Marianne Alopaeus: Ruotsin pauloissa

Marianne Alopaeus (1918 – 2014) kirjoitti vuonna 1983 julkaistun teoksen Drabbad av Sverige. Kirjan suomensi Elvi Sinervo ja se ilmestyi vuonna 1984 nimellä Ruotsin pauloissa. Suomennoksen tarkasti Simone Alopaeus-Aarnio.

Marianne Alopaeus oli suomalainen, ruotsinkielinen kirjailija, joka vuonna 1973 muutti Ruotsiin ja eli siellä ruotsalaisen miehensä kanssa. Sitä ennen Alopaeus oli oleskellut myös Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Kirjassaan Ruotsin pauloissa hän kertoo kokemuksistaan kaikissa näissä paikoissa sekä lapsuudestaan ja nuoruudestaan Suomessa. Vaikka kirjan pääpaino on Alopaeuksen näkemyksillä ruotsalaisesta yhteiskunnasta, hän käy kirjassaan läpi aika runsaasti omaa ja sukunsa historiaa. Osansa Suomen aikojen muisteloissa saavat ainakin suomenruotsalaisuus, luokkayhteiskunta, kesät Pohjanmaalla ja Karjalan kannaksella, jopa Helsingin pommitukset sota-aikaan. Alopaeuksen kerronta etenee logiikalla, joka jää minulle avautumatta, mutta kerrottavaa hänelle joka tapauksessa riittää. Tekstistä pieni katkelma:

Minä en voi sille mitään että näen mitä näen.

Minun Suomeni ja minun Ruotsini eivät ehkä mitenkään muistuta muiden Suomea tai Ruotsia. Toivon kuitenkin, että niin olisi – että edes yksi ainoa näkisi samalla tavalla.

Ei voi valita mitä näkee.

Yhtään pilailematta totean, että minun ja Marianne Alopaeuksen erona on edellä olevan katkelman perusteella ainakin se, että minä toivoisin nähneeni kaiken väärin ja että minun subjektiivinen totuuteni olisi valhetta. Sillä jos se mitä elämästä näen on totta, ei Jumalankaan kannata tahrata näppejään minua auttaakseen. Ja kuten Alopaeus kirjassaan en minäkään puhu tässä pelkästään Suomesta tai Ruotsista.

Alopaeus tekee kirjassaan havaintoja, jotka ovat paikoitellen hätkähdyttäviä. Ruotsalainen hyvinvointiyhteiskunta vaikuttaa ylhäältä kontrolloidulta kansalaisten ohjailulta. Ruotsin kolmikannan tuntuvat muodostavan ammattijärjestö, sosiaalidemokraatit ja byrokratia. Kansalaisten tehtävänä on ennen muuta maksaa veroja. Yhteiskunta huolehtii kansalaisista lastenhoidosta ja koulutuksesta vanhustenhoitoon ja aina yhtä laitosmaisesti ja organisoidusti. Yhteiskunta tietää kaikki jutut paremmin. Silti ruotsalaiset ovat tyytyväisiä maahansa, kuten toisesta pikku katkelmasta ilmenee:

Ruotsalaiset laskevat usein leikkiä siitä, että he ovat maailman parhaita kaikessa, ja sitä nauraa mukana – kunnes huolestuneena huomaa että he sisimmässään todella uskovat siihen!

Vaikka Alopaeus kertoo olevansa sosiaalidemokraatti, ei Olof Palme onnistu vakuuttamaan häntä. Ingvar Karlsson sen sijaan vaikuttaa rehdiltä mieheltä tv:ssä. Suomen kokoomusta vastaavan Moderaterna-puolueen Alopaeus näkee uudistusmielisenä ja vertaa sen sisäpoliittisia kantoja Suomen RKP:n linjaan. Eivät moderaatit silti saa Alopaeukselta täysiä pisteitä, kuten ei keskustakaan. Sosiaalidemokraattinen, tasapäistävä, yhteiskuntajohtoinen linja vaikuttaa vallitsevan maassa hallituksesta riippumatta.

Lueskelin tätä kirjaa pari viikkoa ja hortoilin sen myötä mm. Amerikassa, Ruotsissa, Jyväskylässä ja Terijoella. Ehkä niistä 365 sivusta jotain jäi mieleeni. Ainakin nyt olen maahanmuuttoaiheiset kirjani lukenut. Jonkun päivän päästä kirjoitan aiheesta yhteenvedon.