaan metsässä, ollaan luonnon kanssa yksissä ja toisissa tekemisissä. Metsä on syksyinen, loppua kohti talviseksi muuttuva. Lämmöstä erkavoituminen kuvannee myös erilaista asennoitumista elämään. Ihmisten kyky sietää erilaisuutta joudutetaan koetukselle katsojan omassa tajunnassa. Erilaisuus näyttäytyy riskinä, josta myös samanlainen toisenlaisuus joutuu kärsimään.

Tykkäsin tässä elokuvassa aiheesta ja suurimmalta osalta sen käsittelystäkin. Väkivaltaa voidaan elokuvissa kuvata, tässä tietty raja ylitetään, tarkoituksellisesti. Loppuratkaisu tasapainottaa vaikutelmaa, se on smetanaa borssin päälle.

John Schlesinger: Keskiyön cowboy (Midnight Cowboy, vuodelta 1969). Aivan mahtava elokuva! En ollut vissiin koskaan katsellut tätä kokonaan, vaan pätkiä sieltä täältä. Todella upeaa työtä jota on nautinto katsella.

Charlie Kaufman ja Duke Johnson: Anomalisa (vuodelta 2016). Asiakaspalvelun guru saapuu Cincinnatiin pitämään puheen laajalle kuulijajoukolle. Hän neuvoo asiakaspalvelijoita asiakkaan kohtaamisessa. Asiakas tulee nähdä kiinnostavana ihmisenä. Puhujan oma ongelma on, etteivät ihmiset enää kiinnosta häntä. Hotellissa hän kuitenkin tapaa naisen, joka herättää hänet eloille.