F. E. Sillanpää (1888 – 1964)
kirjoitti nuoremmuuttaan lyhyitä kertomuksia useamman kokoelman.
Luin hänen kertomuksistaan kootun valikoiman nimeltä Piika ja
muita kertomuksia. Valikoiman toimitti Hannu Mäkelä ja
se ilmestyi vuonna 1978. Kirja sisältää yhteensä 20 kertomusta
kuudesta eri kokoelmasta, jotka ilmestyivät vuosina 1917 – 1928.
Ihmislapsia elämän saatossa
(1917):
Kodin helmasta. Koskettava
kertomus kovapintaisen nuorukaisen itsenäistymisprosessista.
Työteliäät vanhemmat saavat jäädä mökkiinsä kupajamaan, kun
poika lähtee maailmalle.
Piika. Sanni kohtaa ylioppilaan,
saa tältä kultarahan, tekee lapsen, päätyy piiaksi, herää
tansseissa tajuamaan missä mennään, mikä seikka asettaa mielen
koetukselle.
Vanhan Siinan vierailu. Siinaa
itkettää, kun maailma kiinnostaa opiskelijapoikaa enemmän kuin
vanha äitimuori. Siinapa kettää kuitenkin lohtua luonnon helmasta.
Tästä katkelma:
Ja luonnon voimakas alkuhenki
tuudittelee häntä yhä syvemmälle siihen ajattomuuteen ja
asiattomuuteen, joka kaikessa olevaisessa on pohjimmaisena, ja jonka
täällä tajuaa heti tultuaan, mutta joka metsänlaidassa jo rupeaa
hukkumaan ajan ja asian aallokkoon.
Niinkuin huhtikuun päivä – .
Alaotsikko Maisemapiirroksia. Sillanpää kuvailee
sanallisesti miltä keväällä näyttävätten koivikko, haavikko ja
pajukko eri valoissa.
Rakas isänmaani (1919):
Aviopuolisot. Vahvalla
näkemyksellä ladattu, vuoteen 1916 sijoittuva kuvaus työläisperheen
saamattomuudesta oman elämäntilansa kohentamiseksi, vaikka
mukuloita on kuin hiiriä.
Enkelten suojatit (1923):
Johdannoksi. Sillanpää
muistelee lapsuuttaan onnellisena aikana. Kuvaus on tehty pääosin
pienen pojan näkökulmasta. Lopussa Sillanpää kertoo menevänsä
joskus lapsuutensa purovarteen vanhan myllyn paikkeille ja
vuntierailevansa kaiken katoovaisuutta.
Kemppasen mukulat. Köyhäinapua
nauttivan perheen kesäiset päivät sisältävät auringon lämpöä,
selkäsaunan, vatsanväänteitä heinäpellolla ja naapurien
yksimielistä ylenkatsetta.
Lumituisku. Pienen tyttösen
yksinäisiä kuvitelmia tuiskun aikana.
Muuan Tellervo-niminen.
Hyväoppinen ja raikeaääninen, mutta ikuisesti
hajanainen huutolaistyttö Tellervo saa kokea kovia itseään
parempien keskuudessa. Minäkin muuten sairastuin keuhkokuumeeseen
kastuttuani sateessa, nykylääkkeet minut pelastivat.
Koulu. Aluksi väläytellään
vastoinkäymisiä ja vaikeuksia, mutta edetessään kertomus asettuu
koulukuvaukseksi.
Maantieltä maantielle.
Minäkertoja ottaa talouteensa apulaiseksi 13-vuotiaan tytön, joka
varastaa markan ja kymmenen penniä ja joutuu takaisin taipaleelle.
Kertojan lujat itsesyytökset tuntuvat oikeutetuilta ja tarina
valitettavan todelta.
Maan tasalta (1924):
Vanha valtias. Talolliset
voittivat sodassa torpparit, mutta maat jaettiin siitä huolimatta.
Pärsän vanhaa isäntää tämä kyrsii.
Erään talollisen jouluaatto.
Miina-mummosta tuli talollinen torpparilain ansiosta, mikä teki
seudun talolliset nyreiksi. Jouluaattona Miina hilpaisee kerjuulle
tyttärentyttären kanssa.
Erään isän kuolema. Suutari
jää kiinni pirtukanisterin kanssa, mikä osoittautuu
kohtalokkaaksi.
Paluu. Alaotsikkona Historiallinen kertomus vuodelta 1920. Mies palaa kotiin
vankileiriltä, käsi löytää tutuimman ovenrivan, mutta keitäs
sen oven takana on?
Muuan mies. Muuan mies asuu
vanhan äitinsä kanssa torpassa. Yhdessä he hoitavat taloutta
siivosti, vaan mitenkäs käypi, kun äitistä aika jättää?
Töllinmäki (1925):
Talon tytär. Kartanon
kaunistuksen ei erityisen kiinnostava kohtalon päivä.
Viimeinen näytös. Tämän
hienon novellin olin lukenut jo aiemmin, se on edelleen mainio kuvaus
sisällissodan rujoista jälkikiemuroista. Suosittelen.
Rippi (1928):
Hyödyllinen palvelija eli Juhdan
vaiheet. Hevoinen on myös saanut osansa sisällissodan
loppunäytöksistä, jotka ainakaan minua eivät tässä tapauksessa
ihmeemmin kiehdo.
Unelma joulusta. Unelma on kyllä
sopiva sana. Nukkuneen rukous on myös aika sopiva. Mutta
joulusaunalle pojot.
Näissä Sillanpään varhaisissa
kertomuksissa kuvataan paljon torppareitten ja vastaavien pieneläjien
niukkaa taistoa puutetta ja muuta nälkiintymistä vastaan. Tässä
taistossa useampi keino on sallittu ja yleisesti hyväksytyt keinot
on usein aikoja sitten käytetty. Ihan viimeisen päälle roisia
toimintaa ei silti esiinny yhtä novellia lukuunottamatta.
Kirjassa on 240 sivua ja sen
läpilukeminen sujui muutamassa päivässä.
Minullakin on nyt Sillanpäätä luvussa, Hurskas kurjuus, mutta näihin lyhyempiin kertomuksiin en ole tutustunut vielä. Romaaneja olen lukenut useamman.
VastaaPoistaMinulle tämä oli ensimmäinen Sillanpään teoksista. Lähinnä olen katsellut elokuvia, jotka on soviteltu hänen kirjoistaan. Mutta hyvä että tämäkin on nyt luettu.
Poista