Kerron kesälomastani

Tämän kesän keitokseen ovat kuuluneet piristävinä huippuhetkinä käynti tanssiesityksessä, piipahdus Maaningan Huiluuruppeemilla ja kesäpäivä Kuopiossa vaimoni kanssa. Kotoisia ilonpilkahduksia ovat sisältäneet tyttären vierailut luonamme.

Jo alkukesästä kävin vaimon kanssa Leppävirralla viemässä kukkia haudalle. Ei ole varmuutta ovatko kukat selvinneet istutuksen jälkeisestä hallaöitten jaksosta, ehkä käymme tässä joku päivä asian tarkastamassa. Leppävirralla käymme aina einehtimässä Nesteen huoltoaseman ravintolassa, siellä on oikein maittava seisova pöytä. Tällä kertaa kävimme myös Orinoron rotkossa, parisataa metriä pitkässä kallionhalkeamassa. Hieno paikka, oli vielä menneen talven lumiakin jäljellä. Hyvät pitkospuut helpottivat kulkemista.

Kuopio tanssii ja soi -festivaalia olen aikoinaan pääosin seurannut torin ilmaisesitysten kautta. Viime vuosina en ole jaksanut etsiytyä niittenkään äärelle. Joskus ehkä 1980-luvulla kävin asioikseni katselemassa yhden maksullisen esityksen Kuopion musiikkikeskuksella. Siellä tanssivat Islannin kansallisbaletin tanssiryhmä ja joku tanskalainen nykytanssiseurue. Jotain siitä muistankin. Tänä vuonna huomasin kohtuuhintaisen ja vain tunnin kestävän esityksen nimeltä Through the Grapevine. Käväistiin katselemassa se esitys, samalla saatiin vähän tutustua uuden Taidelukio Lumitin rakennukseen sisältäpäin. Kivoja seinäpintoja, jotka tuovat mieleen päreseinän. Hanna Vihriälän kaapuntilaisten lahjoittamista muovi- ja metalliesineistä koostama katosta roikkuva taideteos Sydän (2022) oli myös hauska nähdä läheltä. Tanssiesitys oli myös hauska, sitä kuvailtiin tanssijuhlien mainonnassa omituiseksi, mikä lienee mainoskikka. Minuun se joka tapauksessa tepsi, koska olen itse samaa sarjaa tyyliltäni. Kaksi vähäpukeista miestanssijaa mittaili toisiaan – sananmukaisesti. Keskivaiheilla esitys muuttui tanssilliseksi, jolloin meinasin nukahtaa. Sen sijaan tutkailevat ja lopun akrobaattiset osiot pitivät mielenkiinnon yllä. Suosionosoituksista ja innostuneista huudoista päättelin, että yleisö oli koko lailla toista kuin Kuopion teatterissa. Oli hauskaa!

Maaningan Huiluuruppeemilla en ollut käynyt kertaakaan aikaisemmin. Nyt tyttäreni oli siellä työnsä puolesta, joten jäin seuraamaan tapahtumia. Katselin hienon videon Maaninka Taivaalta. Elokuvan tekijä on Hannu Räisänen, mukana on paljon maaninkalaisia muusikoita, musiikki toimii mainiosti. Kuvaajana myös Aatos Karttunen, joka taisi napata kuvan minusta ja tyttärestäni. Niin ja oli siellä menevä historic miekkailu näytös ja erikoisen hyvää jazz-musiikkia ja komea rivi vanhoja traktoreita. Joo, ja kahvia ja pullaa, olisi ollut ruokaakin, mutta en ennättänyt. Kirjastossa kävin itsepalveluasiakkaana kirjastokortilla. Siellä oli Unto Eskelisen näköispatsas (kuvanveistäjä Pauli Saastamoinen, 1970-luku). Unto toimi opettajana Kuopion Puistokoulussa, hänen eräs vakioaiheensa ainekirjoitukseen oli ”Kerron kesälomastani”. Minä kävin yhtenä kesänä Olavinlinnassa ja Unto kirjoitti aineeni loppuun ”Onpa sinulla hyvät tiedot!” Maaningalla oli bensa tarjouksessa, joten imaistiin tankki täyteen.

Eilissä päivänä kävin vaimoni kanssa Kuopiossa. Ajettiin parkkihalliin kuten maalaisten on viisainta tehdä. Torilta ostettiin kukkia, sillä Kuopion haudalla ei ollut mitään kun viikko sitten siellä käytiin. Vaimo osti myös ison vaaleanpunaisen amppelikukan, kaikki saatiin kolmentoista euron huokeaan hintaan! Torilla oli kirppis, ostin sieltä kolme Lempi Pursiaisen kirjaa kympillä. Sitten einehdittiin, minä otin makkaraperunoita, vaimo muikkuja. Käväistiin Snellun puistossa, otin muutamia kuvia. Tavattiin tytärkin kadulla työhön rientämässä. Käytiin VB-valokuvakeskuksessa. Vaimo fotografeerasi minut Barsokevitschien ateljeessa. Kahvit nautittiin Pikku-Pietarin torikujalla. Siinä naapurissa ennen olleessa puutalossa asuin 1970-luvun alussa pari vuotta, silloin kun harjoitin kansakouluopintoja Puistokoulussa. Lopuksi käytiin Sokoksen S-marketissa. Ajatella, että siellä ei ollut isoja hajusteettomia pesujauhepaketteja! Enimmäkseen oli pieniä paketteja, sillä tavalla Kuopion keskustan muuttuminen sinkkulaksi taitaa näkyä?