Elvi Sinervo (1912 – 1986) kirjoitti
vuonna 1948 julkaistun novellikokoelman Vuorelle nousu,
alaotsakkeena Kertomuksia ja novelleja kymmenen vuoden ajalta.
Kokoelma on jaettu kolmeen osioon,
joista ensimmäinen käsittelee sanotaanko vaikka nuoruutta ja
oppimista, toinen sota-aikaa ja vankeutta, kolmas taas aikuisen
elämän käännekohtaa. Pari sanaa kertomus kertomukselta, novelli
novellilta:
I
Kipeä kesä. Ilmava, kesäinen,
minämuotoinen kuvaus ihmisyksilöitten sisällä kihisevästä
halusta rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Ahdistus. Maailma esittää
erinäiset vaatimuksensa kouluopinnoissa menestyvälle nuorelle
neitoselle.
Kympin tunti. Koulutyttö
varakkaamman ja tyylikkäämmän tytön opena. Raha ei tuo onnea,
mutta köyhä tyttö saattaa tuoda rahaa.
Tie työväentalolle. Mainio
novelli nuoren puhujan vierailusta maalaiskylän työväentalolla.
Seuraava katkelma kertoo paljon:
Mitä luki vahtimestari? Hän kohotti
päätään ja katseli kreppipaperisuikaleita, joita kamiinasta
kohoava lämpö heilutteli. Mitä luki se nuori väki, jolla oli
karnevaalit viime lauantaina? Ehkei se lukenutkaan mitään. Ja hän
menisi pitämään intomielisen puheen työväen suuresta
kulttuuriharrastuksesta, sen vaatimuksesta saada hyvää
kirjallisuutta...
II
Maisema. Talvisota-ajan
vihollisen pommikoneet näyttäytyvät minäkertojalle toivon
lintuina ankean kylämaiseman yllä.
Kohtaaminen. Metsäkaartilainen
miettii meininkejään jatkosota-aikaan sijoittuvassa novellissa.
Kolme matkasellissä.
Naisimmeiset kohtaavat vankilassa. Yksi on poliittinen.
Äitini myy viinaa.
Minämuotoinen kertomus poliittisesta istunnasta ilmeisesti
Hämeenlinnasta.
Huuto: (minämuotoisia
kertomuksia vankeudesta)
Peikko ja koivu. Taiteellinen
pyrkimys joutuu itsekritiikin hampaisiin.
Kadonnut muotokuva. Taiteellinen
pyrkimys joutuu jonkun toisen hampaisiin.
Huuto. Vankilakaverin sekoaminen
nostaa esiin piilevän filosofin.
III
Ihme. Muuten hieno novelli
keski-ikäisen naisen elämänmuutoksesta, mutta lopusta en tykännyt.
Irmat. Novelli alkaa sanoilla: He olivat Irmoja molemmat, sekä äiti että tytär.
Ja
isän kaaduttua sodassa he ponnistelevat yhdessä eteenpäin.
Vuorelle nousu. Päähahmoina
työväen asiaa ajava, kirjanoppinut pariskunta, joka on kokenut
sodan ja vankeuden poliittisista syistä. Heidän elämänsä suurta
muutosta edustaa novellissa kuitenkin lasten syntyminen olojen
vakiintuessa rauhan aikana. Aiheena on siten nykykeskusteluun hyvin
soveltuva äidin puntarointi siitä tehdäkö lapsia vai palatako
työn ääreen.
Ihan kiva novellikokoelma
työväenluokkaisen, kouluja käyneen naisen elämästä. Osioihin
jakamiselle on selkeästi perusteensa. Kerronta ja aiheet kehkeytyvät
kypsemmiksi kirjan edetessä.
Kirjassa on 242 sivua. Lukeminen kysyi
minulta pari päivää.
Mielenkiintoisen kuuloinen teos. Erityisesti tuo viimeinen novelli jäi kutkuttamaan ja sitten tuo erityisen vasemmistolaiselta kuulostava Maisema.
VastaaPoistaEnpä ole Sinervolta tainnut lukea koskaan mitään, paitsi ehkä muutaman runon.
Sinervolta näyttäisi ilmestyneen myös valikoima nimeltä Novellit, joka sisältää kokoelmat Runo Söörnäisistä (1937) ja Vuorelle nousu (1948) sekä novelleja kokoelmien ulkopuolelta. Kopioin tiedon Kirjasampo-sivustolta.
PoistaEn ollut minäkään lukenut muuta kuin hänen tekemiään suomennoksia.
Viimeinen novelli on pisin ja ehkä harkituimman tuntuinen, saattaa olla omaa kokemustakin mukana. "Maisema" on enimmäkseen pään pyörittelyä maaseutuelämän ankeudelle. "Kohtaaminen" sen sijaan kertoo vasemmistolaisen piileskelystä metsässä.
Tämä Sinervohan avaisi uuden lukuhaasteen: Moskovan tiellä. 70-80-luvuillahan ja aikasemminkin meillä julkaistiin paljon tuollaista kirjallisuutta, ja moni oli valmis tuomaan Moskovan uskoa meillekin.
VastaaPoistaVoisiko myös tulla kyseeseen haaste: antifaskistiset kirjailijat? No, heh-heh... Politiikan osuus näissä lukemissani Sinervon novelleissa tuntuu minusta yllättävän vähäiseltä. Enemmänkin on kyse naisen elämästä.
PoistaMinä luen tänä vuonna suomalaista kirjallisuutta. Ainakin jollain tapaa suomalaista. Mitähän minä sillä tarkoitan...?