Belgialainen
Chantal Akerman (1950 – 2015) käsikirjoitti ja ohjasi vuonna
1975 valmistuneen belgialaisen elokuvan Jeanne
Dielman, 23 quai du Commerce, 1080 Bruxelles. Suomeksi
tuttavallisemmin Jeanne Dielman. Elokuva esitettiin
teemakanavan Naisten maaliskuun merkeissä.
Nimiosaa,
kotiäiti Jeannea näyttelee libanonilaissyntyinen Delphine Seyrig
(1932 – 1990). Hän on erittäin viehättävä, elokuvan
tekoaikaan 37-vuotias. Tuli katsellessa mieleen, että jos Jeannea
esittäisi joku vähemmän viehättävä – vaikkapa minä! –
jaksaisiko kukaan katsella viittä minuuttia kauempaa ruuanlaittoa ja
keveitä kotoisia puuhia? Elokuva on naisen ohjaama, nainen on siinä
pääosassa, mutta sen asetelma tukee hirveää stereotypiaa siitä,
että kaunis on hyvä ja ruma on iljettävä. Maailma on tarvinnut
emansipaatiota. Tietysti vuonna 1975 tämäkin on ollut ihan
siedettävää. Nyt olisi rumansipaation vuoro!
Jeannen
teini-ikäistä poikaa näyttelee Jan Decorte (s. 1950).
Decorte oli siis elokuvan valmistumisaikaan 25-vuotias, ohjaajaa
kuukauden vanhempi. Hieno suoritus, teinistä menee. Poika käy
flaaminkielistä koulua, mutta opettelee ulkoa Baudelairen
syksyistä runoa ranskaksi. Kotikielenä on ranska. Isä on
kuollut. Äiti hoitelee kotia ja päivittäin säännöllisesti
käyviä miesvieraita, setä/päivä. Aikuisen kokoinen poika ei muka
tajua, miten perhe tulee toimeen. Naapurit olisivat jo aikoja sitten
älynneet mistä miesvieraitten päiväkäynneissä on kyse. Pojan
kysymykset isän ja äidin tapaamisesta ja seksiin liittyvistä
asioista saavat Jeannen rutiinit sekaisin.
Elokuva
kestää 201 minuuttia. Kameraa ei heilutella, se jätetään
toisinaan päälle vaikka näyttelijät poistuvat kuvasta. Jeanne ei
puhu paljon. Hänen tunteitaan voi katselija arvailla hänen
käytöksestään ja vähän kerrassaan tapahtuvasta kontrollin
säröilystä.
Martin
McDonagh ohjasi ja käsikirjoitti vuonna 2008 valmistuneen
englantilais-usalaisen elokuvan In
Bruges, suomeksi Kukkoilijat. Pääosissa Colin
Farrell, Brendan Gleeson ja Ralph Fiennes.
Kaunista neitoa näyttelee ranskatar Clémence Poésy.
Tärkeässä osassa Jordan Prentice.
Kyseessä
on tarinaltaan ihan toimiva väkivalta&viihdesekoite (musta
komedia), mutta en minä elokuvasta sen takia kirjoita. Minulle
elokuvan tärkein täky on historiallinen ja hienosti säilynyt
Bruggen kaupunki. Ekstrana
blurayltä löytyvät mm. seuraavat lisukkeet: When In
Bruges ja A Boat Trip
Around Bruges, jotka täydentävät
näkymiä. Ohjaaja McDonagh kuvailee Bruggea yhdeksi elokuvan
päähahmoista.
Bruggesta
tuli kaupunki vuonna 1128. Minun silmissäni historiallinen keskusta
on komeesti keskiaikaisen näköinen. Se kuuluu UNESCOn
maailmanperintölistalle. Kaupungin erikoisuutena vanhojen
rakennusten lisäksi ovat kanavat, jotka saivat Baudelairenkin
ajattelemaan Venetsiaa ja karnevaaleja. Elokuvassa kuvataan elokuvaa,
jonka eräässä kohtauksessa jäljitellään Hieronymus
Boschin maalausta, jossa
kuvataan tuomiopäivää asiaankuuluvien asujen ja maskien kera.
Kaupungissa on muuten begiinitalo,
länsiflaamiksi 't Bagynof.
Siellä toimii nykyisin benediktiiniluostari.
Olisi
ihan kiva käydä Bruggessa. Mutta voihan sitä katsella kaupunkia
elokuvasta.
