Powered By Blogger

lauantai 20. syyskuuta 2025

Kuunnelmien naisia tärpätin katkussa

Ylen tuoreempien kuunnelmien osastoon lukeutuu kolme vuonna 2023 valmistunutta, noin tunnin pituista kuunnelmaa, jotka kertovat tunnetuista suomalaisista maalaustaiteen edustajista. Kyseiset taidemaalarit edustivat naissukukuntaa. Kirjoitan muutaman sanasen näistä kuunnelmista, jotka muodostavat Ylen mukaan taiteilijatriptyykin.

Minua kiinnostaa valo on Iira Halttusen kirjoittama ja Mirkka Kallion ohjaama kuunnelma Elin Danielson-Gambogista (1861 – 1919). Pääosaa esittää Manuela Bosco. Hänen lisäkseen tärkeässä osassa taiteilijatoveri Dora Wahlroosia esittää Sirpa Järvenpää. Kuten kaikki tämän taiteilijatriptyykin kuunnelmat, tämäkin sirpaloi aikaa, mikä on vakiintunut tavaksi kertovassa taiteessa jostain syystä. Se vaatii kuunnelman kuuntelijalta herpaantumatonta keskittymistä, sillä onhan hyvä tietää, kuka kuunnelmassa on äänessä ja missä ajassa. Elinin ja Doran puheet erottuvat toisistaan joten kuten, mutta onneksi paremmin saan selvän myöhäisemmässä ajassa Danielson-Gambogin maalausta tarkastelevasta tutkijasta, jota esittää ja Inkeri Wallenius ja hänen assistentistaan, jota esittää Henrika Nieminen.

Oli kiinnostavaa saada lopultakin jokin mieleenpainuva seikka, josta muistan Danielson-Gambogin erikoisen nimen. Hän oli naimisissa italialaisen taiteilijan, Raffaello Gambogin kanssa ja häneltä on peräisin rouvan nimen erikoinen loppuosa. Kuunnelmassa mainitaan usein Pariisi kuvataiteilijoitten jatko-opintojen seutuna. Kotimaassa opetusta on jakanut Adolf von Becker. Toinen tärkeä kotimainen tapaamispaikka ja inspiraation antaja on ollut taidemaalari Victor Westerholmin perustama Önningebyn taiteilijayhteisö Ahvenanmaalla. Myöhemmin tietysti Danielson-Gambogi oleskeli ja työskenteli paljon Italiassa. Kiinnostavaa oli myös saada kuulla, että tunnetussa työssä Päättynyt aamiainen, mallina on ollut taiteilijan sisar.

Kuunnelma on vuodelta 2023 ja sen kesto on 51 min.

Viimeinen taulu on Kirsi Porkan käsikirjoittama ja ohjaama kuunnelma Ellen Thesleffistä (1869 – 1954). Pääosan 79-vuotiasta Ellen Thesleffiä esittää Marja Packalén. Ellen asuu Lallukan taiteilijakodissa Helsingissä ja haaveilee vielä yhden taulun maalaamisesta. Mutta hän on kriittinen, hän osaa, mikä tahansa ei kelpaa. Hänen sisarensa Thyra hommaa Ellenille kotiapulaisen, nuoren Leenan, jota esittää Lumi Aunio. Nämä kaksi valtaavat shown Ellenin muistoissa kulkevilta nuorelta Elleniltä (Emilia Sinisalo) ja hänen toiselta sisareltaan Gerdalta (Meri Nenonen), joitten puheäänet muistuttavat liiaksi toisiaan.

Ellen on saanut päähänsä ajatuksen: ”Minä maalaan kuin jumala”. Asenne omaa taidetta kohtaan on liian vaativa, viimeisen työn on oltava loistelias. Nuori, kömpelö kotiapulainen huomauttaa, ettei kaikilla ole mahdollisuutta opeskeluun ulkomailla, ei ehkä minkäänlaisiin opintoihin. Lallukan taiteilijakodin ateljeeasunto on Leenan silmissä uskomaton ja niin muistaa Ellenkin ajatelleensa, kun taloon muutti pari vuosikymmentä sitten. Ellenin elämänusko hiipuu, liikutaan tosiaankin viimeisen rajan tuntumassa.

Kuunnelman asetelma toimii, uskoisin, että nuoren Leenan ja vanhan Ellenin keskinäisenä vuoropuheluna tarina olisi toiminut ilman ihmeempää aikajärjestyksen silpomista.

Kuunnelma on vuodelta 2021 ja sen kesto on 44 min.

Helene on nimeltään Helena Kallion Rakel Liehun vuonna 2003 julkaistusta, samannimisestä romaanista dramatisoima kuunnelma, joka kertoo Helene Schjerfbeckistä (1862 – 1946). Helena Kallio esittää itse Heleneä. Hänen äitiään esittää Heidi Krohn. Äänet erottuvat helposti toisistaan. Helena Kallio kuulostaa piristävästi erilaiselta kuin Laura Birn samaan romaaniin pohjautuvassa elokuvassa. Kuunnelma on vuodelta 2004.

Kuunnelman paras ansio on se, että Helenen ja hänen äitinsä lisäksi kolmantena hahmona kuullaan Juha Mujetta, joka esittää taidekauppias Gösta Stenmania. Kolmen hahmon kuunnelma pysyy kompaktina ja selkeänä. Helenen veljen Magnuksen kommentit luetaan kirjeestä.

Kuunnelman asetelma alkaa olla jo tuttu: Helene on köyhä taiteilija, joka asuu äitinsä kanssa Hyvinkäällä. Elämä on kituuttelua, vaikka Helene on opiskellut Pariisissa ja toiminut Helsingissä Taideyhdistyksen piirustuskoulun opettajana ja kaksi hänen merkittävää työtään on ostettu Ateneumin kokoelmiin. Lopulta onnekkaan sattuman kautta hänen työnsä päätyy taidekauppiaan nähtäväksi ja hän palkkaa Helenen maalaamaan tauluja hänen myytäväkseen. Helenen veli pyrkii lokkaamaan sisaren tulot perikunnan eli itsensä käyttöön, kunnes Helene saa huomautettua, että laki on tältä osin muuttunut ja rahat kuuluvat Helenelle.

Kesto 52 min.

Kiva taiteilijatriptyykki, Maria Wiik olisi myös kiinnostanut, samoin Amélie Lundahl ja Fanny Churberg. Saisiko heistä uuden trippelin?

 

Ellen Thesleffin maalaus Thyra Elisabeth (1892) HAMin näyttelyn julisteessa vuonna 2019.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti