Powered By Blogger

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Kiittämätön ja muita gruusialaisia novelleja

Maailma ja me -lehden novelliliite vuodelta 1989 esittelee lukijalle tekstejä kahdeltatoista gruusialaiselta kirjoittajalta. Novellit suomensi Anita Mitrošin. Suomennos lienee tehty venäjän kielestä, sillä antologian alkuteoksena mainitaan Современный грузинский рассказ. Kirjasen lopusta löytyvät perustiedot kustakin kirjailijasta sekä lyhyt luonnehdinta kunkin tyylistä ja teemoista. Kuvittajiksi mainitaan V. Garanina ja R. Saifullin.

Esitän oman lyhyen luonnehdintani kustakin novellista:

Nodar Dumbadze (1928 – 1984): Kiittämätön on novelli miehestä, joka täyttää sata vuotta itsensä ja läheistensä huomaamatta. Vaikka keskiössä onkin vanha mies, suuntautuu novellin huomio osaksi naapurin pikkupoikaan.
Nodar Dumbadze: Hazarula kertoo tarinan vanhaksi kasvaneesta omenapuusta, jonka juuret tavoittelevat maahan kaivettua parin sadan litran vetoista saviruukkua, kvevriä, jossa maaseudulla asuvat gruusialaiset perinteisesti säilyttävät viiniään.
Artšil Sulakauri (s. 1927): Pähkinän hentoinen oksa. Novelli miehestä, joka kohtaa menneisyytensä. Tunnelma on monin paikoin epätodellinen ja osin painajaismainen. Kertomus siitä, mitä kaikkea huomaamme ympärillämme ja mitä siitä haluamme muistaa.
Guram Rtšeulišvili (1934 – 1960): Alaverdoba. Kuvaus perinteisestä kansanjuhlasta, joka on menettänyt vanhojen aikojen tenhonsa.
Edišer Kipiani (1924 – 1972): Oboe kertoo elämästä ja musiikista oboistin näkökulmasta.
Revaz Inanišvili (1926 – 1991): Rtveli. Viininkorjuu nuoren kaupunkilaisnaisen kuvaamana.
Rezo Tšeišvili (s. 1933): Siniset sillat. Kirjallisuudesta elantonsa saavien johtokunnan jäsenten lukujumi saa eeppiset mittasuhteet.
Otia Ioseliani (1930 – 2011): Johtajakauris kertoo vuorikaurislauman urosten keskinäisistä välienselvittelyistä jyrkillä vuorenrinteillä.
Goderdzi Tšokheli (1954 – 2007): Kirje kuusille. Upeaa luonnonmystiikkaa kaiuttava kertomus miehestä, jonka olkapäähän kasvaa kuusi. Tästä pieni näyte:

Kukkulan laella hän levähti.
Paikka ympärillä oli avoin, ja aina lähtiessään kävelylle kuusen kanssa Beri lepäsi mielellään juuri tuolla kukkulalla.
Istuttuaan vähän aikaa ja hengähdettyään Beri kätkeytyi pensaikkoon, niin taitavasti, että jäi itse kokonaan piiloon, vain kuusi törrötti pensaiden yllä. Ja Beri pysytteli piilossa niin kauan, että kuusen luo lensi pikkulintu. Se laskeutui latvaan, piiskutti jotain omalla kielellään, hyppeli oksalta oksalle ja pyrähti tiehensä.

Lali Bregvadze (s. 1944): Mallinuken hymy. Kuvataiteilija painiskelee oman tyylinsä etsimisen kanssa, vaimon kanssa syntyy myös ajoittain jytinöitä. Lähikaupan mallinuken ilmeen kohtaaminen selvittää miehen ajatukset. Novelli kysyy voiko kaiken takana lymyävältä tyhjyydeltä suojautua vain kauniin valheen avulla. Lopussa kuvataiteilija poimii lautaselta sokeroidun sitruunaviipaleen.
Avtandil Tšhikvišvili (s. 1949): Lumi kertoo nuoresta miehestä, joka jätetään vastuulliseen asemaan hoitamaan syrjäistä vuoristossa sijaitsevaa navettaa. Novelli vetoaa ketjukolaajaan runsaan lumentulon ja siihen liittyvän armottoman lumenluonnin kuvauksella. Myös lehmät ovat jo kauan olleet sydäntäni lähellä.
Revaz Mišveladze (s. 1940): Kvevri. Kuorma-auton kuljettaja herättää vanhan miehen. Surumielinen, arkinen tunnelma syleilee lukijaa kaukasialaisittain.
Guram Dotšanašvili (s. 1939): Mies, joka rakasti kirjallisuutta. Hauskoja oivalluksia sisältävä vähän pitempi novelli lukemiseen vihkiytyneestä valokuvaajasta.

Tällaisen antologian lukeminen pistää miettimään miten vähän minä tiedänkään eri kansojen kirjallisuudesta ja mitä ylipäätään kuuluisi kutsua maailmankirjallisuudeksi.

Kirjassa on 192 sivua. Lueskelin sitä muutaman päivän. Välillä vierailin pääkaupunkiseudulla. Kirja löytyi kierrätyksestä, löytäisinpä niitä lisää!

7 kommenttia:

  1. Muistan nuo MM-kirjallisuusliitteet mummoni ajoilta. Onkohan niitä laitettu yhtään talteen? Tuskin. Täytyy pitää silmät auki kirppareilla, olisin kiinnostunut lukemaan näitä itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin joitakin löytyy kirjastoista ja jonkin verran niitä on myynnissä nettidivareissa. Ilmeisesti pehmeänkantiset painokset eivät ole säilyneet yhtä nasakasti kuin Valittujen palojen Kirjavaliot. Eikä niitä luultavasti myytykään yhtä paljon.

      Poista
    2. Täytyypä kirjastoista kysellä :)

      Poista
    3. Oletpa aarteen löytänyt! Tilasin itse aikoinani MM-lehteä eikä se huono ollut. Neukkujen Valitut palat.

      Tuosta sokerisitruunasta pullahti muinaismuisto pintaan: Olimme Inturistin kutsumina Kaukasuksella. Hieno ateria päättyi siihen, kun pöytään tuotiin keko sokeria ja läjä viipaloituja sitruunoita, joita sitten dipattiin sokeriin ja juotiin armenialaista konjakkia päälle. Joku lausui Mandelstamin runon "Kansa tarvitsee valoa, sinistä ilmaa ja Elbrusin lunta"...

      Poista
    4. Sokeroidut sitruunanviipaleet sopivat minusta niin kivasti tällaisen lyhyen novellin symboliikaksi, että en voinut olla niistä mainitsematta.

      Minulle oli koko Maailma ja me ihan uusi tuttavuus. Ihme etten ollut siitä kuullut. Neuvostoliitto-lehti minulle tuli vähän aikaa. Pitää ruveta silmä tarkkana käymään läpi myös pokkariosastoa divareissa ja kierrätyskeskuksissa. Halpa painatus saattaa olla syynä, ettei noita aarteita ole pidetty ansaitsemassaan arvossa. Kuopion kirjastosta löytyy ainakin Vasili Belovin Kaksi valoisaa vastakkain. Sen ajattelin lukaista, muitakin jos löydän.

      Poista
  2. Onpa sinulla mielenkiintoisia lukemisia neuvostoajoilta, ja monipuolisesti eri maista. Hienoa, että esittelet näitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikein ystävällinen! Kyllä minä mielelläni esittelen, kun vain ehtisin kaiken löytämäni lukaista.

      Poista