Sokea kirjakauppias – uutta sorbiproosaa

Vuonna 2010 julkaistiin tuotteliaan kääntäjän Eero Balkin suomentama teos Sokea kirjakauppias, kuvailevana alaotsikkona uutta sorbiproosaa. Nyt sitten lukukierteeni viime vaiheissa poimin kirjan kirjahyllystäni ja vähän kerrassaan luin sen.

Kun 1980-luvulla kävin rupattelemassa silloisen tuttavani luona, otin kerran puheeksi vendikansan, joka mainitaan myös Ruotsin kuninkaallisten alamaisina. Mainitsin, että olisipas jännää, jos Euroopasta löytyisi vielä vendikansaa. Tuttavani tyrmäsi puheeni joutavana höpötyksenä. Tuolloin ei vielä kirjahyllystäni löytynyt Sokeaa kirjakauppiasta, mutta nyt tuo sokea piste Euroopan Herran kukkarosta on löytynyt.

Sorbit ovat Saksan itäisissä osissa (aiemmin siis DDR:ssä) Lausitzin (sorbiksi Lužica) alueella elävä länsislaavilainen kansa, jolla on oma kielensä, itse asiassa kaksikin: yläsorbi (Serbja) ja alasorbi (Serby). Sorbeja on noin 60000. Saksassa he puhuvat oman kielensä ohella saksaa. Puolan puolella sekä Tshekissä sorbit ovat sulautuneet pääväestöön. Yläsorbit asuvat pienemmillä paikkakunnilla, ovat katolisia ja ovat paremmin säilyttäneet identiteettinsä. Alasorbit ovat luterilaisia ja asuvat seuduilla, joissa on selkeä saksalaisenemmistö, jonka parissa monet sorbit ovat saksalaistuneet.

Puheena olevan kirjan alussa Eero Balk kuvailee sorbien kohtaloa ja kirjallisuutta sujuvassa puheenvuorossaan. Sen jälkeen luettavana on kolmeltatoista sorbikirjailijalta tekstejä, jotka on alunperin julkaistu vuoden 1990 jälkeisinä aikoina.

Róža Domašcyna: Mihin tästä kaikesta on? Esseessään kirjailija muistelee kielenkäyttöä menneinä aikoina ja pohdiskelee sorbikielten ja -kirjallisuuden nykynäkymiä. Domašyna kertoo miten nuorena näki sorbinkielisen kirjallisuuden kansallisen vaatimuksen ja saksankielisen kirjallisuuden määrän valtavuuden. Ruusuisessa kotiympäristössä kieltä on voinut käyttää, mutta monet kirjailijat käyttävät sen rinnalla saksaa. Hän kuvailee kielensä mahdollisuuksia unen salakielisenä viestinä, koettuina hetkinä, jotka saa parhaiten kiinni lapsen näkökulmasta.

Měrka Mětowa: Viimeinen satu. Häävierasten seksuaaliset toiveet ja pettymykset.

Měrka Mětowa: Retki paratiisiin. Krimhilda pääsee pienen poikansa kanssa Bukarestista Saksaan. Pojalle riittäisi kun saisi kaiken.

Dorothea Šołćina: Loittonevat renkaat. Maahantulijaa kiusataan rankasti.

Lubina ja Dušan Hajduk-Veljković: Sokea kirjakauppias. Nuori Florian opettaa sokeaa näyttelevälle työhönopastajalleen mihin suuntaan pistekirjoituksen maailmakin pyörii.

Róža Domašcyna: Onejm. Róža muistelee millaisiin muotoihin hänen nimensä on taipunut. (mjeno = nimi)

Róža Domašcyna: Kun halusin kirjakaupanmyyjäksi. Kertomus intohimoisesta lukuharrastuksesta ja työhaastattelusta Haus des Buches -kirjakaupassa.

Měrka Mětowa: Häpeä. Elojuhlat nostavat esiin perheen kaksikielisyyden ongelmat.

Lubina ja Dušan Hajduk-Veljković: Led Zeppelin. Mèrćin menee puolisonsa Luizan kanssa tyhjentämään isän asuntoa ja antaa Luizan heittää isän menneisyyden kierrätykseen.

Róža Domašcyna: Parantuminen. Kutittaa sieltä mistä voi raapia. Sorbinkielen puolestapuhuja kansattoman kansanparantajan tykönä.

Benedikt Dyrlich: Lintuhääjuju. Lyhyt kertomus mustavariksen ja harakan odotetuista, perinteisistä, mutta peruuntuvista häistä. Sorbisymboliikkaa.

Dorothea Šołćina: Mutkitteleva polku. Lisää sorbisymboliikkaa. Viheriä vesihiisi yrittää raivata auki päivittäin umpeenkasvavaa polkua.

