Powered By Blogger

torstai 31. maaliskuuta 2016

Vasili Belov: Kaksi valoisaa vastakkain

Lukaisin venäläisen Vasili Belovin (1932 – 2012) teksteistä kootun suomennoksen nimeltä Kaksi valoisaa vastakkain. Kirjasta löytyvät seuraavat teokset:

Kaksi valoisaa vastakkain (Целуются зори) vuodelta 1968 – 73,
Vologdalaisia jaarituksia (Бухтины вологодские) vuodelta 1969.
Lisäksi mukana on humoristisia kertomuksia vuosilta 1964 – 73.

Ulla-Liisa Heinon suomennos ilmestyi vuonna 1984 Maailma ja me -lehden novelliliitteenä.

Tyylilajina kirjassa on maaseutuhenkinen huumori. Tarinoissa seikkailevat maatalouskolhoosien työntekijät. Heidät kuvataan kahdessa ensimmäisessä teoksessa koomisessa valossa niin ettei tarinoitten rakenne sisällä kontrastisina kerrontaa koossapitäviä yleviä hahmoja. Hyviä esimerkkejä sellaisista hahmoista ovat Vera Panovan romaanissa Serjoža pienen päähenkilön äiti ja hänen uusi miehensä. Kahden ensimmäisen teoksen parhaimmat palat nousivat esiin kyläkuvauksessa ja eräissä onnistuneissa humoristisissa asetelmissa. Kylänkuvauksesta pieni näyte:

Valoisa yö levitti kylän ylle ystävällisen ja rauhallisen hämäränsä. Kukat hohtivat punaisina, valkoisina ja keltaisina kotiniityllä ja joella leijui maidonvalkoinen utu. Hevoset hirnahtelivat yössä, mikä sekin tuntui helppotajuiselta ja herttaiselta. Pääskynen kuppelehti lämpöisessä pesässään ikkunan yllä ja sirkutti jotain unissaan. Pihalla huokasi lehmä, ja taas oli kaikki hiljaista. Vain ruisrääkkä äänteli väsymättä syvänteen takana. Ja oli niin mukava olla kotona, synnyinseudulla, jonka jokainen ruohonkorsikin oli ymmärrettävä ja läheinen.

(Kaksi valoisaa vastakkain)

Ensimmäisen tarinan nimi, ”Kaksi valoisaa vastakkain”, tarkoittaa sitä kesäyön hetkeä, jolloin aurinko on laskenut hetkeksi taivaanrannan taa ja valmistautuu jo kohta nousemaan taivaalle. Tarinassa joukko maalaisia toilailee kaupungissa, nimi kuvastaa heidän vierailuaan tuntemattomassa maailmassa, joka saa heidät ymmälleen. Alussa olevassa esittelytekstissä tarinaa verrataankin Maiju Lassilan romaaniin Tulitikkuja lainaamassa. Vertailukelpoinen olisi myös Aapelin romaani Siunattu hulluus, siinäkin kuvataan maalaismiesten kaupunkireissua.

Vologdalaisia jaarituksia sisältää münchhausenmaisia jaarituksia, joita kertoo toveri Kuzma Barahvostov. Hän asuu maalaiskylässä, josta tulee kolhoosi. Lyhyitten juttujen kokoelma käsittelee yhtä sun toista maaseudun ihmisten elämään liittyvää liioittelevan huumorin keinoin. Otaksun, että kertomukset sisältävät mehevää kielenkäyttöä, jota käännökset eivät kykene välittämään minulle.

Lopuksi kirjasta löytyvät humoristiset kertomukset osoittautuivat kirjan parhaaksi anniksi. Maasta taivaaseen en käy niitäkään kehumaan, mutta kylänraitilta porstuaan asti sentään. Näissä pikku tarinoissa Belov on parhaimmillaan, sillä tarinat eivät sisällä itsetarkoituksellista koomisuutta vaan aitoa huumoria, joka kehittyy erilaisten ihmisten kohtaamisesta. Ne myös avaavat kiintoisia näkymiä maaseudun ihmisten arkiseen eloon.

Kirjassa on 173 sivua ja luin sitä pari päivää.

2 kommenttia:

  1. Tekstit tuntuvat vastaavan juuri niitä tavoitteita, jotka asetit. Neuvostoliiton aikainen muutamien ihmisten arki puhuttelee vaivihkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kysehän ei ole tietenkään vain muutamien ihmisten arjesta vaan laajan neuvostomaan miljoonien maataloustyöläisten elämänpiiristä. Kuvattuna pienten esimerkkien kautta.

      Poista