Lauantaipäivänä käväisin vaimoni, tyttäreni ja hänen miesystävänsä kanssa katselemassa elokuvateatterissa elokuvan Mies ja alaston ase (The Naked Gun). Vuonna 2025 valmistuneen elokuvan ohjasi Akiva Schaffer, tuottajana Seth MacFarlane. Elokuva perustuu kolmeen aikaisempaan elokuvaan, joissa seurataan Frank Drebin -nimisen etsivän toilailuja. Nämä elokuvat perustuvat vielä aikaisempaan tv-sarjaan, jota en tunne, mutta jonka kuulemma asiantuntijat ovat katselleet.
Aikaisemmissa elokuvissa, jotka olen katsellut, Frank Drebiniä esittää Leslie Nielsen. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten juuri näistä Mies ja alaston ase -elokuvista sekä Hei, me lennetään! -elokuvista. Elokuvat edustavat vauhdikasta crazy-huumoria. Tämä uusin Alaston ase on valmistunut kolmisenkymmentä vuotta edellisen jälkeen, joten pääosaan on etsitty uusi jamesbond. Hän on Liam Neeson, joka tunnetaan toisentyyppisistä osista monista elokuvista. Hupaisan viittauksen Skotlannin historiaa kuvaavaan elokuvaan Rob Roy voi nähdä tämän elokuvan aloitusjakson huipentumana – ase ei sentään ole aivan alaston. Tämä uusi Frank Drebin on aikaisemman setämiehen poika eli Frank Drebin Jr. Myös muut poliisimiehet ovat saaneet poikansa seuraajakseen, kuten Drebinin työpari Ed – hänen osassaan touhuaa Paul Walter Hauser. Palkintoleidiä esittää Pamela Anderson, joka esiintyi pari vuotta sitten tv-sarjassa Baywatch. Roistojen pomona elokuvassa nähdään Danny Huston.
Yleensä tällaisia elokuvia kutsutaan uudelleenlämmitetyiksi ja tarkoitetaan sanoa, että johan tuo on nähty. Kuitenkin monet uudelleenlämmitetyt ruuat maistuvat jostain syystä paremmilta kuin eilenpäiväiset. Lihakeitot, makaronilaatikot ja kaalilaatikot saavat ytyä rasvankärystä ja saostuvat suussasulaviksi.
Toisaalta – jos haluaa kuvailla crazy-huumorielokuvia, voi eräs tapa olla huonon maun elokuva. Mikäli elokuvaa alkaa katsella aikaisempaa tuotantoa tuntematta, huono maku voi tökätä herkkään omaantuntoon tai johonkin sellaiseen. Mutta kun sitä osaa odottaa ja jättää moralisoinnin johonkin toiseen kertaan, ei hätkähtele turhia vaan nauttii alusta asti. Niin oudolta kuin Ameriikan meininki nykyään näyttääkin, sisältävät tällaiset elokuvat ylilyöntejä sellaisella momentilla, ettei tapahtumia voi ottaa tosissaan. Asiantuntijat, jotka ovat jo katselleet elokuvia edeltäneet sarjatkin, saattavat pitää elokuvan huumoria liiaksi vanhan kertauksena, mutta minä, kuten varmaan monet muutkin elokuvan katselijat, jotka eivät tunne elokuvan historiaa kohtaus kohtaukselta, ovat vain iloisia saadessaan katsella hyviä vitsejä. Vanhat vitsithän ovat parempia kuin pussillinen uusia. Sitä paitsi tämän elokuvasarjan crazy-huumori sisältää myös aimo annoksen parodiaa poliisifilmeistä, minkä monet niistä ansaitsevatkin.
Niin että kannattiko tämä käydä katselemassa? Vastaan: Kyllä. Käytiin päivänäytöksessä, joka alkoi siinä yhden tienoissa. Sali oli pieni, katsojia kymmenkunta. Penkkiin upposi kuin uneen, mutta kertaakaan en nukahtanut. Nauroin välillä niin, että piti ottaa silmäklasit pois ja pyyhkiä silmiä. Elokuvan puolivälin paikkeilla oli hupsu alppimajajakso, jonka aikana sai vähän rauhoittua. Jäätiin saliin loppuun saakka, kun haluttiin nähdä lopussa oleva vitsailu. Sitä ennen kuultiin Liam Neesonin esittämä lemmenlaulu. Elokuvassa myös Pamela Anderson esittää jazzlaulua. Ja kyllä häntä kelpaa myös katsella.
Kesto 85 min.
