Kuntouttava työtoiminta

Kirjoitan tällä kertaa omista työasioistani tai jostain sen tapaisesta. Olen nimittäin ollut nyt noin kuukauden ajan kuntouttavassa työtoiminnassa täällä Siilinjärvellä. Kesäkuussa tulin saaneeksi ansiosidonnaista päivärahaa täydet 500 päivää, joten putosin työmarkkinatuelle. Yritin siinä hätäpäissäni toimia puhelinmyyjänä. Sain viiden päivän kokopäiväisestä työnteosta tuloja noin 70 euroa. Katsoin viisaimmaksi lopettaa. Sitten jännitin kolme ja puoli viikkoa sitä, saanko te-toimistosta karenssin. En saanut. Täytyy muuten sanoa, että olen oppinut jännittämään aika rennosti.

Koska en myöskään saanut työtä valtion työllistämisrahoilla, pyysin päästä vaikka kuntouttavaan työtoimintaan. Pyyntööni suostuttiin. Tutustuin samalla kertaa uuteen te-toimiston virkailijaan sekä käsittääkseni kunnan sosiaalitoimistossa palvelevaan työtoiminnan ohjaajaan. He ehdottivat, että menisin Vapaaseurakunnalle kokeilemaan työntekoa. Hyväksyin ehdotuksen.

Kuntouttava työtoiminta on mainittu pari kertaa viimeisimmän kuukauden sisällä tv:n ajankohtais- tai uutisohjelmissa. Ensiksi joku asiantuntija kuvaili kuntouttavaa työtoimintaa järjestettävän niitä kaikkein vaikeimpia tapauksia varten (työllistymisen kannalta vissiin?). Toisella kerralla näkökulma oli myönteisempi, sillä kuntouttavan työtoiminnan ja työharjoittelujen arveltiin olevan niitä toimenpiteitä, joihin on varminta päästä. Kuntouttavan työtoiminnan kuntouttava vaikutus elämässäni on ollut ilmeinen, sillä olen lukenut kirjoja paljon vähemmän kuin kuukautta aikaisemmin. Lisäksi saan kultakin toimintapäivältä yhdeksän euroa puhtoiseksi sekä 4,80 euron suuruisen korotuksen Kelan maksamaan työmarkkinatukeeni (ilman korotusta 32,80 euroa). Ihmettelen, ellei kyseistä toimenpidettä käytetä runsain mitoin jo näillä rahallisilla kannustimilla. Minä olen tehnyt kolmena päivänä viikossa neljän tunnin päivän (klo 8 – 12) ja sitä tehden olen saanut korjattua kuukausiansioitani reilulla satkulla.

Olen nyt ollut noin kuukauden Siilinjärven Vapaaseurakunnalla kuntouttavassa työtoiminnassa. Jokapäiväisiin tehtäviini on aamuisin kuulunut jaettaviksi lahjoitettujen elintarvikkeitten noutaminen kaupoista sekä kirpputorin lattian imurointi ja luuttuaminen ennen kymmentä, jolloin kirppari aukaistaan. Sen jälkeen on ollut vuorossa erilaisia puuhia, joista tavallisimmaksi on muodostunut lehtien lakaisu sen kiinteistön pihalta, jossa Vapaaseurakunnalla on tilat vuokrattuna. Olen myös pari kertaa osallistunut nk. ruokakirkon valmisteleviin tehtäviin. Ruokakirkko on helluntaiseurakunnan tiloissa järjestettävä hartaustilaisuus, johon osallistuville tarjotaan lopuksi lämmin ateria. Minä olen voidellut voileipiä ja kuurannut pari paistoastiaa. Viime perjantaina söin myös vähän lihakeittoa ja nautin puolitoista kupillista kahvia.

Koska tekemistä rupesi olemaan vähänlaisesti, pyysin saada jotain muuta toimintaa. Ensi viikolla menen Harjamäen lakkautetussa mielisairaalassa toimivaan työpajaan tekemään puutöitä. En tosin koskaan ole osannut tehdä mitään puutöitä, mutta ei kai se haittaa? Saan vielä rahat valttikorttiin, jotta voin liikkua linjabussiautolla Siilinjärven alueella. Toivottavasti ensi vuoden puolella Suomen taloudessa löytyy taas niitä työllistämisrahoja, ettei tarvitse enää kolmanteen työtoimintapaikkaan hommautua.