Tällä kertaa kirjoittelen kahdesta elokuvasta, jotka ovat lennokkaita kumpikin omalla tavallansa. Molemmat perustuvat tositapahtumiin, joita ei sellaisenaan ole tapahtunut. Tai ei ollut ainakaan elokuvien valmistumisaikaan.
Matti Kassilan ohjaama, vuonna 1951 valmistunut Radio tekee murron kertoo radiotoimittajan huimasta ajatuksesta. Toimittaja päättää murtautua taidemuseoon aikeenaan nauhoittaa selostus murtovarkaudesta, jonka hän muka tekisi. Tämä pohjautuu sikäli tositapahtumaan, että Yleisradion radiotoimittaja Usko Santavuori todella toteutti tekaistun murtovarkauden radioliikkeeseen ja nauhoitti tapauksen. Isäni joskus muisteli Santavuoren vastaavanlaista nauhoitusta laskuvarjohypystä, johon siihenkin viitataan elokuvassa.
Elokuvan radiotoimittaja on nimeltään Toivo Teräsvuori ja häntä esittää Hannes Häyrinen. Tämä on mielestäni hänen paras elokuvansa. Häyrinen sai osastaan Jussi-palkinnon. Hänen suorituksessaan on juuri sitä hupatusta ja hökellystä, josta Häyrinen tunnetaan. Tavaratalokohtaus, sitä edeltävä pakeneminen poliisin tiloista ja takaa-ajo kaupungin kaduilla ovat elokuvan parasta antia. Niissä Häyrinen pääsee esittämään liikunnallista osaamistaan. Samaa vielä lisää tavoittavat kohtaukset ravintoloissa ja rautatieasemalla. Kohtaukset on leikattu ripeästi eteneviksi, mikä lisää vauhdikkuuden tuntua. Sivuosien esittäjät maalaavat kaupungista elävän näköisen tapahtumapaikan. Matti Kassilan vaimo, Aino Mantsas tekee aivan ihastuttavan suorituksen ravintola Tornin tarjoilijana, Kassila itse nähdään hotelli Tornin portieerina. Toimittaja Teräsvuoren palkintonaista Eilaa esittää Ritva Arvelo, joka on varmaan viehättävimmillään juuri tässä elokuvassa. Elokuvan konna, Mister Knickerbocker on hurmaava taidevaras, joka ei tee pahaa niille, jotka joutuu hetkeksi vangitsemaan. Hänen osassaan nähdään Kunto Karapää. Poliisietsivää näyttelee tunnetulla jämerällä tavallaan Kullervo Kalske.
Kesto 91 min.
Meidän poikamme ilmassa – me maassa on vuonna 1934 valmistunut juonellinen elokuva, joka esittelee Suomen ilmavoimien toimintaa ja kalustoa. Erkki Karu oli elokuvan tuottaja, ohjaaja, käsikirjoittaja ja leikkaaja. Pääosaa, lentäjäluutnantti Kurkea esittää Joel Rinne.
Elokuva on jo melko vanha ja ajan silloittama, jotenka puheäänissä on paikoitellen ylimääräistä värinää. Se luo tietysti oman tunnelmansa, mutta tekstityksellä sanoista saa hyvin selvän. Katselin tätä elokuvaa pullakahvien ääressä, alun nähtyäni nukahdin puoleksi tunniksi, mutta sain ihan sujuvasti juonesta kiinni. Kun nukahdin, lipuivat hakaristitunnuksin varustetut kaksitasot veteen ja kiihdyttivät siitä ilmaan. Tämä sopi mainiosti näillä seuduin meneillään olleitten hornet-harjoitusten äänimaisemaan.
Maisemista puheenollen elokuvassa suoritetaan lentokilpailu, jonka yhteydessä esitetään hienoja ilmakuvia Haminasta ja Viipurin linnasta. Sen jälkeen aloitetaan elokuvan romanttisempi puoli, kun lentokoneeseen tulee moottorivika ja se joutuu laskeutumaan järveen jossain päin Suomea. Järvessä sattuu olemaan pulikoimassa kaunis nuori nainen (Martta Kontula) muodikkaassa uima-asussa. Hän kyselee, eikö Suomen järvissä enää saa uida rauhassa? Tällaisia ei hornet-aikana enää kukaan kysele, paitsi ehkä minä. Syntyvästä romanttisesta kohtauksesta voisi jollekin tulla mieleen Veit Harlanin ohjaama saksalainen elokuva Opfergang (1944). Ihastus syttyy, joskin Kurki lehahtaa takaisin taivaalle kilpailua jatkamaan.
Elokuvan vakavampi puoli käsittelee kuumehourailua, jonka aikana Kaarlo Angerkosken esittämä väestönsuojelutarkastaja näkee edessään tulevan suursodan totaalisen puolen, eli lentoasein kaupunkeihin ja sitä tehen sitten siviiliväestöön kohdistuvan tuhoamistyön. Tätä kuvataan tarkastelemalla vihollisen Suomeen tekemän hyökkäyksen aiheuttamaa sekasortoa. Jo elokuvan alkupuolella on kuvattu millaista tuhoa eripainoiset pommit pystyvät tekemään suojaamattomille rakennuksille vaikkeivät niihin edes osuisi. Loppuosassa havainnollistetaan sitä miten siviiliväestön on toimittava ilmahyökkäyksen aikana. Edellisen suursodan vaikutteet ilmenevät kaasuaseen käytössä, muuten näkymät vaikuttavat tulossa olevan kannalta valitettavan uskottavilta. Tämä kaikki siis esitettiin suomalaiselle yleisölle jo kuusi vuotta ennen toista maailmansotaa. Se vaikutti varmaan maanpuolustushenkeen, mutta ei ehkä niinkään aseistuksen hankintaan.
Kesto 121 min.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti