Powered By Blogger

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Osip Mandelstam: Ajan kohina


Osip Mandelstam (1891 – 1938) syntyi juutalaisista, puolalais-balttilaisista vanhemmista Varsovassa. Hän asui kuitenkin jo pienestä pojasta lähtien Pietarissa, josta hänellä on hyvin varhaisia muistoja. Näitä Pietarin muistojaan ja vaikutelmiaan Mandelstam käy läpi ainakin kahdessa teoksessa, jotka molemmat on suomennettuina mahdutettu pieneen kirjaseen ja julkaistu vuonna 1972 nimellä Ajan kohina. Kirjasta löytyvät seuraavat teokset:

Ajan kohina, venäjäksi Шум времени, julkaistu alunperin vuonna 1925. Saksankielisestä laitoksesta Rauschen der Zeit muistelot suomensi Aarno Peromies.
Egyptiläinen postimerkki, venäjäksi Египетская марка, julkaistu alunperin vuonna 1927. Kertomuksen suomensi venäjästä Esa Adrian.

”Ajan kohinalla” Mandelstam tarkoittaa tekstissään paitsi erään aikakauden – keisarillisen Venäjän – loppua, myös uuden aikakauden tuloa ryminällä, joka kohisee jo ennen saapumistaan. Ajan kohina kertoo Mandelstamin ja osittain hänen vanhempiensakin muistoista koskien vanhaa Pietaria. Mandelstam kertoo varhaisimman muistikuvansa olevan peräisin jo vuodelta 1894, jolloin hän oli saanut olla seuraamassa tšaari Aleksanteri III:n hautajaissaaton valmistelua. Muistot 1890-luvulta ovat vahvoja, ne herättävät kiehtovalla tavalla henkiin ihmisiä vellovan Pietarin, jossa erilaisten paraatien, äkseerausten ja mielenosoitusten seuraaminen olivat kaupunkilaisten hupia. Mandelstam muistelee tanssiaisia, teattereita ja konsertteja. Lomanvietoista Suomessa ja Riianlahden rannalla hän myös kertoileepi. Puolet muisteloista käsittelee hänen koulutovereitaan ja opettajiaan sekä muita hahmoja, jotka osaltaan vaikuttivat siihen, että hänestä sukeutui kirjailija. Mandelstam eli lapsuutensa porvarisperheessä ja kävi hienostokoulua. Hänen muistoihinsa Pietarin kaupungista kytkeytyvät 1800-luvun venäläinen kirjallisuus ja romantiikan ajan saksalainen kirjallisuus, johtohahmoina Schiller ja Goethe.

Kirjasen toinen teksti on erikoinen luomus nimeltä Egyptiläinen postimerkki. Nimi selitetään koulussa omituiselle tyypille annetuksi pilkkanimeksi. Kyseessä on tyylillisesti kokeileva kertomus, jonka passiin surrealismin ja absurdismin leimamerkit sopisivat. Jonkinlaisen juonentapaisen muodostaa se, että yksinäiseltä pietarilaismieheltä nimeltä Parnok, kääntää räätäli Mervis tämän maksamattoman takin ja kauppaa sen edelleen ratsumestari Krzyrzanowskille, joka ottaa sen pikeepaitoineen päivineen. Sikäli kuin asialla jotakin merkitystä kertomuksen kannalta on, Parnok yrittää saada takkinsa takaisin.

Parnokin haahuilun kautta kirjailija Mandelstam saattaa šumeilematta lisätä kertomukseensa rakenteita ja aihelmia, joista tulevat mieleen Gogolin pietarilaisnovellit Päällysviitta etunenässä. Myös Dostojevskin pienoisromaani Kirjoituksia kellarista tuleepi mieleen. Äkkiseltään mieleen tuli myös muuan Wagnerin ooppera, kun Palatsiaukiolla kulkevat kuuromykät sekoavat vyyhteineen kuin kohtalottaret. Palatsiaukiolla valmistaudutaan suureen tribunaaliin. Turvallisuussyistä kertomuksen ajankohdaksi on valittu Kerenskin hallituksen aika ennen Lokakuun vallankumousta, sillä Pietarista syntyvä kuva ei ole erityisen mairitteleva. Näytteeksi seuraavaa:

On kammottavaa ajatella että elämämme on kertomus vailla juonta ja sankaria, tyhjyydestä ja lasista tehty, pelkkien luopumisien kuumasta leperryksestä ja Pietarin influenssaisesta houreesta tehty.
Aurora taittoi ruusunpunaisilla sormillaan värikynänsä. Nyt ne viruvat kuin linnunpoikaset nokka ammolla. Olen järjestään kaikessa aavistavinani samalla rakkaan proosahoureen käsirahan.

Lukaista hutkautin tämän sisällyksekkään 127-sivuisen kirjan parissa päivässä.

4 kommenttia:

  1. Antoisia opuksia huomaan yhä löytyvän. Mitähän seuraavaksi lukea hutkautat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymästä! Nyt pääkaupunkiseudulla reissatessa luin gruusialaisia novelleja. Löysin reissun aikana pari ilmaista neuvostoaikain kirjaa ja ostin yhden ale-hintaan, se tosin oli vähän tuoreempi mutta pesunkestävän neuvostokansalaisen kirjoittama.

      Käväisin muuten siellä Didrichsenissäkin!

      Poista
    2. Hienoa kun postaat tästä kirjallisesta aarteesta! Tuon kirjan lukeminen tuo aina iloa, koska se on sekä hauska että syvällinen. Mielenkiintoinen on myös tuo Wagner-aspekti.

      Poista
    3. Wikipediasta piti katsoa, että missäs oopperassa se nyt olikaan ja muistaakseni oli Götterdämmerungin alussa.

      Neuvostolyriikkaa 3 -kirjan johdannossa sanotaan Mandelstamin luoneen "runoutta runoudesta". Ehkä siitäkin syystä olin havaitsevinani yhtäläisyyksiä Egyptiläisen postimerkin aihelmissa joihinkin varhaisempien mestareitten teoksiin.

      Poista