Beno Budar: Ole iloinen, että olet olemassa! Mieleiseni teksti, joka perustuu paljolti vuoropuheluun. Marko elää äitinsä kanssa ja iloitsee kesälomasta, kunnes...

Měrana Cušcyna: Viimeinen keitto. Emilja saa paketin, jossa ei ole lähettäjän nimeä.

Benedikt Dyrlich: Raukka himoitsee omenaa. Omena, pyöräilyä ym. Lyhyt tarina, joka hurautti yli hilseeni.

Róža Domašcyna: Kohtaus kaksoisaltolle. Kertoja Cyna käy keskustelua riemumielisen itsensä (Kecin) kanssa. Tärkeässä osassa seudun ruskohiilikaivosten pöly ja lapsuus pioneeripaidassa, sorbiaatteita unhoittamatta.

Jěwa-Marja Čornakec: Kyyhkyllä on mustat jalat. Kertomus sijoittuu sosialismin aikoihin, mutta sen voi lukea vertauskuvana sorbikansan hiljaisesta hajoamisesta. Lora asuu vanhassa, joskus komeassa asuinrakennuksessa, joka rapistuu ja on päätymässä koitten ja rottien valtakunnaksi.

Benedikt Dyrlich: Komeljanttarin epäonnistunut synnintunnustus. Hieno kertomus, jonka voi tulkita kertovan sosialistisen järjestyksen jälkipyykistä tai sorbien keskinäisistä mieluiluista ja selkäänpuukotuksista. Sorbien lisäksi kyseeseen voivat tulla ketkä tahansa muutkin immeisolennot. Elämä on sumeampaa kuin hyvä tai paha, kyllä tai ei.

Jurij Koch: Violetti aika. Kovaksikeitettyjen dekkarien tapaan kirjoitettu hupailu, jossa kurkotetaan lähimenneisyyden karuihin aikoihin, jolloin kaikkia kytättiin ja uuteen aikaan, jolla on oma tapansa suhtautua menneisyyteen.

Měrka Mětowa: Korkokengissä Prahaan. Ilmeisen omakohtainen kertomus neitosen matkasta taiteilijaisän seurassa Prahaan. Taiteilijatapaamisia, vierailu Vendiseminaarissa.

Ingrid Hustetowa: Vanhan auton murheita. Valikoiman ainut alkuaan alasorbiksi kirjoitettu novelli. Vanha volkkari kertoo ajokunnostaan ja kuljettajastaan (omistajasta). Nainen ratissa kulahtaneella kulkupelillä aurinko konepellissä herättää huomiota.

Dorothea Šołćina: Pieni arkipäivän huviretki. Kääntäjä saa päähänpiston, joka lyhentää hänen hiuksiaan. Sujuvaa kerrontaa.

Lubina ja Dušan Hajduk-Veljković: Perintö. Hienostuneen hirtehisellä maulla rakenneltu kertomus nuoresta, kärsivällisestä miehestä, joka saa kauan odottamansa perinnön. Tykkäsin maidonerityksestä ja erityisesti loppukäänteestä.

Benedikt Dyrlich: Rajoilla. Rakastavaiset kaikessa lemmekkyydessään ylittävät rajan eikä siitä heidän päätään silitetä.

Měrka Mětowa: Sunnuntai sairaalassa. Sairaalan lohduton sunnuntaikierto ruuvaa potilaitten hermoja kireämmälle.

Fabian Kaulfürst: Kalmattaren silmät. Nuorisorikollisuutta, rakkautta ja kansanperinteistä kummittelua Budyšinissa (saks. Bautzen), yläsorbien tärkeässä, historiallisessa kaupungissa, joka on tapahtumapaikka useimmissa kirjan novelleissa.

Lubina Hajduk-Veljkovićowa: Sudenilma. Budyšinista käynnistyvä rakkaustarina, joka muuttuu talvisessa pimeässä kauhutarinaksi.

Lubina Hajduk-Veljkovićowa: Paternoster. Rikostarinain kirjoittaja joutuu sanaharkkaan fiktionsa päähenkilön kanssa.

Benedikt Dürlich: Saarnien alla marjassa. Karviaiset, saarnet, oravat ja noidan luudat, siinäpä tarinan ainekset poimittuna.

Kito Lorenz: Islantilaistyylinen satu. Tarinassa on Daniil Harmsin satujen tyyliä ja napakkuutta. Pitäisi varmaan lukea islantilaisia satuja. Tää on hyvä.

Kito Lorenz: Faladein häkki. Suullisesti esitettynä vaatisi varmuutta erinäisten sanojen lausumisessa. Makaaberi juttu kuten edellinen, mutta sen verran paksu, ettei tule paha mieli.

Kirjassa on 269 numeroitua sivua. Lopusta löytyy pieni luettelo paikannimistä sekä kirjoittajien lyhyt esittely. On sisällysluettelo myös ja kustantamon muitten kirjain nimiä.