Powered By Blogger

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Shota Rustaveli: Pantterintaljainen

Shota Rustaveli oli 1100 – 1200 -lukujen vaihteessa elänyt georgialainen runonsepittäjä, jonka ainoa tunnettu teos on suomennettu nimellä Pantterintaljainen. Suorasanaisesta englanninnoksesta runoelman suomensi Olavi Linnus (1914 – 2000). Suomenkielisenä teos ilmestyi vuonna 1990.

Kirjan alusta löytyvässä esipuheessa suomentaja kiittää kaikkia suomennosprojektissa häntä avustaneita sekä kertoo teoksen taustoista ja siinä käytetystä runomitasta nimeltä shairi. Runomitta perustuu tavujen määrään, ei ilmeisesti niitten kestoon. Runoelman suomennoksessa ainakin mainitaan 1572 neljän säkeen säkeistöä. Kukin säe muodostuu kahdesta kahdeksantavuisesta osasta, osien välissä on aina samalla kohti runotauko.
Pantterintaljainen on Georgian kansallisrunoelma. Sen arvellaan vaikuttaneen georgian kielen muotoutumiseen.

Runoelma kertoo sankarillisista ritareista ja heidän seikkailuistaan. Vaikka kirjan alussa mainitaan kyseessä olevan runoilijan lahja maansa kuningattarelle Tamaralle, eivät seikkailut sijoitu Georgiaan vaan sankarit löytyvät Arabiasta ja Intiasta. Liikkeellepanevana voimana on kahden ritarin rakkaus tavoittamalta tuntuvaan kaunottareen – kyseessä on siis kaksi paria. Kolmaskin ritari ilmaantuu kuvioihin ja varsinkin loppua kohden seikkailuissa on tiettyä vauhdikkuutta. Alkupuoli kuluu aika lailla surun ja murheen tunnelmissa, milloin surraan omaa kurjaa kohtaloa, milloin eroa rakkaista. Ritarit vaikuttavat aika tyypillisiltä nuorilta miehiltä, joitten on helpompi tehdä selvää vastustajistaan taisteluissa kuin tuoda julki rakkautensa mielitiettyynsä – ja tästähän se soppa juuri syntyykin. Runoelman alkupuolta leimaavat murhe ja itku, lopussa kiitos kuitenkin seisoo.

Surun korostettu kuvaaminen tuo väkisinkin mieleen kotoisen Kalevalan, jossa soittokin on suruista tehty. Pantterintaljaisen säkeistö 947 näytteeksi laulusta ja surusta:

Kun kantoi laulu ritarin, käy kuuntelemaan pedotkin:
ja säveltensä voimalla myös kivet veestä nousivat;
ne herkistivät kuuloaan, ne ihailivat sointujaan.
Hän lauloi kaipauksestaan kuin suihkukaivo sävelten.

Shairiin kuuluu, että kunkin säkeen tulisi muodostaa oman yksittäisen ajatuksensa, niinpä loputtoman pitkiä ajatuskulkuja ei ole ollut tarkoituskaan synnyttää.

Tyyli ei ole sillä tavalla arkaainen kuin Kalevalassa vaan kyse on tottuneen runonsepittäjän tekstistä. Jokseenkin monimutkainen toistensa sisäisten tarinoitten rakenne pysyy kertojan hallinnassa. Sisäkkäisten, samanlaisina toistuvien aiheitten rakennelma luo kertomukseen parhaimmillaan aukenevaa ruusua muistuttavaa koristeellisuutta.

Lisää koristeellisuutta kirjaan tuo kuvitus. Keskeltä kirjaa löytyy unkarilaisen Mihály Ziczin (1827 – 1906) grafiikkaa aiheesta sekä georgialaisen 1600-luvun taiteilijan Mamuka Tabakarashvilin Pantterintaljaisen innoittamia miniatyyrejä. Kunkin lukukappaleen loppuvinjettinä on georgialaisen Lado Gudiashvilin (1896 – 1980) ornamentiikkaa aiheesta.

Kirjassa on 265 + 15 sivua sekä keskellä kahdeksan lehteä kuvitusta. Luin kirjan viidessä päivässä.

6 kommenttia:

  1. Aa, olen huomannut myös tämän kirjastossa ja mieleen on tullut että pitäisi varmaan lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa on leijonia ja panttereita, vaikka wikipedian mukaan käännöksissä saattaisi olla tarkastamisen varaa. Eikä tästä varmaan Raivoisa Rolandkaan niin kaukana liene kuin maantieteellisesti voisi kuvitella, vaikkei mustasukkaisuus tässä mikään pääteema olekaan vaan lähes mahdottomalta näyttävä rakkaus. Kansalliseepoksena teoksen arvo on itse seikkailuja korkeampi. Tbilisin pääkatu on kuulemma nimetty Rustavelin mukaan.

      Poista
  2. Kun kauan sitten kävelin Tbilisin, silloisen Gruusian kaduilla, en tullut tarkistaneeksi, mikä niistä oli nimetty Rustavelin mukaan. Yksi syy oli lukutaidottomuus: en edelleenkään saa selvää sikäläisistä kirjaimista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voipi olla, että Neuvostoliiton aikana kadulla oli toinen nimi. Katsotaanpas mitä wikipedia tietää kertoa: saksankielisen wikipedian mukaan vuonna 1918 kadun nimeksi tuli Rustavelin bulevardi, sittemmin neuvostoaikoina katu nimettiin Leninin mukaan, tosin neuvostovallan loppuaikoina (tarkkaa vuotta ei kerrota), katu sai takaisin Rustavelin nimen. Kadun varrella sijaitsee mm. Georgian parlamentti ja muuta mukavaa. Minäkään en muuten osaa lukea georgian (vai olisiko se gruusian?) kirjaimia. Sinä olet sentään käynyt Tbilisissä, minä vain lueskellut niitä näitä.

      Poista
    2. Kiitos nimiselvityksestä. Niin ja rauhaisaa pääsiäistä.

      Poista
    3. Kiirastorstai menee vielä siivoillessa ja muitten valmistelujen parissa, mutta eiköhän se pääsiäinen siitä rauhoitukin. Lauantaina vietetään äitini 90-vuotispäivää, mikä vaatii pientä puuhailua.

      Hyvää Pääsiäistä Sinullekin!

      Poista