Maahanmuutto

Sydney 1973

Olen lukenut heinäkuusta lähtien kolmetoista kirjaa, joissa aiheena on maahanmuutto tai jotka välittävät lukijalle maahanmuuttajien kuvauksia niin kirjoittajan vanhasta kuin uudesta kotimaasta. On loppulitviikin aika. Lukemani kirjat lukemisjärjestyksessä ovat:

Sama taivas eri maa – maahanmuuttajan tarina – Suomeen muuttaneitten kokemuksia kotimaastaan ja muutostaan Suomeen

Vesa Oja: Finglish – valokuvakirja amerikansuomalaisten nykypäivästä

Marjatta Yli-Olli: Almalla on kaikki oorait – Pohjanmaalta Amerikoihin lähteneitten perheitten muistoja

Ritva Laitinen: Kadoksissa: identiteetti! – Ruotsiin 1960-luvulla lähteneen opiskelijatytön tarina

Aappo I. Piippo: Mustat laulut – tunnetun sanoittajan Ruotsissa syntynyt esikoisrunokokoelma

Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti – intialaisten maahan(tai maassa-)muuttajien elämää novelleissa

Silta – Suomalaisten siirtolaisten elämää Ruotsissa – tositarinoita suomalaisista maahanmuuttajista, jotka ovat löytäneet voimaa uskosta

Antti Jalava: Asfalttikukka – romaani aloittelevasta kirjailijasta, jonka sisässä elää kirja kahden maan väliin vajoavasta miehestä

Susanna Alakoski: Hyvää vangkilaa toivoo Jenna – romaani sopeutujasta ja hänen sopeutumattomasta veljestään

Martta Matinlompolo: Ken tietäis huomisen – äidin ja tyttären pakomatka Suomesta rautatehtaan työläisiksi Ruotsiin

Olavi Koivukangas: Suomalainen siirtolaisuus Australiaan toisen maailmansodan jälkeen – haastattelututkimus suomalaisten Australiaan muuttaneitten keskuudessa

Hannu Ylitalo: Raukat menköhöt merten taa – romaani suomalaisen kumitehtaan työläisen elämän tiestä Ruotsissa

Marianne Alopaeus: Ruotsin pauloissa – suomenruotsalaisen kirjailijan näkemys ruotsalaisesta yhteiskunnasta

Kirjoja kuvailevat luonnehdinnat ovat ketjukolaajan väsäämiä.

Nämä kirjat voisi ryhmitellä eri tavoin esimerkiksi kirjoittajan sukupuolen, kohdemaan, tyylilajin tai julkaisuajankohdan mukaan. Haluan tässä kuitenkin käyttää vain yhtä jaottelua, jonka koen merkitykselliseksi maahanmuuton itsensä kannalta.

Sydney 1973

Maahanmuutto on maailmanlaajuinen ilmiö, joka pelkästään fyysisestikin liikuttaa miljoonia ihmisiä – puhumattakaan niistä liikutuksen tunteista, joita se herättää niin maahanmuuttajissa itsessään kuin heidän omaisissaan. Tutkimatta tilastoja uskallan väittää että maahanmuuttajien enemmistö koostuu yleensä köyhistä, vähän koulutetuista ihmisistä. Olavi Koivukangas viittaa kirjassaan Ruotsiin muuttaneita suomalaisia käsittelevään tutkimukseen, jossa arvellaan, että maahanmuuton laukaisevana tekijänä on pikemminkin pakko muuttaa (= huonot olot kotimaassa) kuin pelkkä seikkailunhalu. Silti Australiaan muuttaneitten suomalaisten osalta oli jo 1970-luvulle tultaessa havaittavissa seikkailunhalun kasvava merkitys muuton syynä. Näihin ristiriitaisiin syihin perustuen haluan jakaa lukemani kirjat niissä kuvattujen maahanmuuttajien osalta kirjoihin, joissa maahanmuuttajat ovat etupäässä

A) köyhiä ja huonosti koulutettuja,
B) hyvin toimeentulevia ja koulutettuja,
C) molempiin ryhmiin kuuluvia.

