Skiftesvik on taitava kertoja. Hänen
novelleissaan on alku, keskikohta ja loppu, eikä paperinmaku
häiritse läheskään aina. Sitä paitsi aiheet vaihtelevat
parhaimmillaan ihan kiitettävästi. Se mikä vähän häiritsee, on
perisuomalainen ankeuden ilmapiiri, joka tunkee silmille kautta
linjan. Huumori on yleensä hurttia, kansanomaista tasoa, silloin kun
sitä esiintyy. Hauskin tarinoista on nimeltään Valtuuskunta.
Se olikin minulle tv:stä tuttu. Tv-elokuvan pääosista muistan
Hannu Huuskan ja Martti Silvennoisen. Pistän tähän pienen
katkelman novellista, kun se niin lämpimästi sisintäni koskettaa:
Ukko alkoi selittää: – Silloin, kun
minä olin viimeisiä aikoja valtuustossa, nämä seutuliitot
perustettiin, kun piti saada herrojen penskoille työtä eikä niistä
mihinkään oikeaan työhön ollut. Kaikista ei voitu tehdä
poliiseja. Ne ovat aivan turhia virastoja, joihin kootaan laiskoja
ihmisiä suojatyöhön.
Myös kokoelman niminovellin olen
joskus tv:stä katsellut. Muistikuvani mukaan tv-elokuvassa tunnelma
oli vankempi ja koskettavampi kuin novellissa.
Kirjan ensimmäinen novelli, Aavistaja,
on neljään lukuun jaettu kertomus ja se on minusta kirjan parhain.
Siinä olisi ainesta tv-elokuvaksi, liekö sitten jo sellaiseksi
sovitettukin? Novelli antaa myös aavistaa, että Skiftesvikiltä
voisi jonain päivänä irrota pitempikiäkin, ehkä romaanin
pituisia kertomuksia. Näin on nähtävästi käynytkin. Tämän
kirjan novellit taitavat kirjailijan mielestä olla kuvailevan
alaotsikon mukaisesti Lyhyttä proosaa.
Kirjassa on 236 sivua ja luin sitä
nelisen päivää. Tosin eilen kävin Maaningalla ja Kuopiossa, mistä
tulin niin väsyksiin, etten jaksanut lukea sivuakaan.
Kannattaa lukea Skiftesvikin viimeisin, Valkoinen Toyota vei vaimoni, jossa myös sivutaan lapsen mentystä, joka tapahtui perheessä.
VastaaPoistaSkiftesvikin Viltteri ja Mallu -novellikirja on niin hauska, että ilmeisesti on jonkinlainen faniklubi, joka toistelee Viltterin repliikkejä kuin Matti Nykäsen viisauksia. Näiden novellien pohjalta on tehty tv-elokuva Katsastus, jota on näytetty monesti uusintana. Vesa Vierikko on aivan mahtavan hyvä Viltteri.
Kiitos asiaan paneutuneesta kommentistasi!
PoistaTämä Viltteri-hahmo esiintyy tosiaankin kahdessa peräkkäisessä novellissa tässä kirjassa. Täytyy valitettavasti todeta, etten pitänyt niistä tarinoista. Niinikään valitettavasti minulle tuli jotenkin mieleen mainitsemasi tv-elokuva Katsastus, jota en ole koskaan kyennyt kokonaan katselemaan. En pidä semmoisesta tuskastuttavasta sähläämisestä, josta ei oikein tiedä onko kyseessä komedia vai draama vain jokin muu. Viltterin vierailua Mallun luona kuvaava novelli Näprääjä ei minusta ole ainakaan hauska. Novellin aihe on ihan hyvä, mutta käsittelytavassa on minun mielestäni jokin vinossa. (Olisin tässä nyt vähän tosikko... Sori!)
Et sinä kyllä mikään tosikko ole - todellakaan! Päinvastoin.
PoistaMinä vain menen Viltteri-hahmon mukana täysillä junttihuumoriin. Jos joku muu näyttelisi Viltteriä, niin ehkä en pitäisi siitä hahmosta, mutta reppana Vesa Vierikko on niin rakastettava.
Mutta kokeile tuota Skiftesvikin viimeisintä, Valkoista Toyotaa. Se on vakava, surumielinen elämäkerta, ihan erilainen teos häneltä. Minä luulen, että pitäisit.
Kun muistelen tarinoita, joissa Viltteri on mukana, vaikuttavat ne tosiaan aika karrikoiduilta, ehkä olen lukenut ne väärällä jalalla? Tosin Näprääjässä aihe ei kyllä naurata minua yhtään.
PoistaValkoisen Toyotan merkitsen muistiin. Ehkä joskus voisi järjestää itselleen Toyota-aiheisen lukukimaran? Arja Tiaisen runoja otsikolla Tää Tojota ei lähe liikkeelle ja vertailun vuoksi Tarja Leinosen romaani Toivo kulkee Datsunilla. Mitähän Mazdasta tai Mitsusta löytyisi?
Tää Tojota ei lähe liikkeeelle - KIITOS, että muistutit! Minä haluan lukea sen uudelleen. Arja Tiainen on niin hyvä!!!
PoistaKeräsin jo listan, jolle tuli kuusitoista autoaiheista kirjaa. Sitäkin pitäisi vielä karsia tai sitten varata kolme kuukautta lukuaikaa. Tosin kirjoista kaksi on entuudestaan tuttuja, mutta ne voisi silti lukaista uudestaan.
PoistaArja Tiaista en ole vielä ehtinyt lukea, mutta mainittu kirja voisi olla ihan hyvä näin alkuunsa.
Alku, keskikohta ja loppu, kuulostaa minulle novelliallergia-oireiselle sopivilta novelleilta. Skiftesvik on ollut pitkään luettavien listallani, mutta jostain syystä en saa hänen kirjojaan kirjastosta kotiin saakka. Olen hypistellyt niitä useampaan kertaan, mutta laitan ne aina hyllyyn takaisin lainaamatta.
VastaaPoistaMiksikäs ei tätäkin. Luullakseni keposampaa luettavaa kuin Hyryn kirjat. Eikö tämä ole sieltä Pohjois-Pohjanmaalta tämä Skiftesvik myös? Itse tunnen nyt vasta tämän yhden kokoelman. Kirjoittikohan Skiftesvik aikoinaan Nyyrikkiin? Mummoni luki Nyyrikkiä vuosikausia. Varastosta löytyi aikamoinen kasa vuosikertoja, sinne ne taisivat jäädäkin.
PoistaSkiftesvik tosiaan on Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin, Haukiputaan Martinniemestä käsittääkseni. Tuosta Nyyrikki-taustasta minulla ei ole tietoa.
Poista