Hammas ja munat

Lammasmaisesti niin
hammastavat säkeeni,
vapisevan jäljen kynnökseen
jo jättää äkeeni.
Ikääni en silti syytä,
pellosta on monta kyytä
karhinnut mun aurani.
Vaan selvää on jo kaurani.

Nuoren kissan kuohi tohtori,
kotiin päästyänsä kissa kirmasi
ja orkamia raapi lattiaan
kuin mitään sattunut ei oisikaan.
Ja haava sitomaton parani,
sen hännän alta tuskin huomasi,
jäi nojatuolin kulmiin enemmän,
muistoja nuoren kissan kynsinnän.

Kun minulta yks' hammas poistettiin,
pois tolaltani minut sysättiin.
Nyt mätänee se kuoppa suussani,
loppuni löyhkää marraskuussani,
kai kulkutautiin, kurja, kotonaan,
joutuu mun suuruuteni sortumaan.

Heikolta jos kulmahampaan pois
vain joku nappaa, kaikki mennä vois,
kun taas nuori laukkaa riemuiten,
vaikk' veis munat tohtor' Tattinen.