Ryhmään A luen kuuluviksi seuraavat kirjat:

Almalla on kaikki oorait, Mustat laulut, Ken tietäis huomisen, Koivukankaan tutkimus, Raukat menköhöt merten taa. (5 kirjaa)

Ryhmään B kuuluvat:

Kadoksissa: identiteetti!, Tämä siunattu koti, Ruotsin pauloissa. (3 kirjaa)

Ryhmään C luen kuuluvaksi:

Sama taivas eri maa, Finglish, Silta, Asfalttikukka, Hyvää vangkilaa toivoo Jenna. (5 kirjaa)

Chifley Square Fountain, Sydney 1973 (nykyään purettu)

 

Jako ei ole sikäli tarkka, että Koivukankaan tutkimuksessa Australiaan muuttaneitten joukossa on myös kouluja käyneitä, mutta selkeänä vähemmistönä, joittenkin toimeentulo Suomessa on myös ollut kohtalainen. Jhumpa Lahirin novellien kaikki muuttajat eivät ole hyvin toimeentulevia eivätkä koulutettuja. Finglishissä suurin osa kuvatuista amerikansuomalaisista on luultavasti lähtöisin varsin vähän koulutetuista perheistä. Sillassa enemmän koulutettuja ovat kirkon työntekijät. Jalavan ja Alakosken kirjoissa osa hahmoista on hankkinut koulutusta Ruotsissa, osa ei. Suomeen muuttaneitten ihmisten tilannetta kuvaavassa kirjassa Sama taivas eri maa vaikuttaa balanssi siltä, että tulijat ovat enimmältä osin koulutettuja, mutta harvemmin hyvin toimeentulevia.

Koska minulla ei ole mitään tilastolaskennallista ohjelmaa enkä sellaista osaisi käyttääkään, joudun hämärtämään sanottavaani 1970-luvun joukko-oppia hyväksikäyttäen. Isojen ihmismassojen liikkeitä tarkastellessa sumea logiikka on parviälyäkin paremmin paikallaan.

Joukko-opillisen kaavion on tarkoitus osoittaa, että suurin osa maahanmuuttajista vielä sentään kuulunee ryhmään A tai sen lähiseutuun (A υ C). Hyvin koulutetut ja toimeentulevat maahanmuuttajat ryhmässä B saavat myös seuraansa osan ryhmään C kuuluvista (B υ C). Osa C-ryhmän alkioista jää välimaastoon. Suhde on kuitenkin selkeä: maahanmuuttajien pääosan muodostanevat edelleen vähän koulutetut ja köyhät ihmiset. Elämyshakuiset seikkailijat sekä opiskelijat yms. ovat vielä vähemmistönä.

Voiko tällä perusteella sitten sipaista jotain näppituntumaa maahanmuuttoon? Miksei voisi? Eihän tässä ole kyseessä mikään tutkimus, mikään vakavasti otettava selonteko ei varsinkaan. Hakoteille eksyminen on siis täysin sallittua, jopa etukäteen pelättävissä – kuten maahanmuutossakin. Joukko-opillisen kaavoitukseni perusteella maahanmuutto näyttäisi olevan muutoksen tilassa. Pakon edessä kodistaan lähtevien mukaan ja matkaan lyöttäytyy yhä enemmän niitä, joitten motiivina on laajasti käsitettävä seikkailunhalu.

Tämä ei toki tarkoita, että maahanmuutto olisi muuttumassa harrastetasoiseksi toiminnaksi. Toivon, ettei kukaan maahanmuutosta niin ajattelisi. Maahanmuutto on valtava elämänmuutos, johon sisältyvät suuret riskit. Lukemani ja oman järkeni perusteella maahanmuuton riskejä pehmentää kaikkein eniten kiinteä parisuhde. Neuvoni maahanmuuttajalle kuuluu: ”Mene naimisiin, nuori mies, mene naimisiin!” Ja mikäli mahdollista, myös pysyttele naimisissa, sillä maahanmuuttajan ei ole hyvä olla yksin.

Elämän puu on meille annettu, jotta sitä hoitaisimme ja vaalisimme. Vaikka puu tunnetaankin hedelmistään, on tehtävämme pitää huolta myös puun juurista, niin että se puu reippaana pysyisi ja tuottaisi sitä mitä nyt puut tuottavat.

Maisema väliltä Sydney - Brisbane

 Valokuvat otti veljeni maahanmuuttajana Australiassa.